Asiantuntija kertoo, miten pieni koululainen selviää jännittävistä iltapäivistä parhaiten.

Koulujen alkaessa moni koulutiensä aloittavan lapsen vanhempi on tuskissaan: miten niistä iltapäivistä selvitään? Kuinka pitkäksi aikaa ekaluokkalaisen uskaltaa jättää yksin kotiin? Mistä tietää, että lapsi on valmis viettämään aikaa itsekseen?

Havainnoi lasta ja keskustele etukäteen

Suomen laissa ei ole säädetty siitä, kuinka pitkäksi aikaa pienen lapsen saa jättää yksin kotiin. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimessa työskentelevä Laura Klemetti kertoo, että palveluun tulee syksyisin paljon puheluita vanhemmilta, joita lapsen yksin olo mietityttää.

– Vastaus selviää aina omaa lasta havainnoimalla. Vanhempi voi seurata, miten lapsi toimii poikkeustilanteissa. Hätääntyykö lapsi helposti, onko hänellä valmiuksia toimia tiukan paikan tullen?

Vanhemman on myös hyvä keskustella mahdollisista tulevista yksinoloista lapsen kanssa jo etukäteen.

– Lapselta voi kysyä, mitä tuntemuksia yksin oleminen hänessä herättää. Vanhempi voi antaa ohjeita siitä, mitä lapsi voi tehdä, jos hänestä tuntuu pahalta. Yhdessä voidaan myös etukäteen miettiä, millaisia tilanteita voi tulla vastaan ja pohtia, miten niistä selviää, Klemetti sanoo.

Harjoitelkaa rauhassa

Klemetin mielestä on hyvä idea harjoitella yksinoloa etukäteen. Lapsen voi vaikka jättää hetkeksi itsekseen siksi aikaa, kun äiti käy ostoksilla lähikaupassa. Harjoittelu helpottaa arkeen siirtymistä ja lievittää niin lapsen kuin aikuisenkin jännitystä.

– Tällä tavoin tulevia yksinoloja on jo vähän pohjustettu ja lapsi on saanut totuttautua tilanteeseen. Vanhemmat voivat myös miettiä, onnistuisiko aikaisempi töistä lähteminen ensimmäisten kouluviikkojen aikana tai voisiko työajat lomittaa puolison kanssa niin, ettei lapsi joutuisi olemaan pitkään yksin.

On tärkeää sopia pelisäännöistä, kun lapsi jää ensimmäistä kertaa itsekseen. Vanhempi voi kirjoittaa yhdessä lapsen kanssa paperille, mitä iltapäivisin saa ja ei saa tehdä. Saako käydä kylässä tai kutsua kotiin kavereita? Saako katsoa telkkaria tai olla tietokoneella ilman valvontaa?

Perushuolenpito on myös tärkeää. Vanhempi voi tehdä välipalavoileivät valmiiksi jääkaappiin ja jättää tärkeät puhelinnumerot näkyville.

Pääasiassa aikuisen kanssa

Ei ole olemassa nyrkkisääntöä siitä, kuinka monta tuntia vaikkapa ekaluokkalainen voi viettää itsekseen. Yksinolon aika pohjautuu aina vanhemman tietämykseen omasta lapsestaan.

– Pääsääntöisesti nuoren koululaisen olisi kuitenkin hyvä viettää iltapäivät joko vanhemman tai muun turvallisen aikuisen, kuten isovanhemman tai naapurin, kanssa. Iltapäiväkerhoista voi myös löytyä apu, Klemetti neuvoo.

Vanhemman koululaisen iltapäivät sujuvat vaivattomammin. Viidesluokkalaisen valmius toimia hätätilanteissa on jo paljon pikku koululaisia parempi. Isompi lapsi on muutenkin tottunut kulkemaan yksin harrastuksiin ja viettämään iltapäivät kavereiden kanssa.

Ottakaa alku rennosti

Klemetti kertoo, että vanhempien puhelimeen tulee syksyisin puheluita äideiltä ja isiltä, jotka ovat yllättyneet, kun oma ”iso koululainen” kiukuttelee ja on aiempaa takertuvampi.

– Reaktio on ihan luonnollinen! Lapset saattavat reagoida rajustikin uuteen arkeen, mikä huolestuttaa vanhempia. Etenkin koulun aloittavan ekaluokkalaisen vanhemman tulisikin olla herkkänä ja seurata, miten lapsi suhtautuu koulun alkuun ja mahdollisiin yksinoloihin.

Koulun alku on iso muutos lapsen elämässä. Siksi Klemetti muistuttaakin, että perheen yhdessäolon tärkeys korostuu koulun alkaessa.

– Silloin kun vietetään aikaa yhdessä, ei kannata juoksuttaa lasta harrastuksissa. Koulussa on ihan tarpeeksi uutta, joten rauhalliset koti-illat ovat ehdottoman tärkeitä niin lapselle kuin aikuisillekin.

Lue lisää
Opeta nämä yhdeksän turvavinkkiä lapselle
Kokoa koululaiselle terveellinen välipala
Tarvitseeko koululainen kerhopaikan?

Vierailija

Kuinka kauan ekaluokkalainen voi olla yksin kotona?

