Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Unohda se, mitä luulit tietäväsi koulusta. Meidän Perhe selvitti, mikä siellä on toisin kuin ennen.

1. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita

”Kivointa on matikka. Siinä saa itse valita mitä opettelee ja mitä ottaa läksyksi. Välillä opettaja neuvoo kaikille saman sivun, mutta sen jälkeen saa valita muuta. Joskus teen tosi paljon, joskus haluan vähemmän.” Sini, 7, Sipoo

Koulut ovat erilaisia, mutta suunta on yhteinen: kaikkien oppilaiden ei ole enää tarkoitus oppia kaikkia samoja tietoja, ei samalla tavalla eikä samaan aikaan.

Uudessa, nyt elokuussa käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa on paljon tuttuakin. Lukemiseen ja kirjoittamiseen keskitytään ensimmäisillä luokilla, samoin matematiikan perustaitoihin. Mutta muuten väljyyttä onkin aika lailla. Pääpaino on arjen taidoissa: vuoron odottaminen, ryhmässä työskentely ja empatiakyky ovat tärkeämpiä kuin vaikka se, tunnistaako oppikirjasta kaikki lehtipuut.

Jokainen lapsi saa jo alakoulussa valita omia tavoitteita. Joku voi haluta edetä vaikka matikassa muita pidemmälle mutta tyytyä toisessa aineessa minimitasoon. Opettajan vastuu on iso: kukaan ei saisi jäädä oman tasonsa alapuolelle.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityiskohtaista koulutietoa tarvitaan elämässä lopulta aika vähän. Kaikkien ei ole syytä osata ulkoa samoja rimpsuja.

”Ennen opeteltiin ulkoa Pohjanmaan joet, koska ne piti oppia. Jos nyt opetellaan ulkoa, se tehdään, jotta opitaan muistamisen metodeja. Tärkeintä on ymmärtää, miksi jotain tehdään.” Apulaisrehtori Jussi Näykki, Rajakylän koulu, Oulu

2. Siellä oppii kaikkea kivaa

Kouluun ei enää mennä ottamaan vastaan opetusta. Siellä opitaan tiedon etsimistä itse, kokonaisuuksien hahmottamista ja ajattelun taitoja.

Paljon puhutussa ilmiöopetuksessakin on kyse juuri siitä. Lapsetkin saavat vaikuttaa siihen, mihin keskitytään ja millä tavalla sitä lähdetään tutkimaan.

Varsinaisia valinnaisia aineita tulee viimeistään viidennellä luokalla, monessa koulussa jo aiemmin. Ja millaisia! Maunulan ala-asteella Helsingissä opiskellaan tänä syksynä esimerkiksi draamaa, retkeilytaitoja ja teknistä piirtämistä.

Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla on koulupäivässä ainakin jotain, joka todella kiinnostaa.

”Kevään ilmiöopetuksen aiheeksi valittiin Maunulassa koulun ystävyyskaupunki Portsmouth. Oppilaiden aloitteesta päädyttiin selvittämään kaupungin merialueen kalojen elämää. Samalla opiskeltiin biologiaa, matikkaa, ympäristöoppia. Taideaineissakin kalat olivat aiheena.” Rehtori Taija Kiesi-Talpiainen, Maunulan ala-asteen koulu, Helsinki

3. Ei tarvitse vain istua paikallaan

Koulussa ovat perinteisesti viihtyneet hyvin oppilaat, joille hiljaa oleminen ja kuunteleminen ovat luonteva tapa oppia. Nyt tiedetään, että on muitakin tapoja.

Enää ei ole niin justiinsa, käyvätkö kaikki luokan oppilaat oppikirjan läpi alusta loppuun. Oppiminen siirtyy yhä enemmän ryhmätuokioihin, älylaitteille ja soveltaviin tehtäviin. Matikanlaskuja voi havainnollistaa vaikka kasaamalla nappeja tai makaroneja.

Oulussa Rajakylän koulun teknologiapainotteisella luokalla opiskellaan muun muassa kaupunkiarkkitehtuuria, robotiikkaa, yrittäjyyttä ja ohjelmointia esimerkiksi rakentamalla kaupungin pienoismalleja mittakaavassa sähköverkostoineen.

Oppilaat opettavat myös toisiaan. Eri-ikäisetkin voivat opetella asioita yhdessä.

