Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Tiedätkö, mitä lapsesi tekee sosiaalisessa mediassa? Miksi Instagram kiehtoo nuoria?

Kuvassa pitkätukkainen tyttö hymyilee kameralle ja nostaa nypittyjä kulmiaan. Taustalla näkyy luokan valkoinen seinä, jolle on ripustettu opetustaulu.

Kuvan sivussa lukee #likelikelike #followfollowfollow #bilsantunti.

Ollaan Instagramissa ja kuvan tytöllä, 13-vuotiaalla Ainolla, on tunnilla tylsää.

Kaunein! Nätti! kommentoivat Ainoa palvelussa seuraavat ystävät. Tykkääjiä, joiden määrän kertoo sydän kuvan alapuolella, kertyy kuvalle yli sata. Kaikkia heitä Aino ei tunne, mutta hän kiittää kommenteista ja tykkäyksistä sydämenmuotoisella hymiöllä.

Siinä missä nykyvanhemmat seurustelevat Facebookissa, nuoret ovat vallanneet Instagramin. Palvelussa he Ainon tavoin jakavat ja kommentoivat kuvia, hetkiä elämästään. Päivän asu, koiran ulkolenkki, kuvakaappaus soittolistasta tai parinkymmenen sekunnin video Robinin­ keikalta. Instan suosio on voimakkaassa kasvussa etenkin tyttöjen keskuudessa.

– Joissain porukoissa sitä käytetään jo enemmän kuin Facebookia, mediakasvattaja Tommi Tossavainen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista kertoo.

Kikkaa mua!

– Lapset eivät enää hingu yksinomaan Facebookiin, jos sinne haluavat ollenkaan. Lasten netinkäyttö on yhä sirpaloituneempaa eli he ovat monessa eri palvelussa. Vanhemmat eivät ole pysyneet kehityksessä mukana, Tossavainen­ sanoo. 

Instagram hakkaa helppokäyttöisyydessä Facebookin mennen tullen ja on nuorten mieleen. Muita sosiaalisia medioita, joissa teinit viihtyvät, ovat Twitter, blogiympäristö Blogger ja videopalvelut, kuten YouTube sekä Vine. Myös Irc-Galleria on yhä suosittu.

Lisäksi nuoret viestittelevät mobiilisovelluksilla, joista käytetyimpiä ovat Kik ja WhatsApp. Kikkaa mua, kik me, tulkaa kikkaileen, pyytävät nuoret ja linkkaavat Instagramiin Kik-nimimerkkinsä, kun kaipaavat juttuseuraa kenestä vain. Voi hyvin olla, että vanhemmat ja tutut aikuiset ovat ainoita, joilta nuori saa perinteisiä tekstiviestejä.

Tykkäykset muokkaavat identiteettiä

Nuori testaa identiteettiään netissä. Murskakritiikin kohteeksi joutuneet tyylikokeilut saavat jäädä, ja teinit jatkavat toimintaa, josta tykätään. Kuten aikuiset, myös lapset hakevat sosiaalisessa mediassa hyväksyntää.

– Nuori aloittaa harkitun profiilinrakentamisen yläkoulun lopulla. Se näkyy vaikka siten, että hän valikoi tarkemmin, mistä tykkää ja jakaa asioita, joihin haluaa vaikuttaa, Tossavainen kertoo.

Esimerkiksi kuva omista Converse-tossuista voi nuoren silmään olla paitsi kiva myös vihjata trendi- ja laatutietoisuudesta. Vanhemmat lapset osaavat siis jo brändätä itseään. Yksi on nätti tyttö, toinen heittää läppää. Joku profiloituu harrastuksen kautta ja joku miettii jo toimintaansa rekrytoijan silmin.

Pohjimmiltaan sosiaalinen media on kuitenkin lapsille, kuten aikuisillekin, yhteydenpitoväline. Siksi sen maailma ei ole niin vieras kuin miltä vanhemmasta voi tuntua.

Tossavainen luennoi vanhempainilloissa nuorten somenkäytöstä. Äitien ja isien huolena ovat etenkin palvelut, jotka ovat heille vieraita. Mikä se Insta on? Miksi lapsi on siellä? Kuinka pihalla tästä kaikesta oikeastaan olen?

