Löysikö Minna Kärkkäinen myönteisempiä kasvatustapoja?


Kuva: Päivi Peltonen

Minna Kärkkäinen huomasi, että lasten uhkailuun oli helppo sortua varsinkin väsyneenä. Hän halusi päästä tavasta eroon ja löytää myönteisempiä kasvatustapoja. Minna kysyi neuvoa asiantuntijalta.

Perhe: Helsinkiläinen Minna Kärkkäinen työskentelee puutarhurina. Lapset Hans, 6, ja Matilda, 4.

Asiantuntija: Annele Saikkala, "Perheen pelisäännöt – hyvän perhe-elämän käsikirja":n kirjoittaja.

Mikä hätänä? – MInna kertoo

”Suustani pääsee uhkauksia etenkin iltaisin, kun olen väsynyt: Jos et siivoa leluja lattialta, vien ne ullakolle lukkojen taakse. Jos et pysy hiljaa sängyssä, perutaan namipäivä. Joskus uhkaan iltasadun menettämisellä tai viikonloppuna sillä, että ei saakaan katsoa elokuvaa, joka oli juuri luvattu.

Joskus oikein hätkähdän, kun lapset puhuvat toisilleen samanlaisilla lauseilla ja äänenpainoilla. Että apua, tuoltako minä kuulostan.
On ihan tyhmää uhkailla asioilla, joita ei oikeasti halua toteuttaa.

Esimerkiksi iltasatu on mukava yhteinen rauhoittumishetki, ei siitä haluaisi itsekään luopua. Namipäivän menetys taas on huono rangaistus, koska ei nelivuotias lauantaina enää muista, mitä torstaina tapahtui. Silti uhkaus vain lipsahtaa suusta, kun muut keinot ovat vähissä.

Hankalia ovat etenkin nukkumaanmenot, ruokapöydässä pysyminen sekä lähtemiset, kun pitäisi pukea ripeästi. Haluaisin saada tilalle myönteisempiä konsteja, joilla saisin lapset tottelemaan. Väsyneenä sitä turvautuu helposti vanhoihin tapoihin.

Kulunut vuosi on ollut raskas. Olen sairastanut masennusta ja viime talvena sain lisäksi sitkeän keuhkokuumeen. Juuri kun ajattelin, etten kestä enää yhtään vastoinkäymistä, lasteni isä kuoli auto-onnettomuudessa. Vaikka olimme eronneet, meillä oli läheiset välit ja yhteisenä tavoitteena, että lapsilla olisi asiat mahdollisimman hyvin.

Olen siis usein tosi väsynyt. Lisäksi minulla on fyysinen työ, joka alkaa aamuseitsemältä, joten iltaisin haluaisin päästä ajoissa nukkumaan. Kun lapsi vielä illalla yhdeltätoista ramppaa huoneestaan selittämässä jotain, minulla on pinna aika kireällä.

Onneksi vanhempani ja veljeni perheineen asuvat tässä lähellä. Kerran viikossa lapset ovat mummolassa, jolloin minä saan levätä. Meillä on myös puolen vuoden ikäinen koiranpentu Kirppu, joka on aivan ihana ja tuo meille paljon iloa. Kun lapset ovat mummolassa, käyn koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja vain olen.”

Mikä neuvoksi? – Anneli vastaa

”Ihan aluksi Minnalle terveisiä, että ei voi kuin ihailla ihmistä, joka kaiken tämän keskellä jaksaa miettiä lastenkasvatusasioita ja haluaa parantaa perhe-elämäänsä! Vaikeassa elämäntilanteessa on usein konstit vähissä, ja on todella kunnioitettavaa, että jaksat yrittää.

Uhkailu on kaikille vanhemmille tuttu juttu, ja monen mielestä sitä ilman ei pärjää. Jatkuva uhkailu syö kuitenkin voimia, eikä se ole omiaan lisäämään kunnioitusta lapsen ja vanhemman välillä.

Ensin sinun pitää selvittää itsellesi, miksi lapsi ei tottele. Toistuuko tilanteissa jokin sama kaava? Voisiko olla niin, ettei aikuinenkaan kiireessä ja väsyneenä kuuntele lasta ja siksi lapsi kapinoi eikä kuuntele aikuista?

Seuraavaksi puhu asiasta lasten kanssa. Nelivuotiaan kanssa ei vielä voi paljon vedota järkeen, mutta kuusivuotiaan kanssa keskustelu jo onnistuu.

Ota asia puheeksi rauhallisella hetkellä, äläkä syytä heitä tilanteesta vaan sano, että uhkailu on kurja juttu sekä sinulle että lapsille. Kysy heidän näkemystään, miksi ohjeiden noudattaminen on niin vaikeaa.