Kun jokaisella on mahdollisuus opiskella itselleen luontevalla tavalla, halu oppia kasvaa. Rauhoittumistakin opetellaan, mutta sopivina annoksina.

”Eivät kaikki aikuisetkaan jaksa istua tuntia keskittyen. On hetkiä, jolloin voi vaikka seistä, käydä pienellä kävelyllä, istua lattialla tai hörpätä vettä.” Erityisopettaja ja positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen, Meritorin koulu, Espoo

4. Lapset oppivat, että jokainen on hyvä

”Opettaja on kehunut minua siitä, että olen hyvä tsemppaamaan muita. Muutenkin ope kehuu vaikka silloin, jos tehtävä on ollut vaikea ja silti on tehnyt sen. Se tuntuu hyvältä.” Kaarlo, 10, Helsinki

Positiivisen pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella on vahvuuksia ja taitoja. Kun ne huomataan, lapsen itseluottamus ja käsitys omista kyvyistä kasvaa. Koululaiset asettavat itse tavoitteita ja arvioivat edistymistään.

Lapsia kannustetaan huomaamaan myös toistensa vahvuuksia. Onpa hienoa, että ryhmässä on yksi, joka haluaa esiintyä, ja toinen, joka piirtää taitavasti.

Arvioinnissa ei tuijoteta enää sitä, kuka osaa jonkin asian parhaiten. Ennemmin katsotaan, miten lapsi on kehittynyt.

”Perinteisiä kokeitakin on, mutta taitoja voi osoittaa myös paritöissä, suullisissa kokeissa tai työskentelypäiväkirjalla. Ihanaa on, jos jokaiselle löytyy jotain, jossa voi loistaa.” Taija Kiesi-Talpiainen

”Oppilaalla on mahdollisuus onnistua paljossa, vaikka perinteinen akateeminen oppiminen jäisi vähemmälle.” Kaisa Vuorinen

5. Kiusaaminen otetaan vakavasti

”Meillä oli ekaluokalla jokaisella oma kummioppilas kutosista. Minun kummi oli kiva. Me tehtiin esimerkiksi sellaista, että luettiin yhdessä vuorotellen: kummi luki ensin kirjasta yhden sivun ja sitten minä.” Ilmari, 8, Tampere

Olisipa kiva sanoa, että kiusaaminen on loppunut. Se ei ole. Hyvää on, että siihen puututaan entistä tehokkaammin.

Kouluissa kiinnitetään huomiota kaveritaitoihin, ja kummioppilastoiminta luo kaverisuhteita eri-ikäisten välille. Elokuussa alkaa uusi kiusaamista ehkäisevä hanke enkiusaa.fi.

Vakavat kiusaamiset ratkotaan työryhmässä, jossa voi olla mukana esimerkiksi opettajia, koulun muita aikuisia, oppilaita ja vanhempia.

Yksi ongelma on, että aina kiusaaminen ei ole tiedossa. Äitien ja isien rooli tässä on tärkeä: oman lapsen kaverisuhteista pitää olla kiinnostunut, ja huolista on syytä kertoa koululle.

Kouluissa on yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Surullista on, että nimittelyssä näkyvät joskus oppilaiden vanhempien asenteet.

”Ryhmäyttäminen tarkoittaa, että ollaan myös muiden kuin omien parhaiden kavereiden kanssa. Silloin opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen.” Taija Kiesi-Talpiainen

6. Tukea saa – ja se on ihan tavallista

Oppimiseen saa tukea. Pienryhmät, tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus kuuluvat jossain vaiheessa koulua suurelle osalle oppilaista. Tuen saaminen ei tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Erityisopetusta voi saada tavallisessakin luokassa, ja oppilas voi vaihdella erilaisten opetusryhmien välillä. Se ei ole aina helppoa, mutta tukee ajatusta koulusta pienoisyhteiskuntana: tämmöisiä me olemme, ja opettelemme toimimaan yhdessä.

Kun kouluterveydenhuollon palveluja karsittiin 1990-luvulla, tilanne jäi vuosikausiksi huonoksi. Nyt suunta on taas vähän parempi. Koululääkäri oli lukuvuonna 2014–2015 käytettävissä liki 90 prosentissa kouluista, kun vielä 2008–2009 prosenttiluku oli alle 70.