Onneksi Instagram, Kik, Twitter tai muut nousussa olevat palvelut eivät erityisesti eroa Facebookista. Kaikissa pidetään yhteyttä kavereihin ja tutustutaan ihmisiin. Lapsi pärjää, kun noudattaa vanhempien kanssa sovittuja nettikäyttäytymisen sääntöjä – palvelusta riippumatta.

Lapsi kasvaa sosiaaliseen mediaan

– Liityin Instagramiin vuosi sitten, kun yhä useampi kaverikin teki niin. Ensin en ollut kiinnostunut koko jutusta. Esittelin Instan äidillekin, mutta hän ei tainnut ymmärtää, miten se toimii, Aino kertoo.

Aiemmin vanhemmat opettivat lapsilleen elämässä tarvittavat taidot. Sosiaalisen median käyttöä taas vanhemmat opettelevat samaan aikaan lasten kanssa. Lapset hakevatkin tukea kavereiltaan ja sisaruksiltaan sekä ottavat mallia palvelun muista käyttäjistä. Ensimmäisen käyttäjätilin he luovat yleensä johonkin pelilliseen ympäristöön, esimerkiksi virtuaalimallihahmon goSuun.

Tytöt ovat somessa aktiivisempia kuin pojat. Yläasteikäiset siirtyvät asiakeskeisiin aikuisten palveluihin. Poikia pelit houkuttelevat vielä vanhempanakin, ja yhteydenpito tapahtuu pelien, kuten suositun Grand theft auton, sisällä.

Lapset tulevat sosiaalisen median kautta tietoisiksi ympäröivän maailman asioista jo pienenä. Siksi heitä askarruttavat hankalatkin asiat, kuten päihteet ja seksi, jo alakouluikäisenä. Vanhemmat saavat varautua keskustelemaan niistä yhä nuorempien lasten kanssa.

– Kun netinkäyttötaidot karttuvat, lapset oppivat onneksi luomaan oman positiivisen mediakuplansa. He suojelevat itseään ja tottuvat varomaan sisältöä, jota he eivät ole valmiita kohtaamaan. Lapsi ei esimerkiksi avaa rajuimpia uutislinkkejä ja uskaltaa poistaa kavereista ihmisen, joka käyttäytyy ikävästi, Tossavainen sanoo.

Yksityisyydestä viis

80-luvulla nuorelle oli kriisin paikka, jos ei saanut lukea Suosikkia tai penaali oli vääränlainen. Nyt samaan ahdinkoon ajaa älypuhelittomuus.  Aika monessa palvelussa voi toki olla tietokoneellakin, mutta lapsi voi kaivata puhelimen sallimaa jatkuvaa kontaktia kavereihin. Somessa ovat oikeastaan kaikki nuoret, yläasteella jo valtaosa.

– Jos nuori käyttää paljon sosiaalista mediaa ja saa siitä jotain irti, vanhemman ei tarvitse huolestua. Some ei ole mikään nörttijuttu. Sen käytön rajoittaminen on lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamista. Kun kavereita riittää verkossa, on niitä yleensä myös sen ulkopuolella.

Kuka lapsen Insta-kuvia sitten oikein katsoo? Kenen kanssa hän juttelee? Mitä nuorempi lapsi on, sitä todennäköisemmin­ hän on netissä yhteydessä vain tuttuihin. Vanhemmilla käyttäjillä se riippuu myös palvelusta. Esimerkiksi YouTubessa julkisuutta usein toivotaan.

Oma lukunsa ovat Insta-julkkikset, jotka ovat saaneet julkaisemilleen kuville ison yleisön. Esimerkiksi 16-vuotiaalla­ lukiolaispojalla­, Benjamin Peltosella, on yli satatuhatta seuraajaa. Avoimuudella on riskinsä, sillä esimerkiksi omasta mielestä kiva video voikin olla muista nolo, ja kerätä ilkeämielisiä kommentteja. 

