Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Unohda se, mitä luulit tietäväsi koulusta. Meidän Perhe selvitti, mikä siellä on toisin kuin ennen.

1. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita

”Kivointa on matikka. Siinä saa itse valita mitä opettelee ja mitä ottaa läksyksi. Välillä opettaja neuvoo kaikille saman sivun, mutta sen jälkeen saa valita muuta. Joskus teen tosi paljon, joskus haluan vähemmän.” Sini, 7, Sipoo

Koulut ovat erilaisia, mutta suunta on yhteinen: kaikkien oppilaiden ei ole enää tarkoitus oppia kaikkia samoja tietoja, ei samalla tavalla eikä samaan aikaan.

Uudessa, nyt elokuussa käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa on paljon tuttuakin. Lukemiseen ja kirjoittamiseen keskitytään ensimmäisillä luokilla, samoin matematiikan perustaitoihin. Mutta muuten väljyyttä onkin aika lailla. Pääpaino on arjen taidoissa: vuoron odottaminen, ryhmässä työskentely ja empatiakyky ovat tärkeämpiä kuin vaikka se, tunnistaako oppikirjasta kaikki lehtipuut.

Jokainen lapsi saa jo alakoulussa valita omia tavoitteita. Joku voi haluta edetä vaikka matikassa muita pidemmälle mutta tyytyä toisessa aineessa minimitasoon. Opettajan vastuu on iso: kukaan ei saisi jäädä oman tasonsa alapuolelle.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityiskohtaista koulutietoa tarvitaan elämässä lopulta aika vähän. Kaikkien ei ole syytä osata ulkoa samoja rimpsuja.

”Ennen opeteltiin ulkoa Pohjanmaan joet, koska ne piti oppia. Jos nyt opetellaan ulkoa, se tehdään, jotta opitaan muistamisen metodeja. Tärkeintä on ymmärtää, miksi jotain tehdään.” Apulaisrehtori Jussi Näykki, Rajakylän koulu, Oulu

2. Siellä oppii kaikkea kivaa

Kouluun ei enää mennä ottamaan vastaan opetusta. Siellä opitaan tiedon etsimistä itse, kokonaisuuksien hahmottamista ja ajattelun taitoja.

Paljon puhutussa ilmiöopetuksessakin on kyse juuri siitä. Lapsetkin saavat vaikuttaa siihen, mihin keskitytään ja millä tavalla sitä lähdetään tutkimaan.

Varsinaisia valinnaisia aineita tulee viimeistään viidennellä luokalla, monessa koulussa jo aiemmin. Ja millaisia! Maunulan ala-asteella Helsingissä opiskellaan tänä syksynä esimerkiksi draamaa, retkeilytaitoja ja teknistä piirtämistä.

Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla on koulupäivässä ainakin jotain, joka todella kiinnostaa.

”Kevään ilmiöopetuksen aiheeksi valittiin Maunulassa koulun ystävyyskaupunki Portsmouth. Oppilaiden aloitteesta päädyttiin selvittämään kaupungin merialueen kalojen elämää. Samalla opiskeltiin biologiaa, matikkaa, ympäristöoppia. Taideaineissakin kalat olivat aiheena.” Rehtori Taija Kiesi-Talpiainen, Maunulan ala-asteen koulu, Helsinki

3. Ei tarvitse vain istua paikallaan

Koulussa ovat perinteisesti viihtyneet hyvin oppilaat, joille hiljaa oleminen ja kuunteleminen ovat luonteva tapa oppia. Nyt tiedetään, että on muitakin tapoja.

Enää ei ole niin justiinsa, käyvätkö kaikki luokan oppilaat oppikirjan läpi alusta loppuun. Oppiminen siirtyy yhä enemmän ryhmätuokioihin, älylaitteille ja soveltaviin tehtäviin. Matikanlaskuja voi havainnollistaa vaikka kasaamalla nappeja tai makaroneja.

Oulussa Rajakylän koulun teknologiapainotteisella luokalla opiskellaan muun muassa kaupunkiarkkitehtuuria, robotiikkaa, yrittäjyyttä ja ohjelmointia esimerkiksi rakentamalla kaupungin pienoismalleja mittakaavassa sähköverkostoineen.

Oppilaat opettavat myös toisiaan. Eri-ikäisetkin voivat opetella asioita yhdessä.

Kun jokaisella on mahdollisuus opiskella itselleen luontevalla tavalla, halu oppia kasvaa. Rauhoittumistakin opetellaan, mutta sopivina annoksina.