Kouluterveydenhoitaja on taas käytettävissä lähes jokaisessa koulussa. Jokainen ekaluokkalainen kutsutaan vanhempineen laajaan terveystarkastukseen, jossa käsitellään lapsen ja perheen vointia.

”Nyt puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsiville voidaan vetää jännittäjien ryhmiä.” Asiantuntija Kirsi Wiss, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7. Vanhempi, sinäkin saat osallistua

Ei, koulu ei ole vain lapsen juttu. Mutta ei vanhemmankaan tarvitse niska limassa talkoohommiin ryhtyä. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta. Mitä tänään on tehty, mikä juuri nyt on kivaa?

Koulun alkaessa moni vanhempi on ymmällään, kun päivittäinen kontakti tarhantätiin tai eskariopeen jää pois. On aika kysyä ensin lapselta. Opettajaan saa usein helpoiten yhteyden Wilmalla tai Helmillä.

Useimmissa kouluissa on käytäntönä, että ainakin kerran lukuvuodessa opettaja tapaa erikseen jokaisen lapsen vanhemmat. Myös vanhempainillat ovat tärkeitä.

Ja vanhempainyhdistykseen liittymällä pääsee osallistumaan koulun toimintaan vielä enemmän.

”Älä huolehdi, ettet osaa auttaa läksyissä. Vaikkapa ohjelmointi voi kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan se on loogista ajattelua.” Jussi Näykki

+ 13: Vanhemmat kertovat, mikä yllätti ekaluokalla

8. Ihana ope: ”Ekaluokkalaisen supersankari.”

9. Yhteistyö: ”Opettajan kanssa kemiat toimivat paremmin kuin lastentarhanopettajan kanssa.”

10. Kouluvaarit: ”Isossa kaupunkikoulussa otetaan pienet koululaiset hyvin huomioon. Kouluvaarit ovat alkuvaiheessa mukana jopa välitunneilla.”

11. Taitavat lapset: ”Nykylapset tekevät todella vaikeita tehtäviä. Ja osaavat huikean hienosti!”

12. Tuki herkkikselle: ”Kuinka paljon opettajan ammattitaidolla voikaan auttaa herkkää lasta.”

13. Oma lapsi: ”Se pieni poikanen jaksoi keskittyä!”

14. Pieni ryhmä: ”Tyttö on itsenäistynyt selvästi, pieni ryhmä on parasta! Harmi, että vain erityislapset saavat tämän mahdollisuuden.”

15. Kaverit: ”Niitä löytyi onneksi paljon.”

16. Vanhempainilta: ”Se ja vanhempainvartti olivat heti alkuun paikallaan.”

17. Loppu kiusaamiselle: ”Poikaamme kiusattiin ekapäivinä, mutta se saatiin loppumaan heti opettajien tehokkaalla puuttumisella.”

18. Hyvä porukka: ”Lapsen luokalla autetaan kaveria eikä kukaan jää yksin.”

19. Opetus: ”Se oli yksilöllisempää kuin luulin.”

20. lupa kasvaa omaan tahtiin: ”Loppuvuonna syntynyt lapsi oppi kaiken.”

Meidän Perhe 8/16

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina myös heitä: Leena Pöntynen, opetuksen ja kulttuurin erityisasiantuntija, Kuntaliitto; Tuija Metso, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto. Vanhempien sitaatit on poimittu Meidän Perheen kyselystä.

Onko muilla valkovuotoa? Voiko vitosluokkalaiset vielä leikkiä? Viidesluokkalaisten Mimmiklubissa jutellaan tyttöydestä tyttöjen kesken. 

– Sain idean kerhon perustamisesta, kun luin Marawa Ibrahimin kirjan Tytön oma kirja yhdeltä istumalta. Kirja sisältää 50 lyhyttä lukua, jotka käsittelevät aiheita tyttöjen maailmasta, esimerkkeinä korkokengät, valkovuoto, itsevarmuus ja ystävyys, kertoo luokanopettaja Saara Tujula.

Mimmiklubi on Tujulan kehittämä ja ohjaama viidesluokkalaisille tytöille tarkoitettu iltapäiväkerho helsinkiläisessä koulussa. Klubissa puhutaan tyttöydestä, leikitään, pelataan ja jutellaan. Se on myös paikka, jossa rinnakkaisluokkien tytöt tutustuvat toisiinsa. Tämä auttaa yläkouluun siirtymisessä, kun luokat sekoittuvat – uudet luokkakaverit tuntevat jo paremmin toisiaan klubin kautta.

