Löysikö Minna Kärkkäinen myönteisempiä kasvatustapoja?


Kuva: Päivi Peltonen

Minna Kärkkäinen huomasi, että lasten uhkailuun oli helppo sortua varsinkin väsyneenä. Hän halusi päästä tavasta eroon ja löytää myönteisempiä kasvatustapoja. Minna kysyi neuvoa asiantuntijalta.

Perhe: Helsinkiläinen Minna Kärkkäinen työskentelee puutarhurina. Lapset Hans, 6, ja Matilda, 4.

Asiantuntija: Annele Saikkala, "Perheen pelisäännöt – hyvän perhe-elämän käsikirja":n kirjoittaja.

Mikä hätänä? – MInna kertoo

”Suustani pääsee uhkauksia etenkin iltaisin, kun olen väsynyt: Jos et siivoa leluja lattialta, vien ne ullakolle lukkojen taakse. Jos et pysy hiljaa sängyssä, perutaan namipäivä. Joskus uhkaan iltasadun menettämisellä tai viikonloppuna sillä, että ei saakaan katsoa elokuvaa, joka oli juuri luvattu.

Joskus oikein hätkähdän, kun lapset puhuvat toisilleen samanlaisilla lauseilla ja äänenpainoilla. Että apua, tuoltako minä kuulostan.
On ihan tyhmää uhkailla asioilla, joita ei oikeasti halua toteuttaa.

Esimerkiksi iltasatu on mukava yhteinen rauhoittumishetki, ei siitä haluaisi itsekään luopua. Namipäivän menetys taas on huono rangaistus, koska ei nelivuotias lauantaina enää muista, mitä torstaina tapahtui. Silti uhkaus vain lipsahtaa suusta, kun muut keinot ovat vähissä.

Hankalia ovat etenkin nukkumaanmenot, ruokapöydässä pysyminen sekä lähtemiset, kun pitäisi pukea ripeästi. Haluaisin saada tilalle myönteisempiä konsteja, joilla saisin lapset tottelemaan. Väsyneenä sitä turvautuu helposti vanhoihin tapoihin.

Kulunut vuosi on ollut raskas. Olen sairastanut masennusta ja viime talvena sain lisäksi sitkeän keuhkokuumeen. Juuri kun ajattelin, etten kestä enää yhtään vastoinkäymistä, lasteni isä kuoli auto-onnettomuudessa. Vaikka olimme eronneet, meillä oli läheiset välit ja yhteisenä tavoitteena, että lapsilla olisi asiat mahdollisimman hyvin.

Olen siis usein tosi väsynyt. Lisäksi minulla on fyysinen työ, joka alkaa aamuseitsemältä, joten iltaisin haluaisin päästä ajoissa nukkumaan. Kun lapsi vielä illalla yhdeltätoista ramppaa huoneestaan selittämässä jotain, minulla on pinna aika kireällä.

Onneksi vanhempani ja veljeni perheineen asuvat tässä lähellä. Kerran viikossa lapset ovat mummolassa, jolloin minä saan levätä. Meillä on myös puolen vuoden ikäinen koiranpentu Kirppu, joka on aivan ihana ja tuo meille paljon iloa. Kun lapset ovat mummolassa, käyn koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja vain olen.”

Mikä neuvoksi? – Anneli vastaa

”Ihan aluksi Minnalle terveisiä, että ei voi kuin ihailla ihmistä, joka kaiken tämän keskellä jaksaa miettiä lastenkasvatusasioita ja haluaa parantaa perhe-elämäänsä! Vaikeassa elämäntilanteessa on usein konstit vähissä, ja on todella kunnioitettavaa, että jaksat yrittää.

Uhkailu on kaikille vanhemmille tuttu juttu, ja monen mielestä sitä ilman ei pärjää. Jatkuva uhkailu syö kuitenkin voimia, eikä se ole omiaan lisäämään kunnioitusta lapsen ja vanhemman välillä.

Ensin sinun pitää selvittää itsellesi, miksi lapsi ei tottele. Toistuuko tilanteissa jokin sama kaava? Voisiko olla niin, ettei aikuinenkaan kiireessä ja väsyneenä kuuntele lasta ja siksi lapsi kapinoi eikä kuuntele aikuista?

Seuraavaksi puhu asiasta lasten kanssa. Nelivuotiaan kanssa ei vielä voi paljon vedota järkeen, mutta kuusivuotiaan kanssa keskustelu jo onnistuu.

Ota asia puheeksi rauhallisella hetkellä, äläkä syytä heitä tilanteesta vaan sano, että uhkailu on kurja juttu sekä sinulle että lapsille. Kysy heidän näkemystään, miksi ohjeiden noudattaminen on niin vaikeaa.

Ehkä he eivät sano mitään, mutta jos sanovat, se kannattaa ottaa onkeensa.