– Yleensä nuoret kuitenkin osaavat käyttäytyä sosiaalisessa mediassa, sillä heille netin maailma ei ole mitenkään erillinen todellisuudesta. Kontrolli voi lipsua ennemmin aikuiselta, joka kuvittelee, että netissä voi tehdä nimettömänä mitä tykkää, Tossavainen kertoo.

Facebookin myötä anonymiteetti on kadonnut verkosta, ja tähän digitaaliseen todellisuuteen lapset kasvavat. Nuoret ovat rohkeasti netissä nimellään ja kasvoillaan.

– Insta-profiilini, kuvat ja videot ovat kaikkien nähtävissä. Minulla ei ole mitään syytä olla anonyymi, Aino kertoo.

Tätä vanhemman sukupolven netinkäyttäjä voi säikähtää. Lapselle päivittäinen Insta-postaus omasta naamasta voi olla yhtä luonnollista kuin ulos ovesta astuminen aamulla. Yksityisyyden varjelu tuntuu kummalta, kun netin maailma on avoin.

Pieni some-suomi-sanakirja

diginatiivi = lapsi, joka on syntynyt teknologisoituneeseen maailmaan.

ebin = epic win, jotain mielettömän hauskaa.

fase = Facebook

hashtag = asiasana, joilla kuvia ja tekstejä merkitään

insta = Instagram

kikata, kikkailla = viestitellä, mobiiliapplikaatiossa nimeltä Kik.

some = sosiaalinen media

vlog = videoblogi

xd = hymiö XD

yolo = you only live once eli elät vain kerran.

Elli Räsänen, Instalife, Meidän Perhe 2/2014

Lue lisää

Kulta, kerroin sen jo kaikille

"En voinut seurata sivusta, kun lapseni kaveria kiusattiin netissä"

Mä dataan nyt, biisti! Eikö auennut? Katso selitys teini–aikuinen-sanakirjasta.

Kuvitus: Satu Kettunen

Koululaisten seksipuheet alkoivat jo ahdistaa. Sitten äiti oppi, mistä ja milloin heille todella kannattaa puhua.

Tokaluokkalaiseni kysymys kuuluu kirkkaana iltapalapöydässä puoli yhdeksältä.

”Äiti, mitä tarkoittaa paneminen?”

Kysymys ei yllätä, sillä seksipuhe on suorastaan työntynyt elämäämme parin viimeisen viikon aikana.

Ensin viidesluokkalaiseni WhatsApp-ryhmään ilmestyi kuva, jossa hänen ikäisensä tyttö poseerasi stringeissä. Vain pari päivää myöhemmin sain viestin tokaluokkalaiseni luokkakaverin äidiltä. Hän kysyi, olinko tietoinen luokan WhatsApp-ryhmästä, johon lapseni kaveri oli kirjoittanut lapsestani: ”Se haluaa panna.”

En ollut tietoinen. Totta puhuakseni jo stringikuva pöyristytti minua. Vielä suurempi järkytys oli nähdä kahdeksanvuotiaani nimi ja sana ”paneminen” samassa lauseessa.

Nyt, kun olen saanut sulatella molempia asioita, vastaan kuopuksen kysymykseen liiemmin takeltelematta. Jään kuitenkin miettimään, olenko osannut puhua lapsilleni seksuaalisuudesta ja seksistä riittävän hyvin.

Ja ennen kaikkea: riittävän ajoissa.

Olemmeko kaikki myöhässä?

Vielä lasteni vauva-aikana kuvittelin, että mistä tahansa asiasta puhuminen käy meillä aikanaan helposti. Lapseni ovatkin ilokseni kasvaneet avoimiksi keskustelijoiksi. Mutta seksistä he eivät juurikaan ole aiemmin kysyneet. Enkä minä ole osannut ajatella, että se vielä erityisesti kiinnostaisi kumpaakaan heistä.

Toki mistä vauvat tulevat -keskustelu on käyty meilläkin. Mutta se oli ennen someryhmiä ja stringikuvia.

On yllättävää, kuinka paljon seksi aiheena hämmentää meitä aikuisia.

