Kännykän käyttö liikenteessä on vaarallista aikuiselle, mutta erittäin vaarallista lapselle.

Tapahtui aamulla työmatkalla: Pyöräilen noin 11-vuotiaan pojan perässä. Näen jo kaukaa, että pojalla on vaikeuksia saada ajopelinsä pysymään pyöräilykaistalla: hän koukkaa välillä oikean, välillä vasemman pientareen kautta. Poika lähestyy risteystä. Onneksi autoilijat jarruttavat, kuten kuuluukin, ja poika pääsee suojatietä pitkin tien yli. Ehdin pojan rinnalle ja huomaan, että hän ohjaa pyöräänsä pelkästään oikealla kädellä – ja pelaa vasemmassa kädessään olevalla puhelimella nettipeliä.

Liikenneturvan suunnittelija Petri Jääskeläisen mukaan kyse on huolestuttavasta ilmiöstä, jota jalankulkijoiden kohdalla kutsutaan nimellä distracted walking.

– Henkilö kävelee kännykkä tai muu laite kädessään ja hänen huomionsa kiinnittyy laitteeseen eikä siihen, mitä hän on parhaillaan tekemässä.

Yhdysvalloissa 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan kaikkien jalankulkuonnettomuuksien määrä maassa on laskenut. Sen sijaan ensiapupoleille tuotujen, kännykkää onnettomuustilanteessa käyttäneiden jalankulkijoiden määrä on moninkertaistunut.

– Ihmiset kävelevät pylväitä päin ja putoavat alas silloilta, kun räpeltävät puhelintaan.

Myös pyöräilyä ja mobiililaitteen käyttöä on tutkittu.

– Elektronisia laitteita käyttävillä pyöräilijöillä on 1,4-kertainen riski joutua onnettomuuksiin, Jääskeläinen sanoo.

Varottava erityisesti tienylityksiä

Kännykän käyttö liikenteessä on vaarallista aikuiselle, mutta erittäin vaarallista lapselle.

Todellisia vaaranpaikkoja liikenteessä kulkijoille ovat tienylitykset ja risteykset.

– Lapselle jo tien ylittäminen sinänsä on haastavaa. Tilanteessa on paljon havainnoitavaa, joka pitää tehdä samanaikaisesti, Jääskeläinen toteaa.

Lisäksi lapsi on liikenteessä kulkijana kokemattomampi kuin aikuinen.

– Jos lapsen huomio kiinnittyy yhtäkkiä vain yhteen asiaan, kuten tekstiviestin lähettämiseen tai puheluun vastaamiseen, liikenteen havainnointi jää vähemmälle, eikä lapsi huomaa esimerkiksi lähestyvää autoa.

Anna lapselle selkeät ohjeet

Kun koulupäivä päättyy, pikku koululaiset lähettävät usein kotimatkalta tekstiviestejä tai soittavat vanhemmilleen: "Hei, pääsin juuri koulusta, mitä on välipalaksi?"

Näitä ja muita tilanteita varten vanhempien kannattaa antaa lapselle selkeät ohjeet siitä, miten kännykkää saa käyttää liikenteessä.

Tässä Petri Jääskeläisen 3 tärkeintä ohjetta lapselle:

  1. Pysähdy, kun puhut puhelimeen tai lähetät tai vastaanotat tekstiviestejä.
  2. Älä käytä puhelinta lainkaan, kun ylität tietä.
  3. Älä aja polkupyörällä kännykkä kädessä. 

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.