Sopikaa hankalista tilanteista mahdollisimman tarkasti etukäteen, vaikkapa että lelut pitää kerätä lattialta ennen iltapalaa. Yleensä asiat sujuvat paremmin, jos ne eivät tule lapselle yllättäen vaan niistä on sovittu ennalta. Muistuta, että hyvin sujuva yhteistyö on hyödyksi myös lapselle.

Voitte askarrella vaikka taulukon, johon merkitään hankalat asiat kuten huoneen siivous ja pukeutuminen, ja lapsi saa merkata sinne rastin, kun on hoitanut asian ilman uhkailuja.

Kun iltatoimet on tehty ja tarinat luettu, anna lasten kertoa päivän asiat, halaa heitä ja muistuta lopuksi, että olette kaikki huomenna virkeitä, kun nyt mennään nukkumaan eikä sängystä enää nousta selittämään mitään.

Kun sitten tulee tilanne, jossa meinaat taas uhkailla, pysähdy miettimään, onko käsky tai kielto oikeasti välttämätön. Usein uhkailukierre saa alkunsa turhista kielloista. Kun annat jonkin ohjeen, tee se niin, että olette molemmat tietoisia ja läsnä – ei niin, että lapsi pelaa toisessa huoneessa tietokoneella ja äiti huutaa keittiöstä, että nyt iltapesulle.

Kun asiat sujuvat, muista kiittää lapsia siitä. Kehu hiljaa myös itseäsi! Äläkä ole liian ankara itsellesi, sillä tästä haasteesta ei yksikään vanhempi selviä täysin pistein.”

Neuvot käyttöön – Minnan perhe testaa

Keskiviikko: Hans ei aio ryhtyä kiltiksi

"Otan asian lasten kanssa puheeksi iltapalapöydässä. Sanon, että minusta on kurjaa, kun tulee niin usein riitaa, ja kysyn lapsilta, miksi heidän mielestään käy niin. Hans vastaa: Pyydät liikaa ja liian monimutkaisia asioita.

Se on varmasti totta. Etenkin nelivuotiaan Matildan on mahdotonta noudattaa ohjeita, joissa on liian monta asiaa samassa lauseessa. Lapset myös toivovat, että tekisimme asioita enemmän yhdessä eikä vain niin, että minä komennan.

Lupaan antaa jatkossa parempia ohjeita, ja ehdotan, että teemme tarrataulun, jossa on sarakkeet syömiselle, pukeutumiselle, siivoamiselle ja toisten huomioon ottamiselle.

Hans hermostuu ja ilmoittaa, ettei halua muuttaa mitään eikä aio ryhtyä kiltiksi, ellei saa palkinnoksi paljon leluja. Sitten hän poistuu pöydästä."

Torstai: Äiti ei saa tarraa

"Aamupala ja pukeutuminen sujuvat hienosti, kaikki selvästi tsemppaavat. Mutta kun lähetän lapset ulos ovesta ja jään itse pukemaan ulkovaatteita, Matilda huutaa taas rappukäytävässä niin että kaikki naapurit varmasti heräävät.

Manaan mielessäni ja päätän, etten enää päästä heitä rappuun kahdestaan.

Iltapäivällä tulemme kotiin ja käväisen koiran kanssa ulkona. Kun tulen takaisin, lapset ovat laittaneet vaatteet hienosti naulakkoon, mitä he eivät tavallisesti ilman huutoa tee.

Myös ruokailu sujuu hyvin, ja ehdotan, että laitamme tarratauluun tarroja, kun menee niin hienosti.

Nukkumaanmenon lähestyessä sorrun kuitenkin huutamaan lelujen siivoamisesta. Olin päättänyt, etten enää uhkaa iltasadun menetyksellä, mutta jotenkin se lipsahtaa. Matilda huutaa, että typerä äiti, en mene sinun kanssa naimisiin. Hans sanoo, että äiti ei kyllä saa tältä päivältä tarraa. Harmittaa, että munasin.

Loppuilta menee silti yllättävän hyvin. Yleensä Matilda tulee sängystä kymmeniä kertoja tilittämään jotain, mutta nyt hän tulee vain kerran – kertoakseen, että aikoo mennä nyt kiltisti nukkumaan."

Lauantai: Pizzaa ja perusteluja

"Lapsia selvästi rasittaa pysytellä kilttinä. Matildalla on tapana aloittaa miljoona leikkiä ja jättää kaikki lelut levälleen. Kun pyydän häntä keräämään leluja, hän sivaltaa, että pitäisi olla isi, joka hemmottelee, kun äiti on tyhmä ja pakottaa siivoamaan.

Hans pohtii, ettei enää voi uhata minua sillä, että kertoo isille, miten tyhmä äiti on. Mä kerron sitten sun äidille, hän keksii. Kerro vaan, minä lupaan.

Hansin mielestä on ikävää, kun minä komennan siivoamaan, joten ehdotan, että hän on tänään työnjohtaja. Siivotaan yhdessä, ja Hans päättää, kuka tekee mitä.