Mietin, miten havahdun tähän aiheeseen ylipäätään vasta nyt. Tunne on sama kuin esikoisen vauva-aikana, kun tajusin yhtäkkiä tehneeni karmean virheen: en ollut tajunnut pitää vauvaa tarpeeksi vatsallaan. Vauvatapaamisessa huomasin, että hän ei jaksanut kannatella päätään yhtä terhakasti kuin ikätoverinsa. Panikoin. Olen saattanut pilata lapseni kehityksen.

Vaikka huoli oli lopulta turha ja lähinnä tuoreen äidin pakokauhuista epäonnistumisen pelkoa, se jäi mieleen. Nyt sama huoli peruuttamattomasta mokasta nousee pintaan. Olenko auttamattomasti myöhässä seksistä puhumisessa? Menikö juna jo?

Jos meni, niin asemalle tuntuu jääneen enemmänkin porukkaa.

Tokaluokkalaisten WhatsApp-ryhmän sisältö paisuu pieneksi kriisiksi. Vanhempien reaktiot vaihtelevat ja viestit sinkoilevat. Jään miettimään niissä viliseviä sanoja: Vessatermejä. Roiseja törkeyksiä. Rumia puheita. Meidän lapsi ei ainakaan tällaiseen osallistu. Nyt lähtee opettajalle viesti.

Omasta lapsestani kirjoitettu teksti toki järkytti ensinäkemältä itseänikin. On silti yllättävää, kuinka paljon seksi aiheena hämmentää meitä aikuisia. Osa vanhemmista haluaisi selvästi blokata koko asian mielestään, ”koska se ei kuulu lasten maailmaan”. Osa on sitä mieltä, että seksipuheet ovat pojista lähtöisin. Toiset ovat enemmän huolissaan siitä, että luonnollisesta kiinnostuksesta rangaistaan tai tehdään liian suuri numero.

Seuraavana päivänä aihetta käsitellään vielä Wilma-tiedotteessa, sillä opettajalle todella on lähtenyt viesti asiasta. Opettajan viesti on rakentava ja asiallinen. Siinä kerrotaan, että seksiasioista puhutaan nyt luokassa ja pyydetään jatkamaan keskustelua kotona, koska aihe selvästi kiinnostaa lapsia. Kiitän onneamme, kuinka hyvä opettaja meille on osunut.

Kriisi on ohi. Jään silti miettimään, miten ulalla me vanhemmat olemme edelleen siitä, miten lapsen seksuaalisuus ja kiinnostus seksiin tulisi kohdata.

Aika rikkoa tabu

Luulisi, että muistaisimme sen, miten seksistä puhuttiin meille omassa lapsuudessamme.

Ei mitenkään.

No, ehkä sentään jotenkin. Mutta uskon, että monen muistot aiheesta ovat hyvin samankaltaisia kuin omani. Seksi ja seksuaalisuus olivat jonkinlaisia tabuja, joita käsiteltiin esimerkiksi koulussa korkeintaan yhden vaivaannuttavan terveystiedon tunnin ajan. Vaivaannuttavuus ei tullut varsinaisesta puheenaiheesta vaan siitä, että luokan edessä ollut aikuinen olisi selvästi halunnut olla missä tahansa muualla. Tuli tunne, että tässä on jotain, mitä pitää peitellä ja hävetä.

Kuka meistä haluaa kasvattaa lapsensa häpeilemään seksuaalisuuttaan?

Häpeän liittäminen seksuaalisuuteen siirtyy lapsille nimenomaan aikuisilta. Eikö seksin leimaaminen rumiksi puheiksi ja vessasanoiksi ole juuri tätä häpeän siirtämistä? Kuka meistä oikeasti haluaa kasvattaa lapsensa häpeilemään seksuaalisuuttaan tai kiinnostustaan seksiasioihin? Miksi näistä asioista edelleen joko vaietaan täysin tai vaihtoehtoisesti nostetaan WhatsApp-meteli?

On totta, että internet tuo kaikki asiat – myös seksin – eri tavalla nykylasten silmille. Mielestäni olen hyvin perillä lasteni elämästä ja tekemisistä. Silti tunnen toisinaan olevani askeleen jäljessä. En voi enkä edes halua ratsata jatkuvasti lasteni kavereiden tai kaveriporukoiden viestejä.