”Eivät kaikki aikuisetkaan jaksa istua tuntia keskittyen. On hetkiä, jolloin voi vaikka seistä, käydä pienellä kävelyllä, istua lattialla tai hörpätä vettä.” Erityisopettaja ja positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen, Meritorin koulu, Espoo

4. Lapset oppivat, että jokainen on hyvä

”Opettaja on kehunut minua siitä, että olen hyvä tsemppaamaan muita. Muutenkin ope kehuu vaikka silloin, jos tehtävä on ollut vaikea ja silti on tehnyt sen. Se tuntuu hyvältä.” Kaarlo, 10, Helsinki

Positiivisen pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella on vahvuuksia ja taitoja. Kun ne huomataan, lapsen itseluottamus ja käsitys omista kyvyistä kasvaa. Koululaiset asettavat itse tavoitteita ja arvioivat edistymistään.

Lapsia kannustetaan huomaamaan myös toistensa vahvuuksia. Onpa hienoa, että ryhmässä on yksi, joka haluaa esiintyä, ja toinen, joka piirtää taitavasti.

Arvioinnissa ei tuijoteta enää sitä, kuka osaa jonkin asian parhaiten. Ennemmin katsotaan, miten lapsi on kehittynyt.

”Perinteisiä kokeitakin on, mutta taitoja voi osoittaa myös paritöissä, suullisissa kokeissa tai työskentelypäiväkirjalla. Ihanaa on, jos jokaiselle löytyy jotain, jossa voi loistaa.” Taija Kiesi-Talpiainen

”Oppilaalla on mahdollisuus onnistua paljossa, vaikka perinteinen akateeminen oppiminen jäisi vähemmälle.” Kaisa Vuorinen

5. Kiusaaminen otetaan vakavasti

”Meillä oli ekaluokalla jokaisella oma kummioppilas kutosista. Minun kummi oli kiva. Me tehtiin esimerkiksi sellaista, että luettiin yhdessä vuorotellen: kummi luki ensin kirjasta yhden sivun ja sitten minä.” Ilmari, 8, Tampere

Olisipa kiva sanoa, että kiusaaminen on loppunut. Se ei ole. Hyvää on, että siihen puututaan entistä tehokkaammin.

Kouluissa kiinnitetään huomiota kaveritaitoihin, ja kummioppilastoiminta luo kaverisuhteita eri-ikäisten välille. Elokuussa alkaa uusi kiusaamista ehkäisevä hanke enkiusaa.fi.

Vakavat kiusaamiset ratkotaan työryhmässä, jossa voi olla mukana esimerkiksi opettajia, koulun muita aikuisia, oppilaita ja vanhempia.

Yksi ongelma on, että aina kiusaaminen ei ole tiedossa. Äitien ja isien rooli tässä on tärkeä: oman lapsen kaverisuhteista pitää olla kiinnostunut, ja huolista on syytä kertoa koululle.

Kouluissa on yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Surullista on, että nimittelyssä näkyvät joskus oppilaiden vanhempien asenteet.

”Ryhmäyttäminen tarkoittaa, että ollaan myös muiden kuin omien parhaiden kavereiden kanssa. Silloin opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen.” Taija Kiesi-Talpiainen

6. Tukea saa – ja se on ihan tavallista

Oppimiseen saa tukea. Pienryhmät, tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus kuuluvat jossain vaiheessa koulua suurelle osalle oppilaista. Tuen saaminen ei tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Erityisopetusta voi saada tavallisessakin luokassa, ja oppilas voi vaihdella erilaisten opetusryhmien välillä. Se ei ole aina helppoa, mutta tukee ajatusta koulusta pienoisyhteiskuntana: tämmöisiä me olemme, ja opettelemme toimimaan yhdessä.

Kun kouluterveydenhuollon palveluja karsittiin 1990-luvulla, tilanne jäi vuosikausiksi huonoksi. Nyt suunta on taas vähän parempi. Koululääkäri oli lukuvuonna 2014–2015 käytettävissä liki 90 prosentissa kouluista, kun vielä 2008–2009 prosenttiluku oli alle 70.

Kouluterveydenhoitaja on taas käytettävissä lähes jokaisessa koulussa. Jokainen ekaluokkalainen kutsutaan vanhempineen laajaan terveystarkastukseen, jossa käsitellään lapsen ja perheen vointia.

”Nyt puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsiville voidaan vetää jännittäjien ryhmiä.” Asiantuntija Kirsi Wiss, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7. Vanhempi, sinäkin saat osallistua

Ei, koulu ei ole vain lapsen juttu. Mutta ei vanhemmankaan tarvitse niska limassa talkoohommiin ryhtyä. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta. Mitä tänään on tehty, mikä juuri nyt on kivaa?

Koulun alkaessa moni vanhempi on ymmällään, kun päivittäinen kontakti tarhantätiin tai eskariopeen jää pois. On aika kysyä ensin lapselta. Opettajaan saa usein helpoiten yhteyden Wilmalla tai Helmillä.

