iStockphoto
iStockphoto

Näin opetat yläasteikäiselle oikean oppimistekniikan.

Yläasteella ei voi enää vastata asian vierestä eikä pelkästään päntätä ulkoa. Hyvä opiskelutekniikka on silloin kullan arvoinen taito. Tässä vinkit yläasteikäisen vanhemmille:

 

1. Vahvista motivaatiota ja rentoa oppimista.
Ilo ja keskittynyt rentous helpottavat oppimista. Kannusta lasta keskittymään opiskeluun ja myös rentoutumaan ahkeroinnin jälkeen. Kokeisiin luvun päätteeksi kannattaa tehdä jotain rentouttavaa: pyöräillä, pelata jalkapalloa, löhötä tai vaikka nukkua. Juuri opitut tiedot tallentuvat parhaiten muistiin rentoutuneessa olotilassa. Muista, että lapsi oppii parhaiten, kun hänestä pidetään ja hänen taitoihinsa uskotaan. Hän tekee parhaiten ne asiat, joista hän tietää saavansa myönteistä palautetta.

2. Suojele itseluottamusta.
Itseensä luottava lapsi oppii paremmin. Itseluottamusta voi vahvistaa etsimällä ja korostamalla taitoja, joissa lapsi on hyvä. Myös onnistumisen kokemusten muisteleminen ruokkii itsetuntoa. Painota lapselle, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Jos lapsi epäonnistuu esimerkiksi kokeissa, miettikää yhdessä, mikä meni pieleen ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Muista antaa lapselle tunnustusta onnistumisista – ihan pienistäkin edistysaskeleista.

3. Opeta strategia ja treenaa muistia.
Oppimisessa on keskeisintä, että lapsi muodostaa asioista kokonaisuuksia. Puuduttavaa pänttäämistä ja kireää opiskeluilmapiiriä kannattaa välttää. Opiskelun ei pitäisi olla passiivista vastaanottamista, vaan lapsen oman tiedon rakentamista: uuden tiedon liittämistä aikaisemmin opittuun. Lasta voi opettaa tekemään läksyistä ja koealueista tiivistelmiä, joissa muodostetaan selkeä kokonaisuus opiskeltavan asian keskeisimmistä tiedoista. Käykää yhdessä läpi vaikeat kohdat, jotka ovat jääneet lapselle epäselviksi. Pyrkikää yhdessä  siihen, ettei lapsi pelkästään tiedä, vaan myös ymmärtää asioita.

4. Kehitä keskittymiskykyä.
Keskittymiskyky on tehokkaan oppimisen kantava pilari. Televisio syö keskittymiskykyä, siksi sen pitäisi olla kiinni opiskelun aikana. Kannattaa myös miettiä, onko kavereiden läsnäolo läksyjen teon aikana hyvä vai huono juttu. Rauhallinen opiskeluympäristö, riittävä uni ja hyvä ravinto ovat keskittymiskyvyn elinehdot.

5. Harjoita hyvää koevastausta.
Yläkoulussa ei enää saa täysiä pisteitä koetehtävistä, jos vastaa kömpelösti muutamalla irtonaisella lauseella tai asian vierestä. Neuvo lasta lukemaan koekysymys kiirehtimättä ja vastaamaan tarkalleen siihen, mitä kysytään. Ranskalaisilla viivoilla tehdyt listat eivät yleensä kelpaa yläkoulussa koevastaukseksi, vaikka asiat olisivatkin oikein.

6. Kannusta pohtimaan ja hahmottamaan maailmaa.
Innosta lasta pohtimaan, miten opiskelun kohteena olevaa tietoa voi soveltaa käytännössä. Kannusta miettimään oppitunneilla käsiteltyjä asioita myös jälkeenpäin. Pohdinta ja ongelmanratkaisu eivät ole tärkeitä taitoja vain pääsykokeissa, vaan koko elämässä. Ne kehittävät sosiaalista älykkyyttä ja elämänhallintaa.

Asiantuntijana psykologi Reijo A. Kauppila. Lähteenä
Kauppilan teos Opi ja opeta tehokkaasti, PS-Kustannus 2004

Lähde: 6 porrasta parempaan opiskelutaitoon, Mervi Juusola, Meidän Perhe 10/2008

Meidanperhe.fi 5.4.2013

Vierailija

6 vinkkiä parempaan opiskelutekniikkaan

Tunnilla olo on turhaa itseopiskelijoille. Etanatahdin opiskelu sopii vaan niille, jotka sitä tarvitsee, eikä muunlaisille opiskelijoille ole tilaa. Valmistuin peruskoulusta yli yhdeksän keskiarvolla ja lukiosta 9 keskiarvolla ja E:n papereilla, ja varmaan olen ollut enemmän poissa kuin tunneilla. Tuntipakko oli turhauttavaa ja tuntien järjettömän hidas opiskelutahti kyllä laski kaiken motivaation, mitä siinä vaiheessa oli. Matikassa kympin oppilaana olin aina muita edellä, mutta tunneilla oli...
Lue kommentti
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen

Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Ja tarvitseeko lapsen edes?