Puhelimen kautta tuleva viriketulva on todellinen. Helsingin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkärin Elina Hermansonin mukaan on kuitenkin höpöpuhetta, että asiat olisivat ennen olleet paremmin.

– Myös ennen lapsilla oli valtavasti hämmennyksiä ja väärinkäsityksiä. Muistan, kun itse kävin 13-vuotiaana katsomassa isäni kanssa Ingmar Bergmanin Fannyn ja Alexanderin. Olin aivan järkyttynyt kohtauksesta, jossa piika minun mielestäni raiskattiin. Kun isäni jälkikäteen kehui leffaa eikä ollut lainkaan järkyttynyt, mietin, oliko se isäni mielestä ihan normaalia seksiä.

Hän lisää, että lasta ei voi suojella seksin näkemiseltä. Se tulee väistämättä lapsen elämään, kun hän avaa television tai tietokoneen.

– Ennen puberteettia sana ”kiihottuminen” on lapselle täysin käsittämätön, ja yhdynnän näkeminen ahdistaa. Silti lähes kaikki kymmenvuotiaat ovat nähneet jo lukuisia yhdyntöjä ja tehneet niistä omia tulkintojaan.

Myönnän, tämäkin järkyttää minua. Että lapseni olisivat nähneet lukuisia yhdyntöjä ja ahdistuneet niistä?

On selvästi keskustelun aika.

Making love

Miten seksistä sitten pitäisi koululaiselle puhua? Saan Hermansonilta yllättävän neuvon: älä puhu seksistä.

– Puhu mieluummin rakkaudesta. On kummallista, että seksistä puhutaan paljon, mutta rakkaudesta vain vähän. Lapset eivät tarvitse kukka ja mehiläinen -oppeja, koulu opettaa sen puolen. Lapset tarvitsevat puhetta rakkaudesta.

Vaikkapa näin: Kun kaksi aikuista rakastaa kovasti toisiaan, he haluavat päästä niin lähelle toisiaan kuin suinkin.

– Englannin termi making love on hyvä esimerkki. Tehdään rakkautta. Seksiä voi myös kuvata aikuisten leikiksi. Lapselle voi myös kertoa, että hänen ei tarvitse huolestua, vaikka ei ymmärrä, miksi aikuiset puhuvat niin paljon seksistä. Sitten kun on aikuinen, on aikuisen hormoneja. Niiden avulla käsittää, mistä on kysymys, Hermanson neuvoo.

Lasten ja nuorten lääkärinä Hermanson opetteli aikansa tiettyjä, toimivia lauseita. Sellaisia kuten ”Porno on näyteltyä seksiä” ja ”Itsetyydytys on seksiä rakastamansa ihmisen kanssa”.

– Lopulta opin sanomaan ne lauseet luontevasti.

Tärkeintä on kertoa lapselle, kuinka kertakaikkisen ihana hän on.

Pornosta puhumiseen Hermanson kehottaa pysähtymään pidemmäksi aikaa. On tärkeää kertoa lapselle se, että näytelty seksi on eri asia kuin seksi rakastamansa ihmisen kanssa. Näyttelijät eivät rakasta toisiaan vaan tekevät temppuja.

– Pornoa katsomalla ei voi oppia seksiä. Monet nuoret yrittävät epätoivoisesti sekstailla, ja sitten he toteavat, ettei se olekaan erityisen kivaa. Eihän se ole, jos ei ihan oikeasti rakasta ja halua.

Tärkeintä on kertoa lapselle, kuinka kertakaikkisen ihana hän on päästä varpaisiin.

– On myös hyvä sanoa, että kaikki paikat kehossa ovat hyviä, mutta kukaan toinen ei saa koskea sinua, ellet halua. Etenkään uikkareiden alle jääviin paikkoihin. Sitten kun on aikuinen ja rakastuu, voi yhtäkkiä halutakin, että toinen koskisi juuri niihin kohtiin. Sitä kannattaa odottaa.


 


Äidiltä pojalle

Odottaa kannattaa myös tilannetta, jossa seksuaalisuudesta ja seksistä on luontevaa puhua. Milloin on itse asiassa yhtä tärkeää kuin miten. Hyvä perusneuvo on: vastaa silloin, kun lapsi kysyy. Salli kysymykset, mutta älä tyrkytä. Saarnaaminen tai opettaminen voi kääntyä itseä vastaan, sanoo Hermanson.