Tujula kertoo kuulevansa päivittäin nuorten pohdintaa teini-iän ja lapsuuden välillä: Voiko vielä leikkiä, pitääkö jo meikata?

Voiko vielä leikkiä, pitääkö jo meikata?

– Mimmiklubissa tytöt näkevät, että muut kipuilevat ihan samojen asioiden kanssa. Toisaalta turvallinen aikuinen on kerhossa ohjaamassa vaikkapa itsetuntoon liittyviä keskusteluja oikeaan suuntaan.

Kerhoa perustettaessa Tujula oli yhteydessä viidesluokkalaisten vanhempiin ja kertoi ajatuksistani kerhoon liittyen. Monet vanhemmat kehuivat ideaa, ja poikien vanhemmat kyselivät, että miksi kerho järjestetään vain tytöille. Rahoitus järjestyi tällä kertaa vain tyttöjen kerholle.

Poikien vanhemmat kyselivät, että miksi kerho järjestetään vain tytöille.

– Tällaiselle toiminnalle on kyllä tilausta sukupuolesta riippumatta.

Mimmiklubi kokoontuu tänä keväänä viisi kertaa ja on oppilaille maksuton. Kerhossa on ehditty jo leikkiä, piirtää, täyttää ystävävihkoja ja ennen kaikkea jutella tytöille tärkeistä asioista. Kerhon postilaatikkoon tytöt voivat laittaa anonyymisti toiveita kerhossa käsiteltävistä asioista.

– Voidaanko leikkiä ameebaa? Mitä tehdä, jos menkat alkavat kesken koulupäivän? Tällaisia viestejä on postilaatikkoon sadellut, Tujula kertoo.

Postilaatikosta Tujula löysi myös pyynnön nuorten tyttöjen elämänohjeista, vinkeistä ja erilaisista life hackeista. Hän päätti joukkoistaa pyynnön ja kyseli vinkkejä esimerkiksi Facebookin Girl Talk -ryhmästä. Ja vinkkejä sateli – tällä hetkellä Tujulalla on listattuna erilaisia elämänohjeita mimmiklubilaisille jo kymmenen sivua. Hän valitsi niistä 12 ihaninta:

  1. Ole rohkeasti oma itsesi. Olet sopiva ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.
  2. Kunnioita muita sellaisina kuin he ovat. Erilaisuus on rikkaus. Ole ystävällinen ja kohtelias. Auta muita.
  3. Ota selvää asioista. Kysele ja pyydä apua. Tieto auttaa tekemään fiksuja valintoja. 
  4. Itsensä rakastaminen ja omasta itsestä huolen pitäminen ei ole itsekästä, vaan todella tärkeää. Nauti itsestäsi! 
  5. Panosta laatuun, älä määrään. Tämä pätee niin vaatteisiin, meikkeihin kuin ihmissuhteisiinkin. 
  6. Ole avoin, uskalla avata suusi. Kerro mielipiteesi, mutta kuuntele myös muita. 
  7. Ole rohkea. Usein jälkikäteen kaduttaa enemmän tekemättä jääneet kuin tehdyt asiat (mutta ei kuitenkaan aina). 
  8. Älä kiirehdi aikuistumista. Ehdit olla aikuinen liiankin kauan. Moni asia tuntuu paremmalta, kun sitä malttaa odottaa. 
  9. Opettele sanomaan ei. Älä lähde muiden mukaan hölmöyksiin. Olet itse vastuussa omista teoistasi. 
  10. Opiskele. Yleissivistys on hieno asia. Hyvät arvosanat mahdollistavat opiskelupaikan valinnan. 
  11. Haaveet voivat toteutua, kun pidät niistä kiinni ja olet valmis tekemään töitä. 
  12. Älä vertaa itseäsi muihin – varsinkaan somen huippumalleihin. Kuvankäsittelyllä saadaan virheetön pinta, mutta se ei ole aitoa elämää. Nauti kehostasi ja pidä siitä hyvää huolta. 

 

Läksyt tehtynä, oma huone kohtuusiistinä – siinä monen vanhemman vaatimukset viikkorahasta. Muitakin tapoja on. Meidän Perheen kyselyyn vastanneet vanhemmat kertovat.

