Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Vaikka koulun alkuun valmistautuisikin huolella, aina voi tulla yllätyksiä.

Varavaatteet täytyy kantaa repussa:
”Koulussa ei ollutkaan naulakkoa, mihin ripustaa vaihtovaatteet.”

Kaikista tavaroista täytyy huolehtia itse:
”Lapsi on tullut kotiin useammin kuin kerran vain sisähousuissa.”

Omista asioista pitää huolehtia itse:

"Meidän koulussamme myös läksyt olivat lapsen omalla vastuulla heti alusta alkaen."

Sisätossut ovat koulussa tarpeelliset:
”Koulun lattiat ovat tosi rapaiset.”

Vaatteiden nimikointi on tärkeää:
”Opettaja ei mitenkään voi muistaa kaikkien lasten vaatteita – toisin kuin päiväkodissa.”

Perunat pitää osata kuoria itse:
”Rehtori painotti asiaa jo keväällä tutustumisessa.”

Kaikilla on kännykkä (vaikka sitä ei käytetä koulussa):
”Lapsen kaverilla ei ole, ja hän pyytää aina puhelinta lainaan, koska haluaa soittaa vanhemmilleen.”

Väsymys painaa lasta ainakin aluksi:
”Syysloma tuli tarpeeseen, jotta lapsi sai vetää henkeä.”

Lapsen persoonallisuus voi muuttua:
”Ennen niin aurinkoinen lapsi tuli kiukkuiseksi ja pahantuuliseksi ja turhautui. Tätä kesti koko syksyn.”

Lapsella voi mennä aikaa sopeutumiseen:

"Esikoistamme jännitti koulussa enemmän ja pidempään kuin mihin olimme varautuneet. Etenkin äidin tukea ja tsemppiä tarvittiin koko syksyn ajan."

Tieto ei kulje koulusta kotiin samalla tavoin kuin päiväkodista:

"Oli outoa, kun emme enää kuulleet keneltäkään aikuiselta lapsen päivittäisiä kuulumisia. Wilma-viestejä tuli aluksi tiheämmin, sitten nekin harvenivat."

Meidän Perhee työryhmä, Yy kaa koo kouluun, Meidän Perhe 8/2014

Mikä yllätti teidät, kun lapsi aloitti koulun? Kerro Kommentoi-kentässä!

Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran 11.8.2014.

Vierailija

Mikä yllätti ekaluokalla? Vanhemmat kertovat.

Yllätti se kuinka paljon lapsen piti opiskella kotona: esim. kertotauluista sanotaan: opettele huomiseksi ulkoa kakkonen ja kolmonen. Eikös siellä koulussa pitäis opettaa ja kotona tehdä vain kertaus tehtäviä, jotta opittu muuttuu sujuvammaksi? Jos kaikki asiat käsketään opettelemaan kotona ulkoa (tai: lue kappale kotona ja tee tehtävät), niin oppilaiden sosiaalinen tausta korostuu ja epäarvoistaa- koska ei kaikkien vanhemmat jaksa nähdä sitä vaivaa, että oikeasti kotona opiskeltaisiin.
Lue kommentti
Vierailija

Mikä yllätti ekaluokalla? Vanhemmat kertovat.

Yllätti se, että läksyjä on niin vähän ja ne on niin helppoja. Tosin meidän eppu oppi lukemaan viiden vanhana ja laskemaan esikoulussa, joten vaikuttaa toki asiaan. Mutta häntä itseään tympii lähteä kouluun kun siellä ei opi kuulemma mitään. Kysyin opelta Wilmassa, että voisiko saada vaikka lisätehtäviä, kun on niin innokas oppimaan : ei mahdollista, muut jää jälkeen. Miksi aina pitää mennä heikoimman ehdoilla?
Lue kommentti
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen

Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Ja tarvitseeko lapsen edes?

