KiVa Koulu -palkinto luovutettiin 8. syyskuuta Korian koulussa.
KiVa Koulu -palkinto luovutettiin 8. syyskuuta Korian koulussa.

Korian koulu palkittiin kiusaamisen vastaisesta työstä.

– Todella hyvä fiilis! Olemme ylpeitä saavutuksesta, luokanopettaja ja KiVa-tiimin jäsen Kaisa Saarinen Korian koulusta sanoo.

Korian koulu valittiin 8. syyskuuta Vuoden KiVa-kouluksi. Palkinto myönnetään kiusaamisen vastaisesta työstä, jota Korialla on tehty esimerkillisesti.

Korian koulu saa palkintoraadilta tunnustusta siitä, että sekä opettajat että oppilaat ovat kokeneet kiusaamisen vastaiset toimet tehokkaiksi. Erityisesti kiusatuksi joutuneiden määrä on viime vuosina vähentynyt voimakkaasti.

"Ei tarvita suuria ihmeitä"

Korialla noudatetaan KiVa koulu -ohjelmaa mahdollisimman tarkasti. Kiusaamisen ehkäisyn teemoja pidetään esillä koulun oppitunneilla, infotilaisuuksissa ja aamunavauksissa sekä vanhempainilloissa.

Opettajat kannustavat oppilaita kohtelemaan toisiaan ystävällisesti ja ottamaan kaikki mukaan leikkeihin.

– Uskon, että oppilaat omalla jokapäiväisellä toiminnallaan luovat hyvää ilmapiiriä koulussamme. Ei siihen lopulta mitään suuria ihmeitä tarvita, vain jokapäiväistä reilua toimintaa.

Myös opettajat ja muu henkilökunta toimivat itse esimerkkinä lapsille ja puhaltavat yhteen hiileen.

– Hyvä ja positiivinen ote kantaa myönteistä hedelmää.

KiVa-tiimi tukee opettajaa

Kiusaaminen on ylemmillä luokilla yleensä sanallista loukkaamista, jonkun oppilaan sulkemista kaveriporukan ulkopuolelle ja uhkailua, Saarinen kertoo. Pienemmillä oppilailla kiusaaminen voi ilmetä myös fyysisesti esimerkiksi tönimisenä.

Kun korialaisluokassa ilmenee kiusaamista, luokanopettaja pyrkii selvittämään ensin itse tilanteen. Jos tämä ei auta ja kiusaaminen jatkuu, luokanopettaja ottaa yhteyttä KiVa-tiimiin.

KiVa-tiimiläiset keskustelevat aluksi kiusatun oppilaan kanssa, sitten kiusaajan tai kiusaajien kanssa.

– Kannustamme kiusaajaa oikeanlaiseen toimintaan, jotta hän keksisi itse, miten hänen tulisi jatkossa toimia. Kiusattua oppilasta kannustamme jämäkkyyteen ja pyydämme kertomaan heti, jos kiusaamista vielä ilmenee.

Keskustelun jälkeen tiimi ottaa yhteyttä kaikkien tapaukseen liittyvien oppaiden vanhempiin ja seuraa tilannetta aktiivisesti viikosta kuukauteen.

KiVa Koulu on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, jonka käyttäjiksi Suomessa on rekisteröitynyt noin 2 500 perusopetuksen koulua.

Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen

Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Ja tarvitseeko lapsen edes?

Haastavaa minulle vanhemmuudessa on ollut ajatus, että vaikutan lapseni elämään, hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa valtavasti. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, kohtaamme yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat hänen kaverisuhteisiin ja tulevaisuuden tukiverkon rakentamiseen. Minun puolihuolimattomasti heittämäni sanat voivat vaikuttaa lapseni päätöksiin, ja muistua mieleen vielä aikuisenakin. 

Kuusi vuotta sitten kannustimme puolisoni kanssa lasta hakemaan musiikkiluokalle. Emme pelkästään musiikkipainotuksen tähden, vaan koska meistä elämässä kannattaa kokeilla uusia asioista, lähteä mukaan seikkailuihin. Sanomattakin on selvää, että emme pakottaneet, annoimme vaihtoehdon – rohkaisimme ja tuimme – olisi lapsen lopullinen valinta mitä tahansa. Päätös oli hänen omansa siinä määrin kuin lapsen päätös voi olla vanhemmasta irrallinen.

Kun ekaluokka uudessa koulussa, uusien ihmisten ympärillä alkoi alkoi, esikoiseni itki kaksi ensimmäistä viikkoa. On varmaan turha sanoa, että omatuntoni roihusi syyllisyydestä. Miksi ihmeessä olin edes ehdottanut uutta koulua? Onneksi kaverit löytyivät nopeasti Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan opeilla: Jäät yksin, jos et itse mene mukaan.

Tapahtumasta jäi minulle vanhempana pysyvä epävarmuus. Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Kokeilemaan, astumaan sinne kuuluisalle epävarmuusalueelle, seikkailemaan! Ja tarvitseeko lapsen edes? Eikö sama vanha tuttu ja turvallinen riitä, ole tarpeeksi?

Jos lapseni ei viihdykään uudessa koulussa, olenko silloin vanhempi, joka on sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta?

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa: Wilman inboksiin kolahti yläkouluun hakulomake. Pitkään harkitsin ennen kuin avasin suuni ja kysyin: ”Mitä haluat tehdä?”.  ”Haen toiseen kouluun”, hän vastasi. 

Siinä taas oltiin. Mitä vanhemman oikein kuuluu sanoa? Kannustaa, että hienoa! Kokeile, ole rohkea! Hae ihmeessä! Vai: Mieti vielä, tunnet vanhalta luokalta kaikki, ja se on turvallinen vaihtoehto.

Ajattelen ensi syksyä kauhulla. Jos käy niin hyvä tuuri, että lapseni pääsee haluamalleen luokalle, mutta ei viihdykään siellä, niin olenko silloin vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Vanhemmuuden dilemma on juuri tämä: käsissäsi on ihmisen elämä, kannustamalla tai suojelemalla luot hänelle hänen elämänsä näköistä polkua – muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Sekä että tietysti ja sopivassa suhteessa. Mikä sitten on sopiva suhde, on aina tapauskohtaista. Eihän vanhempikaan mikään meedio ole ja voi tietää kaikkea mitä tuleman pitää. Ääripäitä: Jos lapsi haluaa kokeilla osaako lentää ja heiluu tornitalon katolla, niin tehtäväni on ainoastaan suojella. Jos lapsi haluaa oppia soittamaan kitaraa, niin tehtäväni on ainoastaan kannustaa. Kärjistetyt esimerkit ja näiden väliin jää paljon muuta. Mutta eihän tuohon kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Ehdottomasti pitää kannustaa. Se että lasta pelottaakin sitten kun uusi alkaa, ei tarkoita sitä että se olisi ollut huono vaihtoehto. Saa olla surullinen ja epävarma, mutta ei saa luovuttaa heti alkuunsa ja unohtaa miksi se muutos tehtiin. Vanhemman, siis kasvattajan, tehtävä ei ole mennä mukaan siihen lapsen tunteeseen ja kysyä lapselta mitä tehdään. Ei ole helppoa aina tasapainoilla hoivaajan ja kasvattajan roolin välillä. Hoivaajan silmin lapsi on aina pieni ja avuton suojeltava, mutta lasta...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.