Stressi haittaa lapsen aivoissa osa-alueita, joita tarvitaan oppimiseen.

"Stressi, jota pystyy hallitsemaan, on ihmiselle voima. Se vapauttaa energiaa, vahvistaa aivoja ja tekee valppaaksi.

Lapsi ei osaa käsitellä stressiä samalla tavalla kuin aikuinen. Esimerkiksi kymmenenvuotias lapsi on stressaantuessaan säätelykykynsä ylärajoilla. Silloin aktiivisuus vähenee niillä lapsen aivojen alueilla, joita tarvitaan oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja tietoisen toiminnan ohjaamiseen. Lapsi tarvitsee apua stressinkäsittelyyn.

Yhdessä tekeminen ja kuuluminen joukkoon on paras puskuri haitallista stressiä vastaan. Eniten lasta stressaa se, jos hän kokee, että jää yksin. Lasten ryhmissä eristäminen tapahtuu helposti, vaikkei se olisi tahallista.

Koulussa opettajien pitää varmistaa, että kaikki kuuluvat johonkin ryhmään. Joskus opettajat ymmärtävät yksilöllisyyden kunnioittamisen väärin ja antavat lapsen olla omissa oloissaan. Kun joku jää laumasta, asiaan pitää puuttua.

Aivot väsyvät myös, jos ne saavat jatkuvasti tietoa eri aistien kautta. Liika ruutuaika on haitallista, koska silloin lapsi saa jatkuvasti aivoja kuormittavaa informaatiota.

Lapsen stressiä voi olla vaikea havaita. Se voi näkyä väsymyksenä, ärtymyksenä ja keskittymisen puutteena. Toisaalta stressi voi tehdä lapsesta vetäytyvän. Jos näyttää, että lapsen ei ole hyvä olla, vanhempien kannattaa huolestua.

Stressinsäätelystä tulee taito vain vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Vuorovaikutus on arkista yhdessäoloa. Se on rajojen asettamista, huolenpitoa ja vapauden antamista sopivasti.

Lapsen stressinsäätelykykyä vahvistaa se, ettei hänen tarvitse itse vastata kaikesta. Arkinen rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että lapsi voi luottaa aikuiseen. Lapsi voi toki kiukutella ja taistella sääntöjä vastaan. Lapselle täytyy opettaa, että paha mieli kuuluu elämään. Tunteet tulevat ja menevät.

Kun vanhemmat jaksavat asettaa rajoja, se auttaa lasta käsittelemään ikäviä tunteita ja stressiä.

Lapsen stressiä voi helpottaa ihan tavallisilla asioilla: huolehtimalla siitä, että lapsi saa riittävästi unta ja liikuntaa. Myös rauhoittumista voi opetella yhdessä. Lapsi peilaa toiminnallaan aikuista. Kotona voidaan olla ihan rauhassa, vaikka lukea yhdessä.

Lasta on myös suojattava pelottavilta asioilta. Esimerkiksi alakoululainen ei osaa käsitellä kaikkea televisiossa tai netissä näkemäänsä. Liika epävarmuus on haitaksi stressinsäätelyn kehittymiselle.

Parhaimmillaan telkkarin katsominen on myös aivolepoa. Perhe voi katsoa hyvää elokuvaa ja eläytyä siihen yhdessä. Yhteydessä oleminen on aina hyvä kokemus.

Minulla on kolme lastenlasta. Joskus he sanovat, ettei heillä ole mitään tekemistä. Vastaan, että onneksi ei ole! On vaikeaa vain olla. Sitä pitää harjoitella."

Nina Sajaniemi on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja neuropsykologian erikoispsykologi.

Meidän Perhe 11/2014

stressitöntäkesää

Psykologi Nina Sajaniemi: "Yksin jääminen on lapselle iso stressi"

Ihana ja viisas kirjoitus. Stressiä lisää tieto pahoista asioista, esimerkiksi organisoitu häirintä/gang stalking, joka on kiusaamista vähän isommassa mittakaavassa, ja jonka tarkoitus on eristää ihan kuten kiusaamisenkin: manipulointia ja systemaattista ihmisten värväämistä tekemään jollekin tahallista haittaa ja tonkimaan ja levittelemään jonkun yksityisasioita. Tarkoitus on leimata uhri hulluksi, mutta jos joku ihminen jaksaa käyttää elämäänsä jonkun tekosyyn varjolla juoksenteluun jossain...
Lue kommentti