Haastavaa minulle vanhemmuudessa on ollut ajatus, että vaikutan lapseni elämään, hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa valtavasti. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, kohtaamme yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat hänen kaverisuhteisiin ja tulevaisuuden tukiverkon rakentamiseen. Minun puolihuolimattomasti heittämäni sanat voivat vaikuttaa lapseni päätöksiin, ja muistua mieleen vielä aikuisenakin. 

Kuusi vuotta sitten kannustimme puolisoni kanssa lasta hakemaan musiikkiluokalle. Emme pelkästään musiikkipainotuksen tähden, vaan koska meistä elämässä kannattaa kokeilla uusia asioista, lähteä mukaan seikkailuihin. Sanomattakin on selvää, että emme pakottaneet, annoimme vaihtoehdon – rohkaisimme ja tuimme – olisi lapsen lopullinen valinta mitä tahansa. Päätös oli hänen omansa siinä määrin kuin lapsen päätös voi olla vanhemmasta irrallinen.

Kun ekaluokka uudessa koulussa, uusien ihmisten ympärillä alkoi alkoi, esikoiseni itki kaksi ensimmäistä viikkoa. On varmaan turha sanoa, että omatuntoni roihusi syyllisyydestä. Miksi ihmeessä olin edes ehdottanut uutta koulua? Onneksi kaverit löytyivät nopeasti Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan opeilla: Jäät yksin, jos et itse mene mukaan.

Tapahtumasta jäi minulle vanhempana pysyvä epävarmuus. Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Kokeilemaan, astumaan sinne kuuluisalle epävarmuusalueelle, seikkailemaan! Ja tarvitseeko lapsen edes? Eikö sama vanha tuttu ja turvallinen riitä, ole tarpeeksi?

Jos lapseni ei viihdykään uudessa koulussa, olenko silloin vanhempi, joka on sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta?

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa: Wilman inboksiin kolahti yläkouluun hakulomake. Pitkään harkitsin ennen kuin avasin suuni ja kysyin: ”Mitä haluat tehdä?”.  ”Haen toiseen kouluun”, hän vastasi. 

Siinä taas oltiin. Mitä vanhemman oikein kuuluu sanoa? Kannustaa, että hienoa! Kokeile, ole rohkea! Hae ihmeessä! Vai: Mieti vielä, tunnet vanhalta luokalta kaikki, ja se on turvallinen vaihtoehto.

Ajattelen ensi syksyä kauhulla. Jos käy niin hyvä tuuri, että lapseni pääsee haluamalleen luokalle, mutta ei viihdykään siellä, niin olenko silloin vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Vanhemmuuden dilemma on juuri tämä: käsissäsi on ihmisen elämä, kannustamalla tai suojelemalla luot hänelle hänen elämänsä näköistä polkua – muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Sekä että tietysti ja sopivassa suhteessa. Mikä sitten on sopiva suhde, on aina tapauskohtaista. Eihän vanhempikaan mikään meedio ole ja voi tietää kaikkea mitä tuleman pitää. Ääripäitä: Jos lapsi haluaa kokeilla osaako lentää ja heiluu tornitalon katolla, niin tehtäväni on ainoastaan suojella. Jos lapsi haluaa oppia soittamaan kitaraa, niin tehtäväni on ainoastaan kannustaa. Kärjistetyt esimerkit ja näiden väliin jää paljon muuta. Mutta eihän tuohon kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Ehdottomasti pitää kannustaa. Se että lasta pelottaakin sitten kun uusi alkaa, ei tarkoita sitä että se olisi ollut huono vaihtoehto. Saa olla surullinen ja epävarma, mutta ei saa luovuttaa heti alkuunsa ja unohtaa miksi se muutos tehtiin. Vanhemman, siis kasvattajan, tehtävä ei ole mennä mukaan siihen lapsen tunteeseen ja kysyä lapselta mitä tehdään. Ei ole helppoa aina tasapainoilla hoivaajan ja kasvattajan roolin välillä. Hoivaajan silmin lapsi on aina pieni ja avuton suojeltava, mutta lasta...
Lue kommentti

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.