Stressi haittaa lapsen aivoissa osa-alueita, joita tarvitaan oppimiseen.

"Stressi, jota pystyy hallitsemaan, on ihmiselle voima. Se vapauttaa energiaa, vahvistaa aivoja ja tekee valppaaksi.

Lapsi ei osaa käsitellä stressiä samalla tavalla kuin aikuinen. Esimerkiksi kymmenenvuotias lapsi on stressaantuessaan säätelykykynsä ylärajoilla. Silloin aktiivisuus vähenee niillä lapsen aivojen alueilla, joita tarvitaan oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja tietoisen toiminnan ohjaamiseen. Lapsi tarvitsee apua stressinkäsittelyyn.

Yhdessä tekeminen ja kuuluminen joukkoon on paras puskuri haitallista stressiä vastaan. Eniten lasta stressaa se, jos hän kokee, että jää yksin. Lasten ryhmissä eristäminen tapahtuu helposti, vaikkei se olisi tahallista.

Koulussa opettajien pitää varmistaa, että kaikki kuuluvat johonkin ryhmään. Joskus opettajat ymmärtävät yksilöllisyyden kunnioittamisen väärin ja antavat lapsen olla omissa oloissaan. Kun joku jää laumasta, asiaan pitää puuttua.

Aivot väsyvät myös, jos ne saavat jatkuvasti tietoa eri aistien kautta. Liika ruutuaika on haitallista, koska silloin lapsi saa jatkuvasti aivoja kuormittavaa informaatiota.

Lapsen stressiä voi olla vaikea havaita. Se voi näkyä väsymyksenä, ärtymyksenä ja keskittymisen puutteena. Toisaalta stressi voi tehdä lapsesta vetäytyvän. Jos näyttää, että lapsen ei ole hyvä olla, vanhempien kannattaa huolestua.

Stressinsäätelystä tulee taito vain vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Vuorovaikutus on arkista yhdessäoloa. Se on rajojen asettamista, huolenpitoa ja vapauden antamista sopivasti.

Lapsen stressinsäätelykykyä vahvistaa se, ettei hänen tarvitse itse vastata kaikesta. Arkinen rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että lapsi voi luottaa aikuiseen. Lapsi voi toki kiukutella ja taistella sääntöjä vastaan. Lapselle täytyy opettaa, että paha mieli kuuluu elämään. Tunteet tulevat ja menevät.

Kun vanhemmat jaksavat asettaa rajoja, se auttaa lasta käsittelemään ikäviä tunteita ja stressiä.

Lapsen stressiä voi helpottaa ihan tavallisilla asioilla: huolehtimalla siitä, että lapsi saa riittävästi unta ja liikuntaa. Myös rauhoittumista voi opetella yhdessä. Lapsi peilaa toiminnallaan aikuista. Kotona voidaan olla ihan rauhassa, vaikka lukea yhdessä.

Lasta on myös suojattava pelottavilta asioilta. Esimerkiksi alakoululainen ei osaa käsitellä kaikkea televisiossa tai netissä näkemäänsä. Liika epävarmuus on haitaksi stressinsäätelyn kehittymiselle.

Parhaimmillaan telkkarin katsominen on myös aivolepoa. Perhe voi katsoa hyvää elokuvaa ja eläytyä siihen yhdessä. Yhteydessä oleminen on aina hyvä kokemus.

Minulla on kolme lastenlasta. Joskus he sanovat, ettei heillä ole mitään tekemistä. Vastaan, että onneksi ei ole! On vaikeaa vain olla. Sitä pitää harjoitella."

Nina Sajaniemi on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja neuropsykologian erikoispsykologi.

Meidän Perhe 11/2014

stressitöntäkesää

Psykologi Nina Sajaniemi: "Yksin jääminen on lapselle iso stressi"

Ihana ja viisas kirjoitus. Stressiä lisää tieto pahoista asioista, esimerkiksi organisoitu häirintä/gang stalking, joka on kiusaamista vähän isommassa mittakaavassa, ja jonka tarkoitus on eristää ihan kuten kiusaamisenkin: manipulointia ja systemaattista ihmisten värväämistä tekemään jollekin tahallista haittaa ja tonkimaan ja levittelemään jonkun yksityisasioita. Tarkoitus on leimata uhri hulluksi, mutta jos joku ihminen jaksaa käyttää elämäänsä jonkun tekosyyn varjolla juoksenteluun jossain...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos töihin paluu kyllästyttää, ota mallia lasten asenteesta: kiva nähdä kavereita, johan tässä on tarpeeksi löhöilty.

Kysyimme toka- ja kolmasluokkalaisilta, miksi kouluun on kiva palata.

Opiskelun ihanuus

”Minusta on kiva palata kouluun, koska koulussa näkee kavereita ja opettajan. Varsinkin kun alkaa matikantunnit ja välitunnit. Odotan myös käsityötunteja.”
Peppi, 8 

”Tosi kiva mennä kouluun taas! Oon jo tottunut lomailuun, kymmenen viikkoa löhöillyt päivät pitkät ja tehnyt, mitä huvittaa. Koulussa saa olla kavereiden kanssa ja leikkiä välitunnilla ja opiskellakin.”
Vilho, 8 

Jee, kavereita!

”Näkee onko luokkakaverit yhtään muuttuneet. Jos luokalle tulee uusi lapsi, niin sitten on kiva, että saa uuden kaverin. Tai sitten kun tuut takas kouluun opettelette uusia lauluja. Ja sitten pääsee matikassa ja kaikessa muussa eteenpäin.”
Alma, 8 

”Pääsee uudelle luokalle ja tulee uus opettaja ja näkee luokkakavereita. Pääsee opettelemaan taas kaikkea uutta. Kouluun on hyvä mennä taas takaisin.”
Iris, 8 

”Kouluun on kiva palata, koska saa nähdä kavereita ja saa nähdä opettajaa.”
Alina, 8 

"Näkee kavereita!"

Luukas, 9

Lapsiaan muisteleva äiti

Kaverit ja matematiikka – koululaiset kertovat, mitä odottavat tulevalta kouluvuodelta

Lapsemme oli alle kouluikäinen, rohkea, ihana, kiltti ja kaunis. Meillä vanhemmilla ei oikeastaan koskaan ole ollut suuria ongelmia hänen kanssa. Kunnes hän oli noin 3 vuotias ja muutimme uuteen ympäristöön, sosiaalinen lapsemme ei pelännyt naapuria vaan pujahti usein kun silmäni vältti leikkimään naapurin pihalla olevalle hiekkalaatikolle. Naapurissa asui pariskunta jonka omat lapset olivat jo aikuisia ja hiekkalaatikko leluineen oli tietysti tarkoitettu heidän lasten lapsilleen. Kielloistani...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.