Ehkä he eivät sano mitään, mutta jos sanovat, se kannattaa ottaa onkeensa.

Sopikaa hankalista tilanteista mahdollisimman tarkasti etukäteen, vaikkapa että lelut pitää kerätä lattialta ennen iltapalaa. Yleensä asiat sujuvat paremmin, jos ne eivät tule lapselle yllättäen vaan niistä on sovittu ennalta. Muistuta, että hyvin sujuva yhteistyö on hyödyksi myös lapselle.

Voitte askarrella vaikka taulukon, johon merkitään hankalat asiat kuten huoneen siivous ja pukeutuminen, ja lapsi saa merkata sinne rastin, kun on hoitanut asian ilman uhkailuja.

Kun iltatoimet on tehty ja tarinat luettu, anna lasten kertoa päivän asiat, halaa heitä ja muistuta lopuksi, että olette kaikki huomenna virkeitä, kun nyt mennään nukkumaan eikä sängystä enää nousta selittämään mitään.

Kun sitten tulee tilanne, jossa meinaat taas uhkailla, pysähdy miettimään, onko käsky tai kielto oikeasti välttämätön. Usein uhkailukierre saa alkunsa turhista kielloista. Kun annat jonkin ohjeen, tee se niin, että olette molemmat tietoisia ja läsnä – ei niin, että lapsi pelaa toisessa huoneessa tietokoneella ja äiti huutaa keittiöstä, että nyt iltapesulle.

Kun asiat sujuvat, muista kiittää lapsia siitä. Kehu hiljaa myös itseäsi! Äläkä ole liian ankara itsellesi, sillä tästä haasteesta ei yksikään vanhempi selviä täysin pistein.”

Neuvot käyttöön – Minnan perhe testaa

Keskiviikko: Hans ei aio ryhtyä kiltiksi

"Otan asian lasten kanssa puheeksi iltapalapöydässä. Sanon, että minusta on kurjaa, kun tulee niin usein riitaa, ja kysyn lapsilta, miksi heidän mielestään käy niin. Hans vastaa: Pyydät liikaa ja liian monimutkaisia asioita.

Se on varmasti totta. Etenkin nelivuotiaan Matildan on mahdotonta noudattaa ohjeita, joissa on liian monta asiaa samassa lauseessa. Lapset myös toivovat, että tekisimme asioita enemmän yhdessä eikä vain niin, että minä komennan.

Lupaan antaa jatkossa parempia ohjeita, ja ehdotan, että teemme tarrataulun, jossa on sarakkeet syömiselle, pukeutumiselle, siivoamiselle ja toisten huomioon ottamiselle.

Hans hermostuu ja ilmoittaa, ettei halua muuttaa mitään eikä aio ryhtyä kiltiksi, ellei saa palkinnoksi paljon leluja. Sitten hän poistuu pöydästä."

Torstai: Äiti ei saa tarraa

"Aamupala ja pukeutuminen sujuvat hienosti, kaikki selvästi tsemppaavat. Mutta kun lähetän lapset ulos ovesta ja jään itse pukemaan ulkovaatteita, Matilda huutaa taas rappukäytävässä niin että kaikki naapurit varmasti heräävät.

Manaan mielessäni ja päätän, etten enää päästä heitä rappuun kahdestaan.

Iltapäivällä tulemme kotiin ja käväisen koiran kanssa ulkona. Kun tulen takaisin, lapset ovat laittaneet vaatteet hienosti naulakkoon, mitä he eivät tavallisesti ilman huutoa tee.

Myös ruokailu sujuu hyvin, ja ehdotan, että laitamme tarratauluun tarroja, kun menee niin hienosti.

Nukkumaanmenon lähestyessä sorrun kuitenkin huutamaan lelujen siivoamisesta. Olin päättänyt, etten enää uhkaa iltasadun menetyksellä, mutta jotenkin se lipsahtaa. Matilda huutaa, että typerä äiti, en mene sinun kanssa naimisiin. Hans sanoo, että äiti ei kyllä saa tältä päivältä tarraa. Harmittaa, että munasin.

Loppuilta menee silti yllättävän hyvin. Yleensä Matilda tulee sängystä kymmeniä kertoja tilittämään jotain, mutta nyt hän tulee vain kerran – kertoakseen, että aikoo mennä nyt kiltisti nukkumaan."

Lauantai: Pizzaa ja perusteluja

"Lapsia selvästi rasittaa pysytellä kilttinä. Matildalla on tapana aloittaa miljoona leikkiä ja jättää kaikki lelut levälleen. Kun pyydän häntä keräämään leluja, hän sivaltaa, että pitäisi olla isi, joka hemmottelee, kun äiti on tyhmä ja pakottaa siivoamaan.