– Toisaalta isäni piti meille lapsille pitkiä yksinpuheluja ja pohdiskeluja automatkoilla. Hän istui ratissa ja me lapset takapenkillä. Se oli aika hyvä tilanne puhua seksistäkin, kun ei tarvinnut katsoa ketään silmiin. Huomasin jossain vaiheessa, että tein samaa omien lasteni kanssa.

Hermansonin esimerkki on huojentava: isä, joka puhuu tyttärelleen. Itse olen näissä keskusteluissa useimmiten ainoana vanhempana, äitinä pojille. Olen miettinyt, osaanko puhua mieheksi kasvamisesta, kun en koskaan ole sellaiseksi itse kasvanut.

”Jos suhde lapseen on luonteva, hän kyllä kysyy, kun mietityttää.”

Onnekseni avioliiton päättyminen vuosia sitten ei meidän perheessämme tarkoittanut yhteisen vanhemmuuden päättymistä. Voin luottaa siihen, että myös poikieni isä puhuu lapsilleen. Silti arjessa minä olen se, joka kohtaa WhatsApp-kriisit – ja sen, että ”vauvoistani” kasvaa nuoria miehiä.

– Ehkä isän on helpompi puhua pojalle ja äidin tyttärelle, Hermanson myöntää.

– Ihminen on kuitenkin mallioppija. On tärkeää, että aikuinen hyväksyy sekä omansa että lapsen kehon ja kehuu niitä. Jos suhde lapseen on luonteva, hän kyllä kysyy, kun häntä mietityttää.

Siihen äiti on nyt valmiina.

Iltapala on katettu. Seuraavaa kysymys, kiitos.

Jaga

Kun lapset alkavat puhua seksistä, kerro heille rakkaudesta

Minun mielestäni on seksuaalisuutta rajoittavaa ja häpeällistävää puhua siitä vain rakkauden yhteydessä. Seksiä voi terveesti haluta ja harjoittaa myös ilman rakkauden tunteita, ihan kuten toista ihmistä voi rakastaa syvästi ilman seksiä. Meillä on aina puhuttu avoimesti asiasta ja olen kertonut lapsilleni seksin olevan monille luontainen tarve, kuten myös sen, että on myös ihmisiä, jotka eivät siitä koskaan innostu. Rakkauden kanssa en ole sitä linkittänyt, vaan sen sijaan itsensä ja toisten...
Lue kommentti

Tee somesta ja netinkäytöstä normaali puheenaihe kotona. Silloin lapsi kertoo herkemmin ongelmistakin.

1. Juttele netinkäytöstä yleisesti

Ole kiinnostunut lapsen netinkäytöstä yhtä luontevasti kuin vaikkapa koulupäivän tapahtumista. Kun netti on normaali keskusteluaihe, lapsi tottuu puhumaan siitä.

Kysele, millaisia sovelluksia lapsi käyttää ja mistä keskusteluissa jutellaan. Keitä hän somessa ihailee tai seuraa, millaisia kuvia hän itse laittaa nettiin, millaisia blogeja tykkää lukea tai videoita katsoa?

Jos kyselet lapsen netinkäytöstä vain negatiivisessa tai epäilevässä sävyssä, saattaa lapsi alkaa salailla asioita sinulta. Keskustelun avulla luot luottamusta ja saat tietoa lapsen mediankäyttötavoista, kokemuksista ja asenteista.

2. Kiitä ja kuuntele, älä syyllistä

Lapsi ei välttämättä kerro netissä kohtaamastaan kiusaamisesta, jos hän ei usko aikuisella olevan kykyä ymmärtää häntä tai keinoja puuttua kiusaamiseen.

Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, tue häntä. Kiitä siitä, että hän luotti sinuun ja kertoi asiasta. Kysy ja kuuntele, miten lapsi itse toivoisi, että tilannetta lähdetään selvittämään. Pohtikaa keinoja yhdessä.

Kiusaaminen ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei.

