Pojat pärjäävät peruskoulussa kaikissa aineissa tyttöjä huonommin. Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylällä on huojentava viesti vanhemmille – ja pari kullanarvoista neuvoa.

1. Malttia! Pojat tarvitsevat kasvurauhan.

”Koulukeskustelussa unohdetaan minusta täysin lapsen kasvun rytmi: se, että pojat kypsyvät tyttöjä hitaammin. Puhutaan vain ilmiöistä ja digistä ja siitä, että koulun pitäisi muuttua pojille suotuisaan suuntaan. Minusta tärkeintä on malttaa, antaa pojille kasvurauha. Tietenkin pitää auttaa niitä, jotka ovat putoamassa kelkasta. Mutta miksi poikien huonommista numeroista pitää tehdä niin suuri numero? Pojat kasvavat vielä ja parantavat sitten.”

2. Pänttääminen on ruma sana – turhaan.

”Pänttäämisestä on tullut ruma, halveksiva sana. Oikeasti se tarkoittaa työn tekoa ja ahkeruutta. Välillä tuntuu, että puhutaan vain modernista oppimisympäristöstä ja unohdetaan, että opiskelu on tärkeää. Pojat on poikia -ajatuksen vuoksi pojille usein sallitaan laiskempi ote. Fakta on, että tytöt ovat keskimäärin ahkerampia, tekevät koulun eteen enemmän töitä. On vanhempien asia valvoa, että myös pojat tekevät hommansa.”

3. Todistus ei saa ratkaista tulevaisuutta.

”Todistuksen kutoset ja seiskat voivat muuttua. En olisi kovin huolissani poikien koulumenestyksestä, mutta olen huolissani, jos koulumenestys ratkaisee tulevaisuutta. Pojat saattavat ja saavat kypsyä myöhään ja havahtua vasta sitten opiskeluun. Kenenkään tie ei kuitenkaan saisi mennä mihinkään suuntaan tukkoon sen vuoksi, että ei ole älynnyt käydä koulua kunnolla.”

4. Fiksuilla pojilla voi olla vaikeaa.

”Poikakulttuuriin kuuluu, että ei tässä mitään hikareita olla eikä pyritä mihinkään. Silloin on vaarana, että tavallista kypsemmät, koulussa ahkerat ja siellä hyvin pärjäävät pojat jäävät helposti sosiaalisen piirin ulkopuolelle.”

5. Yhtä hyvin pitäisi suojella tyttöjä.

”Ennen sanottiin, että koulu sortaa tyttöjä. Nyt ollaan huolissaan, että pojat kärsivät. Sitten puhutaan poikien toiminnallisuudesta ja tekemällä oppimisesta ja muutetaan opetussuunnitelmaa niin, että se sopisi erityisesti pojille. Minusta pitäisi yhtä hyvin suojella tyttöjä. Vanha tuttu learning by doing eli tekemällä oppiminen on hyvä pitää mielessä, mutta myös tytöt oppivat tekemällä. Minusta fiksu kasvattaja, yhtä hyvin vanhempi kuin opettaja, kasvattaa tyttöjä ja poikia samojen periaatteiden mukaan.”

Vierailija

Kari Uusikylän neuvot kouluun ja kotiin: ”Pojat tarvitsevat kasvurauhan!”

Olen 13 vuotiaan tytön äitinä sitä mieltä, että tytöt ja pojat pärjäävät yhtä hyvin koulussa ja myös sosiaaliset suhteet ovat samanlaiset. En ole koskaan erotellut että on erikseen poikien tai tyttöjen juttuja. Mielestäni on ihan kasvatuksesta kiinni miten lapset suhtautuvat oppimiseen, pitävät yllä sosiaalisia taitojaan, harrastuksistaan ym. Kokemuksesta voin kertoa, että yläasteikäinen lapseni huolehtii koulunkäymisestään itse, niinkuin hänen tyttö- ja poikakaveritkin, hän ei ole koskaan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.