Useimmissa kouluissa on käytäntönä, että ainakin kerran lukuvuodessa opettaja tapaa erikseen jokaisen lapsen vanhemmat. Myös vanhempainillat ovat tärkeitä.

Ja vanhempainyhdistykseen liittymällä pääsee osallistumaan koulun toimintaan vielä enemmän.

”Älä huolehdi, ettet osaa auttaa läksyissä. Vaikkapa ohjelmointi voi kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan se on loogista ajattelua.” Jussi Näykki

+ 13: Vanhemmat kertovat, mikä yllätti ekaluokalla

8. Ihana ope: ”Ekaluokkalaisen supersankari.”

9. Yhteistyö: ”Opettajan kanssa kemiat toimivat paremmin kuin lastentarhanopettajan kanssa.”

10. Kouluvaarit: ”Isossa kaupunkikoulussa otetaan pienet koululaiset hyvin huomioon. Kouluvaarit ovat alkuvaiheessa mukana jopa välitunneilla.”

11. Taitavat lapset: ”Nykylapset tekevät todella vaikeita tehtäviä. Ja osaavat huikean hienosti!”

12. Tuki herkkikselle: ”Kuinka paljon opettajan ammattitaidolla voikaan auttaa herkkää lasta.”

13. Oma lapsi: ”Se pieni poikanen jaksoi keskittyä!”

14. Pieni ryhmä: ”Tyttö on itsenäistynyt selvästi, pieni ryhmä on parasta! Harmi, että vain erityislapset saavat tämän mahdollisuuden.”

15. Kaverit: ”Niitä löytyi onneksi paljon.”

16. Vanhempainilta: ”Se ja vanhempainvartti olivat heti alkuun paikallaan.”

17. Loppu kiusaamiselle: ”Poikaamme kiusattiin ekapäivinä, mutta se saatiin loppumaan heti opettajien tehokkaalla puuttumisella.”

18. Hyvä porukka: ”Lapsen luokalla autetaan kaveria eikä kukaan jää yksin.”

19. Opetus: ”Se oli yksilöllisempää kuin luulin.”

20. lupa kasvaa omaan tahtiin: ”Loppuvuonna syntynyt lapsi oppi kaiken.”

Meidän Perhe 8/16

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina myös heitä: Leena Pöntynen, opetuksen ja kulttuurin erityisasiantuntija, Kuntaliitto; Tuija Metso, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto. Vanhempien sitaatit on poimittu Meidän Perheen kyselystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos töihin paluu kyllästyttää, ota mallia lasten asenteesta: kiva nähdä kavereita, johan tässä on tarpeeksi löhöilty.

Kysyimme toka- ja kolmasluokkalaisilta, miksi kouluun on kiva palata.

Opiskelun ihanuus

”Minusta on kiva palata kouluun, koska koulussa näkee kavereita ja opettajan. Varsinkin kun alkaa matikantunnit ja välitunnit. Odotan myös käsityötunteja.”
Peppi, 8 

”Tosi kiva mennä kouluun taas! Oon jo tottunut lomailuun, kymmenen viikkoa löhöillyt päivät pitkät ja tehnyt, mitä huvittaa. Koulussa saa olla kavereiden kanssa ja leikkiä välitunnilla ja opiskellakin.”
Vilho, 8 

Jee, kavereita!

”Näkee onko luokkakaverit yhtään muuttuneet. Jos luokalle tulee uusi lapsi, niin sitten on kiva, että saa uuden kaverin. Tai sitten kun tuut takas kouluun opettelette uusia lauluja. Ja sitten pääsee matikassa ja kaikessa muussa eteenpäin.”
Alma, 8 

”Pääsee uudelle luokalle ja tulee uus opettaja ja näkee luokkakavereita. Pääsee opettelemaan taas kaikkea uutta. Kouluun on hyvä mennä taas takaisin.”
Iris, 8 

”Kouluun on kiva palata, koska saa nähdä kavereita ja saa nähdä opettajaa.”
Alina, 8 

"Näkee kavereita!"

Luukas, 9

Lapsiaan muisteleva äiti

Kaverit ja matematiikka – koululaiset kertovat, mitä odottavat tulevalta kouluvuodelta

Lapsemme oli alle kouluikäinen, rohkea, ihana, kiltti ja kaunis. Meillä vanhemmilla ei oikeastaan koskaan ole ollut suuria ongelmia hänen kanssa. Kunnes hän oli noin 3 vuotias ja muutimme uuteen ympäristöön, sosiaalinen lapsemme ei pelännyt naapuria vaan pujahti usein kun silmäni vältti leikkimään naapurin pihalla olevalle hiekkalaatikolle. Naapurissa asui pariskunta jonka omat lapset olivat jo aikuisia ja hiekkalaatikko leluineen oli tietysti tarkoitettu heidän lasten lapsilleen. Kielloistani...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.