Älä syyllistä netinkäytöstä. Suhtaudu digitaalisiin ympäristöihin uteliaasti. Kiusaaminen ei ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei. Osoita hänelle, että ymmärrät sen.

3. Muista lapsen yksityisyys

Kysy lapselta, haluaako hän näyttää sinulle esimerkkejä siitä, millaista loukkaava kohtelu tai kiusaaminen netissä on ollut. Muista, että lapsen ei tarvitse näyttää kaikkia henkilökohtaisia viestejään sinulle.

Viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä.

Voit menettää lapsesi luottamuksen, jos esimerkiksi seuraat hänen viestittelyään sosiaalisessa mediassa. Muista, että viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä, etkä voi noin vain mennä niitä lukemaan, vaikka yrittäisitkin toiminnallasi vain suojella lastasi. Älä toimi lapsen selän takana esimerkiksi tutkimalla hänen puhelintaan ilman erityisen painavaa syytä.

Jos lapsen netinkäyttö huolettaa, ota asia avoimesti ja rauhallisesti esille ja kerro, mistä olet huolissasi. Olen valmis tukemaan lasta ja hänen hyvinvointiaan mediaympäristöissä.

4. Tallenna ja blokkaa

Kiusaamisviesteihin ei yleensä kannata vastata. Viesti kannattaa tallentaa mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Ruutukaappaus on keino tallentaa mitä kuvaruudulla näkyy. Myös linkit sivustoille tai sivuille, joilla kiusaamista esiintynyt, kannattaa kopioida talteen.

Varmista, että lapsi tietää, miten muita käyttäjiä voi hänen käyttämissään palveluissa estää tai blokata.

5. Muistuta säännöistä

Pohdi lapsen kanssa, miten kurjia tilanteita voitaisiin välttää. Kannusta nuorta arvioimaan myös omaa toimintaansa netissä. Muistuta, ettei loukkaavia sisältöjä, kuten kuvia, videoita, viestejä tai perättömiä huhuja tule jakaa eteenpäin.

Jos toiminta on palvelun sääntöjen vastaista, lapsen kanssa voi yhdessä ottaa yhteyttä palvelun ylläpitoon.

6. Tarkista yksityisyysasetukset

Keskustele lapsen kanssa palveluissa olevista yksityisyysasetuksista ja pohtikaa yhdessä, onko niitä tarpeen muuttaa. Sovellukset ja palvelujen käyttöehdot päivittyvät, joten asetuksia on syytä tarkistaa säännöllisesti, vähintään päivitysten yhteydessä.

7. Älä jää yksin

Nettikiusaaminen on usein yhteydessä koulukiusaamiseen. Esimerkiksi ryhmästä poissulkemisen tai nolaavien kommenttien aiheuttamat kokemukset eivät rajaudu nuoren elämässä vain niihin tilanteisiin, kun nuori on verkossa, vaan ne ovat läsnä tuntemuksina ja olotiloina monin tavoin koulun arjessa.

Kysele lapselta kaverisuhteista ja siitä, miten koulussa menee. Jos nettikiusaaja on samassa koulussa, kannattaa olla yhteydessä kouluun. Jos kiusaamista esiintyy lapsen harrasteporukassa, saata asia harrastustoimintaa vetävän aikuisen, esimerkiksi valmentajan tai ohjaajan tietoon. Pohtikaa ratkaisuja yhdessä.

8. Ota tarvittaessa yhteys poliisiin

Jos toiminta on laitonta, ota yhteys poliisiin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

  • Nettikiusaaminen tarkoittaa toistuvaa ja tarkoituksellista harmin aiheuttamista netin, kännykän ja muiden laitteiden kautta.
  • Nettikiusaamista ovat mm. pilkkaavat ja uhkaavat viestit, juorujen levittäminen, toisen nimellä esiintyminen ja digitaalisesta yhteisöstä poissulkeminen. 
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksen mukaan toisten lasten sosiaalinen tuki on usein paras apu kiusatulle.
  • Lapsi voi osoittaa tukea ystävälle pienilläkin nettieleillä, kuten ystävällisillä viesteillä ja positiivisilla kommenteilla lapsen julkaisuihin.