Haastavaa minulle vanhemmuudessa on ollut ajatus, että vaikutan lapseni elämään, hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa valtavasti. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, kohtaamme yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat hänen kaverisuhteisiin ja tulevaisuuden tukiverkon rakentamiseen. Minun puolihuolimattomasti heittämäni sanat voivat vaikuttaa lapseni päätöksiin, ja muistua mieleen vielä aikuisenakin. 

Kuusi vuotta sitten kannustimme puolisoni kanssa lasta hakemaan musiikkiluokalle. Emme pelkästään musiikkipainotuksen tähden, vaan koska meistä elämässä kannattaa kokeilla uusia asioista, lähteä mukaan seikkailuihin. Sanomattakin on selvää, että emme pakottaneet, annoimme vaihtoehdon – rohkaisimme ja tuimme – olisi lapsen lopullinen valinta mitä tahansa. Päätös oli hänen omansa siinä määrin kuin lapsen päätös voi olla vanhemmasta irrallinen.

Kun ekaluokka uudessa koulussa, uusien ihmisten ympärillä alkoi alkoi, esikoiseni itki kaksi ensimmäistä viikkoa. On varmaan turha sanoa, että omatuntoni roihusi syyllisyydestä. Miksi ihmeessä olin edes ehdottanut uutta koulua? Onneksi kaverit löytyivät nopeasti Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan opeilla: Jäät yksin, jos et itse mene mukaan.

Tapahtumasta jäi minulle vanhempana pysyvä epävarmuus. Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Kokeilemaan, astumaan sinne kuuluisalle epävarmuusalueelle, seikkailemaan! Ja tarvitseeko lapsen edes? Eikö sama vanha tuttu ja turvallinen riitä, ole tarpeeksi?

Jos lapseni ei viihdykään uudessa koulussa, olenko silloin vanhempi, joka on sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta?

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa: Wilman inboksiin kolahti yläkouluun hakulomake. Pitkään harkitsin ennen kuin avasin suuni ja kysyin: ”Mitä haluat tehdä?”.  ”Haen toiseen kouluun”, hän vastasi. 

Siinä taas oltiin. Mitä vanhemman oikein kuuluu sanoa? Kannustaa, että hienoa! Kokeile, ole rohkea! Hae ihmeessä! Vai: Mieti vielä, tunnet vanhalta luokalta kaikki, ja se on turvallinen vaihtoehto.

Ajattelen ensi syksyä kauhulla. Jos käy niin hyvä tuuri, että lapseni pääsee haluamalleen luokalle, mutta ei viihdykään siellä, niin olenko silloin vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Vanhemmuuden dilemma on juuri tämä: käsissäsi on ihmisen elämä, kannustamalla tai suojelemalla luot hänelle hänen elämänsä näköistä polkua – muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Sekä että tietysti ja sopivassa suhteessa. Mikä sitten on sopiva suhde, on aina tapauskohtaista. Eihän vanhempikaan mikään meedio ole ja voi tietää kaikkea mitä tuleman pitää. Ääripäitä: Jos lapsi haluaa kokeilla osaako lentää ja heiluu tornitalon katolla, niin tehtäväni on ainoastaan suojella. Jos lapsi haluaa oppia soittamaan kitaraa, niin tehtäväni on ainoastaan kannustaa. Kärjistetyt esimerkit ja näiden väliin jää paljon muuta. Mutta eihän tuohon kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Ehdottomasti pitää kannustaa. Se että lasta pelottaakin sitten kun uusi alkaa, ei tarkoita sitä että se olisi ollut huono vaihtoehto. Saa olla surullinen ja epävarma, mutta ei saa luovuttaa heti alkuunsa ja unohtaa miksi se muutos tehtiin. Vanhemman, siis kasvattajan, tehtävä ei ole mennä mukaan siihen lapsen tunteeseen ja kysyä lapselta mitä tehdään. Ei ole helppoa aina tasapainoilla hoivaajan ja kasvattajan roolin välillä. Hoivaajan silmin lapsi on aina pieni ja avuton suojeltava, mutta lasta...
Lue kommentti

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.