Poikien houkuttelu lukemaan voi olla haastavaa. Näitä kirjoja 6–12-vuotias poika ei voi vastustaa.

1. Roald Dahl: monet suomennetut lastenromaanit, mm. Iso kiltti jätti, Sulo ja suklaatehdas, Ilmarin ihmelääke

(kuvitus Quentin Blake, useita suomentajia, Otava, Arthouse, WSOY.)

Dahlin virtuoosimainen kieli on edukseen erityisesti ääneen luettuna. Karismaattiset henkilöt ryydittävät jännittäviä tarinoita.

2. Anna Jansson: Emil Wern -sarja, Suuren purjelaivan arvoitus

(suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, Gummerus 2015.)

Aikuisten dekkarisarjasta tutun Maria Wernin poika seikkailee omassa nimikkosarjassaan. Emil-poika käyttää hyviä hoksottimiaan ja ratkaisee pikkurikoksia idyllisessä Visbyssä.

3. Tuula Kallioniemi: Konsta-sarja

(kuv. Leena Lumme, Otava 1999–2012.)

Konsta on sympaattinen alakoululainen, jolle sattuu ja tapahtuu. Tuula Kallioniemi on tarkkasilmäinen lapsen arjen kipupisteiden ja pienten ilonaiheiden kuvaaja.

4. Timo Parvela & Björn Sørtland: Kepler62 -sarjan avaus: Kutsu ja Lähtölaskenta

(kuv. Pasi Pitkänen, WSOY 2015.)

Kepler62 vetoaa pelimaailmaan ja avaruusseikkailuihin mieltyneisiin poikiin. Juoni etenee rivakasti, mutta visuaalisesti vahva kuvitus tarjoaa myös tarpeellisia suvantokohtia.

5. Ville Tanttu: Tiikerisydän

(kuv. tekijän, WSOY 2012.)

Tässäkin kirjassa on avaruusmonstereita, mutta myös verkkaista pohdiskelua ja perhearjen kuvausta. Amos-poika ottaa lukutaidon haltuun hitaasti ja haparoiden, ja siksi koulunkäyntikään ei oikein maita. Erilaisen oppijan hieno kuvaus.

6. Timo Parvela: Pate-sarja: Paten aikakirjat, Paten jalkapallokirja

(kuv. Pasi Pitkänen, Tammi 2014 ja 2015.)

Kapteeni Kalsari- ja Neropatin päiväkirja -sarjat ovat saaneet kotimaisen haastajan koohottavasta Patesta. Kuvitus on isossa roolissa ja huumori hulvatonta, kuten asiaan kuuluu.

Vinkit antoi Päivi Heikkilä-Halttunen, lastenkirjallisuuden tutkija, kriitikko ja kouluttaja. Häneltä ilmestyy elokuussa kirja Lue lapselle (Atena).

Lue lisää

Näin lukeminen kehittää lasta

Lukemista lapselle

Vierailija

Tee pojastasi lukutoukka – 6 vinkkiä

Miksi vain tuollaisten kirjojen lukeminen katsotaan hyväksi? Oma poikani ei ole koskaan välittänyt satukirjoista tms. vaan on aina tykännyt lukea tietokirjoja esim. dinosauruksista, sääilmiöistä, maanjäristyksistä jne. Hän omaa vilkkaan mielikuvituksen ja sepittelee omia tarinoitaan, jotka lapsi sitten usein piirtää paperille asti.
Lue kommentti

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”