Kun olin itse ekaluokkalainen, pärjäsin vallan mainiosti yksin. Tein läksyt, opiskelin, leikin pihalla, katsoin videoita ja pelasin pelikoneilla. Ei mitään ongelmia siinä yksin olemisessa. Ruoka oli jääkaapissa, sitä syötiin ruoka-aikaan, nukkumaan mentiin yhdeksältä kuten oltiin sovittu. Miksi nykysin ekaluokkalainen ei voisi olla yksin kotona? Mikseivät vanhemmat voi luottaa lapsiinsa?
Lue kommentti
Vierailija

Kuinka kauan ekaluokkalainen voi olla yksin kotona?

Suomessa pitäisi olla alle 10-vuotiaille lakisääteinen hoitopalvelu, pientä maksua vastaan. Aamulla tarjottaisiin aamiaista, iltapäivällä välipala ja pientä toimintaa. Maksu noin 40 € kuukaudessa. En ymmärrä, miksi tämä toimii Ruotsissa niin hyvin. Aamulla voi viedä hyvin mielin koululaisensa hoitoon ja hakea jopa niinkin myöhään kuin kuudelta illalla. Ei tuskaa siitä, ehtiikö lapsi kouluun, kiusataanko matkoilla, tuleeko se syöneeksi ja onko kavereita.. suomalaiset voisivat kasvattaa aivan...
Lue kommentti
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen

Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Ja tarvitseeko lapsen edes?

Haastavaa minulle vanhemmuudessa on ollut ajatus, että vaikutan lapseni elämään, hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa valtavasti. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, kohtaamme yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat hänen kaverisuhteisiin ja tulevaisuuden tukiverkon rakentamiseen. Minun puolihuolimattomasti heittämäni sanat voivat vaikuttaa lapseni päätöksiin, ja muistua mieleen vielä aikuisenakin. 

Kuusi vuotta sitten kannustimme puolisoni kanssa lasta hakemaan musiikkiluokalle. Emme pelkästään musiikkipainotuksen tähden, vaan koska meistä elämässä kannattaa kokeilla uusia asioista, lähteä mukaan seikkailuihin. Sanomattakin on selvää, että emme pakottaneet, annoimme vaihtoehdon – rohkaisimme ja tuimme – olisi lapsen lopullinen valinta mitä tahansa. Päätös oli hänen omansa siinä määrin kuin lapsen päätös voi olla vanhemmasta irrallinen.

Kun ekaluokka uudessa koulussa, uusien ihmisten ympärillä alkoi alkoi, esikoiseni itki kaksi ensimmäistä viikkoa. On varmaan turha sanoa, että omatuntoni roihusi syyllisyydestä. Miksi ihmeessä olin edes ehdottanut uutta koulua? Onneksi kaverit löytyivät nopeasti Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan opeilla: Jäät yksin, jos et itse mene mukaan.

Tapahtumasta jäi minulle vanhempana pysyvä epävarmuus. Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Kokeilemaan, astumaan sinne kuuluisalle epävarmuusalueelle, seikkailemaan! Ja tarvitseeko lapsen edes? Eikö sama vanha tuttu ja turvallinen riitä, ole tarpeeksi?

Jos lapseni ei viihdykään uudessa koulussa, olenko silloin vanhempi, joka on sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta?

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa: Wilman inboksiin kolahti yläkouluun hakulomake. Pitkään harkitsin ennen kuin avasin suuni ja kysyin: ”Mitä haluat tehdä?”.  ”Haen toiseen kouluun”, hän vastasi. 

Siinä taas oltiin. Mitä vanhemman oikein kuuluu sanoa? Kannustaa, että hienoa! Kokeile, ole rohkea! Hae ihmeessä! Vai: Mieti vielä, tunnet vanhalta luokalta kaikki, ja se on turvallinen vaihtoehto.

Ajattelen ensi syksyä kauhulla. Jos käy niin hyvä tuuri, että lapseni pääsee haluamalleen luokalle, mutta ei viihdykään siellä, niin olenko silloin vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Vanhemmuuden dilemma on juuri tämä: käsissäsi on ihmisen elämä, kannustamalla tai suojelemalla luot hänelle hänen elämänsä näköistä polkua – muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Sekä että tietysti ja sopivassa suhteessa. Mikä sitten on sopiva suhde, on aina tapauskohtaista. Eihän vanhempikaan mikään meedio ole ja voi tietää kaikkea mitä tuleman pitää. Ääripäitä: Jos lapsi haluaa kokeilla osaako lentää ja heiluu tornitalon katolla, niin tehtäväni on ainoastaan suojella. Jos lapsi haluaa oppia soittamaan kitaraa, niin tehtäväni on ainoastaan kannustaa. Kärjistetyt esimerkit ja näiden väliin jää paljon muuta. Mutta eihän tuohon kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Ehdottomasti pitää kannustaa. Se että lasta pelottaakin sitten kun uusi alkaa, ei tarkoita sitä että se olisi ollut huono vaihtoehto. Saa olla surullinen ja epävarma, mutta ei saa luovuttaa heti alkuunsa ja unohtaa miksi se muutos tehtiin. Vanhemman, siis kasvattajan, tehtävä ei ole mennä mukaan siihen lapsen tunteeseen ja kysyä lapselta mitä tehdään. Ei ole helppoa aina tasapainoilla hoivaajan ja kasvattajan roolin välillä. Hoivaajan silmin lapsi on aina pieni ja avuton suojeltava, mutta lasta...
Lue kommentti

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.