Näillä asiantuntijan ohjeilla teet lapsesi älypuhelimen käytöstä mahdollisimman turvallista.

On yhä tavallisempaa, että lapsen ensikännykäksi valitaan älypuhelin, jonka avulla pääsee nettiin kaikkialla. Lapsille ja nuorille puhelin on erityisesti hauska sosiaalisen median käyttöväline, mutta somessa piileviä vaaroja he eivät aina osaa varoa.

Näillä some-poliisi Marko ”Fobba” Forssin ohjeilla teet lapsesi älypuhelimen käytöstä mahdollisimman turvallista.

Keskustelkaa yhdessä pelisäännöistä

  1. Sovi lapsen kanssa, mitä sovelluksia puhelimeen laitetaan. Mieti, mihin puhelinta on tarkoitus käyttää ja valitse sovellukset lapsen iän mukaan – saako tokaluokkalainen olla jo Instagramissa?
  2. Jos lapsi käyttää Facebookia, Instagramia tai muita kuvanjakopalveluita, jutelkaa siitä, millaisia kuvia nettiin saa ladata. Mieti, kenen haluat näkevän lapsesi kuvia, ja rajoita eri somesovellusten yksityisyysasetuksia sen mukaan.
  3. Kerro, ettei maksullisia pelejä tai appeja saa ladata. Voit myös rajoittaa sovellusten lataamista esimerkiksi niin, ettei sitä voi tehdä ilman suojakoodia.
  4. Sovelluskaupoissa on mahdollista suodattaa vain halutun ikärajan appit näkyviin, ja pelien sisäisiä ostoja rajoittamalla huolehdit siitä, ettei lapsi tuhlaa saldoaan Candy Crush -elämien ostoon.
  5. Halutessasi tee selväksi jo etukäteen, että jos lapsi ei noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä, laite otetaan häneltä pois.

Kerro sosiaalisen median vaaroista

  1. Muistuta, että viestit ja kuvat leviävät salamannopeasti. Lapsi voi ajatella, että selfien näkevät vain omat Facebook-kaverit. Aina on kuitenkin mahdollista, että joku poimii kuvan ja jakaa sen eteenpäin.
  2. Kerro, että somessa esiintyvät ihmiset eivät aina välttämättä ole sitä, miltä näyttävät. Muistuta, ettei lapsi saa ikinä kertoa tuntemattomille omaa puhelinnumeroaan tai osoitettaan.
  3. Jutelkaa siitä, että netin kuvagallerioista tai videopalveluista saattaa löytyä lasta järkyttävää materiaalia. Pyydä lasta kertomaan, jos hän näkee jotain ikävää. Keskustelkaa kuvista tai videoista yhdessä, etteivät ne jää vaivaamaan lasta.

Ketään ei saa kiusata

  1. Sosiaalisen median kautta tapahtuva kiusaaminen on yhä yleisempää.
  2. Jutelkaa kiusaamisesta yhdessä lapsen kanssa. Muistuta, että nettikiusaaminen tuntuu uhrista/kiusatusta yhtä pahalta kuin koulun pihalla tapahtuva nimittelykin.
  3. Kerro lapselle, että kiusaamista on myös toisen haukkuminen Facebookissa, ikävien viestien kirjoittelu ja kaverin kuvien tai tietojen levittäminen.
  4. Pyydä lasta kertomaan, jos hän kokee, että häntä itseään tai kaveria kiusataan sosiaalisessa mediassa. Kerro, että voit puuttua asiaan vain, jos tiedät siitä.

Seksuaalirikoksia tehdään myös somessa

  1. On yhä tavallisempaa, että seksuaalista häirintää tehdään sosiaalisen median kautta. Vaikka aihe tuntuisi itsestäsi vaikealta, käy lapsen kanssa läpi, millaiseen materiaaliin netissä voi törmätä ja miksi se on vakava asia.
  2. Neuvo lasta kertomaan heti, jos hänelle lähetetään epämiellyttäviä tai pelottavia kuvia.
  3. Muistuta teinille, että toisen alastonkuvien luvaton levittely somessa on myös rikos. Nuoren voi yllättää myös se, että pelkästään nöyryyttävistä kuvista tykkääminen Facebookissa voidaan tulkita laissa kunnianloukkaukseksi.

Pidä vielä mielessä

  1. On olemassa erilaisia keinoja, joilla voit muokata lapsen puhelimesta turvallisemman. Valitse oikeanlainen liittymä myyjän avulla ja mieti, haluatko estää asiattomille sivuille pääsyn lapsilukkopalvelun avulla. Nykyään on tarjolla myös palveluita, joilla voit nähdä etänä esimerkiksi sen, onko lapsen puhelin äänettömällä ja laittaa itse äänet päälle.
  2. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän vanhemman on valvottava puhelimen käyttöä. Vanhemmalla on oikeus lukea lapsen viestejä, jos hän sen kokee tarpeelliseksi.
  3. Muista, että vaikka olisit suojannut oman lapsesi kännykän, useimmilla hänen kavereistaankin on älypuhelin. Vaikka luottaisit, että lapsesi noudattaa sovittuja sääntöjä, saattaa kaveri näyttää omasta puhelimestaan kiellettyä materiaalia.

