Lapsen hien hajua ei kannata nolostella, vaan ottaa asia reippaasti puheeksi.

Missä iässä lapsen hiki alkaa haista?

Kainalohiki voi muuttua pistävänhajuiseksi 8–9-vuotiailla lapsilla ja joskus aiemminkin. Hienhajun muuttuminen on usein ensimmäisiä merkkejä lähestyvästä murrosiästä.

Alle 8-vuotiaalla tytöllä tai 9-vuotiaalla pojalla hienhajun muuttuminen voi liittyä myös ennenaikaiseen murrosikään tai ennenaikaiseen adrenarkeen eli murrosikää edeltävään kehitysvaiheeseen. Adrenarke johtuu lisämunuaisen erittämistä mieshormoneista ja siihen voi kuulua haiskahtavat kainalot, ihon rasvoittumista ja karvoittumista. Sille ei tarvitse tehdä mitään.

Muuttuuko hienhaju siis, kun hormonit heräävät?

Murrosiän hienhaju ei suoranaisesti johdu hormoneista vaan ihon bakteeritoiminnasta. Hormonit tosin saavat isot hikirauhaset toimimaan. Silloin niistä vapautuu hikeen valkuaisaineita, joita ihon bakteerit hajottavat, ja hiki alkaa lemahdella.

Pienten lasten hiki ei yleensä tuoksu samanlaiselta, koska isot hikirauhaset eivät heillä vielä toimi.

Pitäisikö ihon- ja hiustenhoitoon kiinnittää huomiota?

Hiusten ja ihon rasvoittuminen liittyy murrosiän käynnistymiseen. Hoidoksi riittävät pesut tarpeen mukaan miedolla sampoolla ja puhdistusaineella. Finnivoiteita lapsi ei yleensä vielä tarvitse.

Miten pikku haisuliin pitäisi suhtautua?

Vanhempien ei kannata olla liian hienotunteisia. Nolostelu tekee asiasta turhaan ison numeron.

Lapselle voi sanoa reippaasti, että nyt sinun kainalosi tuoksahtavat ja ohjata pesulle. Varsinkin urheilun jälkeen on hyvä opettaa lasta peseytymään ja vaihtamaan ylleen puhdas t-paita.

Jos hienhaju häiritsee, voi lapsikin käyttää deodoranttia. Oma dödöpullo kylpyhuoneen kaapissa voi olla jopa syy ylpeillä. Tavallinen, miedontuoksuinen deodorantti peittää bakteerien toiminnoista syntyviä hajuja.

Mistä tietää, koska oikea murrosikä alkaa?

Murrosikä voi alkaa tytöillä jo 8-vuotiaana ja pojilla 9-vuotiaana. Murrosiän alkaminen on viime vuosikymmeninä aikaistunut.

Murrosiän tietää alkaneeksi, kun karvoituksen, hienhajun ja hiusten sekä ihon rasvoittumisen lisäksi tytön rintarauhaset alkavat kehittyä ja pojan kivekset kasvavat. Myös pituuskasvu kiihtyy.

Juttua varten on haastateltu lastentautien erikoislääkäri Jarmo Saloa Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Meidän Perhe 12/15

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.