Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan, kasvatustieteen professori Kirsi Tirri sanoo.

Älykkyyttä häpeillään Suomessa turhaan. Urheilullinen tai taiteellinen lahjakkuus on helpompaa hyväksyä. Riemuitsemme yhdessä, kun Pikkuleijonat saavat mitalin. Miksi emme ole samalla tavalla ylpeitä, jos joku suomalainen menestyy kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa?

Lahjakkuutta jää paljon piiloon. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä lapsensa älykkyyttä tai eivät pysty tarjoamaan kovin virikkeellistä kotia. Pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä, on latistaa lapsen uteliaisuus.

Älykästä lasta kiinnostaa kaikki ja hän kyselee vanhemmiltaan asioita rasittavuuteen asti. Hän oppii usein lukemaan paljon ennen kouluikää, ja hyvän luettavan antaminen tukee kehitystä. Matemaattisesti lahjakkaat lapset taas hahmottavat maailman numeroiden kautta ja laskevat eri asioita – esimerkiksi portaita – tavalla, joka voi tuntua oudolta.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään.

Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan. Turhautuminen voi tuoda mukanaan lintsaamista, kiusaamista ja häiriköintiä. Tai sitten uteliaisuus kohdistuu johonkin sellaiseen, josta voi seurata harmia ja vaikeuksia.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään. On antoisaa päästä porukkaan, jossa muut ajattelevat samalla tavalla. Kouluissa voisi olla kerhoja esimerkiksi matematiikasta ja shakista kiinnostuneille. Näiden ryhmien pitää olla periaatteessa avoimia kaikille. Ei shakkia kuitenkaan kauan jaksa pelata, jos siihen ei ole tarvittavaa taitoa.

 

Fiksuudesta ei pidä rangaista. On turha antaa lisää samantasoisia tehtäviä, jos lapsi on tehnyt jo koko matematiikan kirjan. Mieluummin pitäisi antaa mahdollisuus siirtyä opinnoissa eteenpäin ja mennä vaikka vuotta tai paria isompien tunnille.

Silti tätä pelätään. Ajatellaan, että lapsi joutuu silmätikuksi tai ylpistyy. Jotkut pelkäävät, ettei lapsi kehity sosiaalisesti. Kuitenkin tutkimusten mukaan opintopolun nopeuttaminen tekee lahjakkaille lapsille yleensä vain hyvää.

Lasta ei pidä pakottaa vaihtamaan luokkaa, jos hän ei halua siirtyä kavereidensa vuoksi. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, ja vanhemmat voivat iloita siitä, että lapsella on tärkeitä ystäviä. Lisää virikkeitä voi tarjota harrastusten kautta.

On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Jokainen voi kehittää aivojaan koko eliniän ajan. Se viesti voidaan antaa kaikille. Kehityksessä on kuitenkin eri tasoja. Lahjakkaalla lapsella on oikeus löytää vahvuutensa ja kasvaa omaksi itsekseen. On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Kasvatamme lapsia myös yhteiskunnan jäseniksi, joten on kaikkien etu, että saamme lahjakkaita ja viisaita ihmisiä rakentamaan Suomen tulevaisuutta.

Kirsi Tirri on kasvatustieteen professori ja Suomen Tiedeakatemian esimies.