Marko Forssin Fobban sosiaalisen median selviytymisopas ilmestyi e-kirjana 7.8. Kirja julkaistaan myöhemmin myös printtinä.

Lue lisää

Tunnista grooming - Näin hyväksikäyttäjä koukuttaa nuoren netissä
Tiedätkö, mitä kaikkea lapsesi tekee kännykällään?
"En voinut seurata sivusta, kun lapseni kaveria kiusattiin netissä"

Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen
Olenko vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Kuva: Satu Kemppainen

Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Ja tarvitseeko lapsen edes?

Haastavaa minulle vanhemmuudessa on ollut ajatus, että vaikutan lapseni elämään, hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa valtavasti. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, kohtaamme yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat hänen kaverisuhteisiin ja tulevaisuuden tukiverkon rakentamiseen. Minun puolihuolimattomasti heittämäni sanat voivat vaikuttaa lapseni päätöksiin, ja muistua mieleen vielä aikuisenakin. 

Kuusi vuotta sitten kannustimme puolisoni kanssa lasta hakemaan musiikkiluokalle. Emme pelkästään musiikkipainotuksen tähden, vaan koska meistä elämässä kannattaa kokeilla uusia asioista, lähteä mukaan seikkailuihin. Sanomattakin on selvää, että emme pakottaneet, annoimme vaihtoehdon – rohkaisimme ja tuimme – olisi lapsen lopullinen valinta mitä tahansa. Päätös oli hänen omansa siinä määrin kuin lapsen päätös voi olla vanhemmasta irrallinen.

Kun ekaluokka uudessa koulussa, uusien ihmisten ympärillä alkoi alkoi, esikoiseni itki kaksi ensimmäistä viikkoa. On varmaan turha sanoa, että omatuntoni roihusi syyllisyydestä. Miksi ihmeessä olin edes ehdottanut uutta koulua? Onneksi kaverit löytyivät nopeasti Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan opeilla: Jäät yksin, jos et itse mene mukaan.

Tapahtumasta jäi minulle vanhempana pysyvä epävarmuus. Kuinka paljon lasta on hyvä kannustaa menemään kohti uutta ja erilaista? Kokeilemaan, astumaan sinne kuuluisalle epävarmuusalueelle, seikkailemaan! Ja tarvitseeko lapsen edes? Eikö sama vanha tuttu ja turvallinen riitä, ole tarpeeksi?

Jos lapseni ei viihdykään uudessa koulussa, olenko silloin vanhempi, joka on sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta?

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa: Wilman inboksiin kolahti yläkouluun hakulomake. Pitkään harkitsin ennen kuin avasin suuni ja kysyin: ”Mitä haluat tehdä?”.  ”Haen toiseen kouluun”, hän vastasi. 

Siinä taas oltiin. Mitä vanhemman oikein kuuluu sanoa? Kannustaa, että hienoa! Kokeile, ole rohkea! Hae ihmeessä! Vai: Mieti vielä, tunnet vanhalta luokalta kaikki, ja se on turvallinen vaihtoehto.

Ajattelen ensi syksyä kauhulla. Jos käy niin hyvä tuuri, että lapseni pääsee haluamalleen luokalle, mutta ei viihdykään siellä, niin olenko silloin vanhempi, joka on kaksi kertaa sysännyt lapsensa tilanteeseen, jossa hän kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Vanhemmuuden dilemma on juuri tämä: käsissäsi on ihmisen elämä, kannustamalla tai suojelemalla luot hänelle hänen elämänsä näköistä polkua – muistoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Sekä että tietysti ja sopivassa suhteessa. Mikä sitten on sopiva suhde, on aina tapauskohtaista. Eihän vanhempikaan mikään meedio ole ja voi tietää kaikkea mitä tuleman pitää. Ääripäitä: Jos lapsi haluaa kokeilla osaako lentää ja heiluu tornitalon katolla, niin tehtäväni on ainoastaan suojella. Jos lapsi haluaa oppia soittamaan kitaraa, niin tehtäväni on ainoastaan kannustaa. Kärjistetyt esimerkit ja näiden väliin jää paljon muuta. Mutta eihän tuohon kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Kun lapsi haluaa uskaltaa, onko vanhemman tehtävä rohkaista vai suojella?

Ehdottomasti pitää kannustaa. Se että lasta pelottaakin sitten kun uusi alkaa, ei tarkoita sitä että se olisi ollut huono vaihtoehto. Saa olla surullinen ja epävarma, mutta ei saa luovuttaa heti alkuunsa ja unohtaa miksi se muutos tehtiin. Vanhemman, siis kasvattajan, tehtävä ei ole mennä mukaan siihen lapsen tunteeseen ja kysyä lapselta mitä tehdään. Ei ole helppoa aina tasapainoilla hoivaajan ja kasvattajan roolin välillä. Hoivaajan silmin lapsi on aina pieni ja avuton suojeltava, mutta lasta...
Lue kommentti

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.