Keskityn myös siihen, että en enää huutele ohjeita toisesta huoneesta vaan otan lapseen ensin kunnon kontaktin. Yritän myös perustella: Jos jätät legot tähän lattialle, kompastut niihin itse, kun menet yöllä vessaan, ja jalkaasi sattuu.

Päivä sujuu lopulta hyvin. Illalla tilataan pizzat ja katsotaan yhdessä Totoro-elokuvaa."

Sunnuntai: Oivallus junassa

"Lähdemme junalla mummolaan Lahteen, ja matkalla lapset riehaantuvat konttailemaan pitkin käytäviä. Jostain syystä kurinpito-ongelmia on usein juuri julkisilla paikoilla ja kyläillessä.

Tavallisesti yrittäisin komentaa heidät hiljaisiksi, mutta nyt keksin harhauttaa heidän huomionsa muualle. Alan jutella legojen rakennusprojektista, johon olen luvannut osallistua illalla, kunhan päästään takaisin kotiin. Se tepsii, kohelluskohtaus menee ohi."

Maanantai: Lapsilla on ratkaisuja

"Aamulla selitän jälleen kerran eteisessä, että rappukäytävässä pitää olla hiljaa, koska naapurit menevät töihin vasta myöhemmin ja haluavat kello kuudelta vielä nukkua. Kysyn, miten ulosmeno onnistuisi ilman meteliä.

Lapset ehdottavat, että pitää mennä ulos suoraan eikä jäädä rappuun odottamaan äitiä. Näin tehdään.

Jo muutamassa päivässä olen huomannut, että lapsilta tosiaan kannattaa kysyä, miten tilanteet saadaan sujumaan paremmin. Se toimii ihmeen hyvin. Toki heillä on myös hassuja ehdotuksia. ”Jos äiti on hiljaa ja antaa meille herkkuja, niin me tehdään mitä vaan!”

Keskiviikko: Tonttuko vaihtoi lapset?

"Käytän koiraa ulkona nopeasti ennen päiväkodille lähtöä, ja kun tulen takaisin, lapset ovat pukeneet itse ja odottavat valmiina eteisessä. Nauran, että kuka tonttu on käynyt vaihtamassa mun lapset, miten tämä edes on mahdollista.

Lapset ovat naamat näkkärillä, niin polleina, kun osasivat."

Auttoiko? – Minna kertoo

”Aluksi mietin, jaksanko ryhtyä tähän, koska rankka vuosi on vienyt voimat. Mutta olin tilanteeseen niin tyytymätön, että se motivoi yrittämään.

Oli vaikeaa muuttaa totuttuja tapoja – mutta palkitsevaa, että pienillä jutuilla sai niin paljon aikaan.

Olen tyytyväinen, että ensimmäisen illan sortumista lukuunottamatta en enää uhkaillut iltasadun menettämisellä, ja muutenkin huusin lapsille vähemmän. Kyselin heiltä enemmän, miten päivä on mennyt ja mitä he miettivät.

Loppuviikosta Hans sanoikin, että hänestä on mukavaa, kun joka ilta jutellaan. Matildakaan ei enää ramppaa iltaisin sängystä yhtä paljon kuin ennen.

Lasten mielestä tarrajuttu on kiva – etenkin jos jossain vaiheessa aletaan saada niitä palkintoja. Olen luvannut, että kun taulu on täynnä, mennään Hoplopiin, jonne he ovat kinunneet pitkään.

Hans sanookin, että pitää olla aika iso palkinto, kun pitää olla koko ajan kiltti.”
Minna-äiti

Lopuksi – Annelin kommentit

”On todella ilahduttavaa kuulla, että olette yhdessä perheenä saaneet aikaan toimivia ratkaisuja käytännön pulmatilanteisiin. Teillä on yhteishenkeä, ja jokainen on kantanut kortensa kekoon – ja huomannut, miten myönteisiä vaikutuksia sillä on.

Toivotan sinulle, Minna, tsemppiä jatkoon tällä kuuntelemisen ja yhteistyön tiellä.”

Perhe testaa  Namipäivä peruttu!, Sanna Sommers, Meidän Perhe 01/2013

Mitä Kärkkäisille kuuluu nyt? Lue perheen kuulumiset Meidän Perhe 12/2013 -lehdestä, joka ilmestyy 4.12.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

”Ihan kamala ajatus”, miettii teinitytön isä. Miten tukea nuorta ensimmäisissä seurustelusuhteissa?

”Poika sopi netissä treffit tytön kanssa, mutta tyttö ei tullut paikalle. Äidinkin sydämestä riipaisi”, kertoo 15-vuotiaan pojan äiti.

”Yritin puhua saunassa naiseksi kasvamisesta, mutta se oli kuulemma hirveän noloa. Lopulta varasin ajan ehkäisyneuvontaan”, sanoo 14-vuotiaan tytön äiti...