Vanhempien barometri: lasten opiskeluinto kärsii koulutilojen ongelmista.

Lasten kouluhyvinvointi ja koulussa viihtyminen huononee, kun koulua käydään väliaikaistiloissa, kertovat koululaisten vanhemmat.

Väistötiloissa opiskelevien lasten vanhemmat arvioivat esimerkiksi lasten opiskeluinnokkuuden, luokan työrauhan, luokan ja koulun ilmapiirin sekä opetuksen laadun huonommaksi kuin muut. Tämä käy ilmi Vanhempainliiton teettämästä Vanhempien barometrista.

Erityisasiantuntija Tuija Metso Vanhempainliitosta erittelee kaksi näkökulmaa ongelmaan – ja kaksi ratkaisua siihen, miten hyvinvointi ja viihtyvyys väistötiloissa paranee.

Ongelma: Haaste kodin ja koulun yhteistyölle

Ratkaisu: Avoimuus

Kaikista barometriin vastanneista yläkoululaisten vanhemmista jopa kolmasosa ja alakoululaisten vanhemmista viidesosa kertoi, että lapsen koulutilojen terveellisyydessä on ongelmia. Parhaillaan väistötiloissa käy koulua vastaajien yläkouluikäisistä lapsista 13 prosenttia ja alakoululaisista 6 prosenttia.

Väistötiloihin päädytään useimmiten koulurakennuksen sisäilmaongelmien takia. Taustalla on usein jo pitkään jatkunut epävarmuus koulutiloista. Tämä vaikuttaa siihen, miten koululaisen perhe kokee yhteistyön koulun kanssa.

Väistötiloissa opiskelevien lasten vanhemmat olivat barometrissa muita vanhempia useammin sitä mieltä, että tiedonkulku kodin ja koulun välillä ei suju. He myös kaipasivat lisää tapaamisia opettajan kanssa ja enemmän yhteistyötä kouluterveydenhuoltoon.

Erityisen tulehtunut yhteys kouluun voi olla, jos lapsi on oireillut homekoulussa.

– Vanhemmilla on kokemus siitä, että yhteistyö koulun kanssa ei ole toiminut. Väistötiloihin pääseminen on voinut olla pitkä, takkuinen ja hankala tie, Metso sanoo.

Kun väistötiloihin siirrytään, vanhempien kannattaa menneen sijasta suunnata katse tulevaan ja olla koulun kanssa tukemassa lasten siirtymistä uusiin tiloihin. Vanhempien asenne heijastuu myös siihen, miten lapsi kokee koulunkäynnin.

Kouluilta Metso toivoo tilanteessa avoimuutta.

– Kun väistötiloihin siirrytään, tilanne tulisi käydä vanhempien kanssa läpi ja pohtia yhdessä kouluhyvinvointia.

Ongelma: Väistötila on harvoin täydellinen

Ratkaisu: Lasten näkökulma esiin

Barometrista selvisi myös, että väistötiloissa opiskelevien lasten vanhemmat ovat muita selkeästi tyytymättömämpiä tiloihin, piha-alueeseen ja liikennejärjestelyihin.

– Väistötila ei välttämättä ole kouluksi tarkoitettu tila, vaan joku ihan muu vapaana oleva tila, johon koulunkäynti saadaan istutettua. Esimerkiksi välituntipiha ei ehkä ole toimiva, Metso kertoo.

Metso suosittelee, että lasten näkökulma huomioitaisiin paremmin väistötilojen suunnittelussa, vaikka ratkaisu onkin tarkoitettu väliaikaiseksi.

Sekä koulu että vanhemmat voivat kysyä lapsilta, mikä tiloissa toimii ja mikä ei: viihtyvyys voi parantua pienilläkin muutoksilla.

Käykö lapsesi koulua väistötilassa? Kommentoi alle ja kerro, millaisia kokemuksia teillä on.

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”