Hans pohtii, ettei enää voi uhata minua sillä, että kertoo isille, miten tyhmä äiti on. Mä kerron sitten sun äidille, hän keksii. Kerro vaan, minä lupaan.

Hansin mielestä on ikävää, kun minä komennan siivoamaan, joten ehdotan, että hän on tänään työnjohtaja. Siivotaan yhdessä, ja Hans päättää, kuka tekee mitä.

Keskityn myös siihen, että en enää huutele ohjeita toisesta huoneesta vaan otan lapseen ensin kunnon kontaktin. Yritän myös perustella: Jos jätät legot tähän lattialle, kompastut niihin itse, kun menet yöllä vessaan, ja jalkaasi sattuu.

Päivä sujuu lopulta hyvin. Illalla tilataan pizzat ja katsotaan yhdessä Totoro-elokuvaa."

Sunnuntai: Oivallus junassa

"Lähdemme junalla mummolaan Lahteen, ja matkalla lapset riehaantuvat konttailemaan pitkin käytäviä. Jostain syystä kurinpito-ongelmia on usein juuri julkisilla paikoilla ja kyläillessä.

Tavallisesti yrittäisin komentaa heidät hiljaisiksi, mutta nyt keksin harhauttaa heidän huomionsa muualle. Alan jutella legojen rakennusprojektista, johon olen luvannut osallistua illalla, kunhan päästään takaisin kotiin. Se tepsii, kohelluskohtaus menee ohi."

Maanantai: Lapsilla on ratkaisuja

"Aamulla selitän jälleen kerran eteisessä, että rappukäytävässä pitää olla hiljaa, koska naapurit menevät töihin vasta myöhemmin ja haluavat kello kuudelta vielä nukkua. Kysyn, miten ulosmeno onnistuisi ilman meteliä.

Lapset ehdottavat, että pitää mennä ulos suoraan eikä jäädä rappuun odottamaan äitiä. Näin tehdään.

Jo muutamassa päivässä olen huomannut, että lapsilta tosiaan kannattaa kysyä, miten tilanteet saadaan sujumaan paremmin. Se toimii ihmeen hyvin. Toki heillä on myös hassuja ehdotuksia. ”Jos äiti on hiljaa ja antaa meille herkkuja, niin me tehdään mitä vaan!”

Keskiviikko: Tonttuko vaihtoi lapset?

"Käytän koiraa ulkona nopeasti ennen päiväkodille lähtöä, ja kun tulen takaisin, lapset ovat pukeneet itse ja odottavat valmiina eteisessä. Nauran, että kuka tonttu on käynyt vaihtamassa mun lapset, miten tämä edes on mahdollista.

Lapset ovat naamat näkkärillä, niin polleina, kun osasivat."

Auttoiko? – Minna kertoo

”Aluksi mietin, jaksanko ryhtyä tähän, koska rankka vuosi on vienyt voimat. Mutta olin tilanteeseen niin tyytymätön, että se motivoi yrittämään.

Oli vaikeaa muuttaa totuttuja tapoja – mutta palkitsevaa, että pienillä jutuilla sai niin paljon aikaan.

Olen tyytyväinen, että ensimmäisen illan sortumista lukuunottamatta en enää uhkaillut iltasadun menettämisellä, ja muutenkin huusin lapsille vähemmän. Kyselin heiltä enemmän, miten päivä on mennyt ja mitä he miettivät.

Loppuviikosta Hans sanoikin, että hänestä on mukavaa, kun joka ilta jutellaan. Matildakaan ei enää ramppaa iltaisin sängystä yhtä paljon kuin ennen.

Lasten mielestä tarrajuttu on kiva – etenkin jos jossain vaiheessa aletaan saada niitä palkintoja. Olen luvannut, että kun taulu on täynnä, mennään Hoplopiin, jonne he ovat kinunneet pitkään.

Hans sanookin, että pitää olla aika iso palkinto, kun pitää olla koko ajan kiltti.”
Minna-äiti

Lopuksi – Annelin kommentit

”On todella ilahduttavaa kuulla, että olette yhdessä perheenä saaneet aikaan toimivia ratkaisuja käytännön pulmatilanteisiin. Teillä on yhteishenkeä, ja jokainen on kantanut kortensa kekoon – ja huomannut, miten myönteisiä vaikutuksia sillä on.

Toivotan sinulle, Minna, tsemppiä jatkoon tällä kuuntelemisen ja yhteistyön tiellä.”

Perhe testaa  Namipäivä peruttu!, Sanna Sommers, Meidän Perhe 01/2013

Mitä Kärkkäisille kuuluu nyt? Lue perheen kuulumiset Meidän Perhe 12/2013 -lehdestä, joka ilmestyy 4.12.

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.