Palkinto tulee myöhemmin

”Meillä viikkorahan saaminen ei perustu työhön. Lapsemme ovat tottuneet tekemään kodin töitä ilman ajatustakaan rahasta. He siivoavat huoneensa, vievät roskia, auttavat pienempiään ja vanhempiaan, laittavat ruokaa jne. Kouluasiat velvoitetaan hoitamaan hyvin. Palkitsemme koko perhe itsemme yhteisillä matkoilla.”

Viisi kotityötä

”Viikkoraha ei ole säännöllistä, sillä välillä unohdamme sen. Olemme sopineet, että rahan ansaitakseen pitää tehdä viisi kotityötä viikon aikana, esim. tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti, imurointi, pesukoneen tyhjennys tms.”

Tarkka merkkisysteemi

”Lasten täytyy osallistua kodin töihin. He saavat reippausmerkkejä (eli 50 senttiä puolesta tunnista) tekemällä töitä: jätteiden lajittelua, siivous, tiski, pyykkien viikkaaminen, ruuan laittaminen, sisarukselle ääneen lukeminen, sisaruksen vahtiminen pyynnöstä, kun vanhemmat asioilla, ja leipominen. Jos aikaa menee enemmän, saadaan merkkejäkin enemmän. Merkkejä voi menettää huonosta käytöksestä tai huutamisesta. Enää niin ei käy usein. Pohdimme kauan, kuinka voisimme rangaista huonosta käytöksestä, huutamisesta tai tappelemisesta. Nyt, kun lapset ovat alkaneet ymmärtää rahan arvon, merkkien menetyksiä tulee harvemmin. Alle kouluikäiselle se ei vielä toiminut.”

Urakkapalkkiot

”Viikkorahaa lapsi ei ole saanut, mutta tekemistään hommista hän saa joko rahallisen tai muun pienen palkkion. Ennen lomia kerätään lomarahaa kotitöitä tekemällä, ja rahat saa vasta lomalle.”

Neljä sääntöä

”Meillä pitää totella vanhempia, olla kiltti, ei saa kiroilla ja koiraa täytyy ulkoiluttaa.”

Kaksi velvollisuutta

”Vielä en vaadi muuta kuin että huoneet pysyvät siistinä ja vaatteet viedään pyykkikoriin. Joskus lapset auttavat vapaaehtoisesti tiskikoneen tyhjentämisessä tai täytössä, pyyhkivät pölyjä, kattavat pöytää tai muita helppoja ja heidän mielestään kivoja juttuja.”

Kuukausiraha vähenee, jos luistaa 

Mitä enemmän kotona tekee, sitä enemmän teinit saavat rahaa. Sama pätee 11-vuotiaaseen poikaan. Huone on pidettävä suht siistinä, ja se siivotaan lauantaisin kunnolla. Kuukausirahan määrä riippuu myös siitä, osallistuuko viikkosiivoukseen. Teinit luistavat tästä, mutta se näkyy kuukausirahassa. 16-vuotias tyttö saa kympin viikossa ns. kahvilarahaa. Hän saisi päälle kuukausirahaa, jos vain siivoaa huoneensa ainakin lauantaisin ja tekee lisäksi kotona jotakin muuta, esimerkiksi toimii lapsenvahtina tai hoitaa pyykit.”

Talouskasvatusta kotona

”Meillä on aika runsas kuukausiraha, eikä sillä ole ehtoja, sillä olemme melko varakkaita. Lasten pitää oppia työnteolle muukin motiivi kuin raha. Haluamme myös, että he oppivat jo nuorina ymmärtämään rahaa, taloutta, sijoittamista ja työnteon ja sijoittamisen välisiä yhteyksiä.”

Ei viikkorahaa

Ruutuaikaa saadakseen täytyy tehdä soittoläksyt tai hoitaa urheiluharrastus ja muistaa ripustaa ulkovaatteet naulakkoon. Viikkorahan menetys voi joskus uhata, jos meno äityy pahaksi. Auton pesusta, raksalla auttamisesta ja soittoesiintymisistä saattaa saada palkkaa, mutta se ei ole viikkorahaa.”

Perusosa + korotukset

”Meillä on käytössä hyvin alhainen viikkorahan perusosa, jota voi korottaa hoitamalla hommansa hyvin esimerkiksi soittoläksyillä, viikkosiivouksella ja koearvosanoilla.”