Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Jännittäminen on luonnollista, mutta arkaa kannattaa myös lempeästi rohkaista.

Kotona Iiris, 7,  kikattaa ja juttelee, mutta kun astutaan kotiovesta ulos, hän muuttuu mykäksi. Hän ei puhu vieraille lapsille eikä varsinkaan aikuisille. Juhlissa hän nyhjää kiinni vanhemman kyljessä ja mutisee jotain hiljaa, kun aikuiset yrittävät ottaa kontaktia.

Äidin mielestä Iiris ei ole ujo eikä arka, ainakaan kotioloissa. Mutta vähänkin vieraammassa tilanteessa hän muuttuu aivan toisenlaiseksi, takertuvaksi ja lähes mykäksi.

– Kaikki ihmiset, myös lapset, käyttäytyvät eri tavalla eri ympäristöissä. Joskus lapsen käytös voi olla niin erilaista, että esimerkiksi vanhemmat ja opettaja ihmettelevät, puhuvatko he samasta lapsesta, psykoterapeutti Satu Aherto sanoo.

Kun lapsi joutuu pois tutuista kotiympyröistä, jännitys voi purkautua monella tavalla: puhumattomuutena, vapinana ja jopa itkuna. Tai sitten lapsen hermosto alkaa pörrätä megakierroksilla, hän säntäilee, huutaa ja riehuu.

Hyväksy jännittäminen

Koti on lapsen maailma, jossa hän on oppinut tietyt tavat ja käyttäytymismallit. Kotona saa olla vapaasti oma itsensä. Vieraassa tilanteessa pitäisi osata toisenlaisia tapoja. Vieraiden ihmisten lähestyminen saattaa tuntua pelottavalta, eikä lapsi jännitykseltään edes kuule, mitä hänelle puhutaan.

– Joskus aikuiset kyselevät lapselta tyhmiä ja saavat hänet nolostumaan. On ihan luonnollista vähän miettiä ja valita, mitä kenellekin kertoo. Se on turvallisuudenhakua, Aherto sanoo.

Kontaktin ottaminen lapseen on aikuisen vastuulla. Aikuisen pitäisi ymmärtää, että hän on lapselle vieras ja lasta voi jännittää. Oma vaari ja mummokin voivat tuntua lapsesta vierailta, jos heitä ei ole tavannut pitkään aikaan.

– Jokaisen aikuisen kannattaa miettiä hetki: Puhunko niin, että lapsen on helppo jutella kanssani? Olenko lapselle jo tuttu ja turvallinen?

Aikuisen pitäisi osata luoda lapselle tunne siitä, että jännittäminen on aivan luonnollista ja hyväksyttävää. Saa olla vetäytyvä ja hiljainen. Lapsi vaistoaa nopeasti, hyväksytäänkö hänen jännityksensä vai ei. Jos hänen oloonsa suhtaudutaan luontevasti, hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa kasvaa.

Muista ennakkovalmistelut

Lapselle kannattaa aina kertoa ennen vieraaseen paikkaan lähtöä kaikessa rauhassa, mitä uudessa tilanteessa todennäköisesti tapahtuu: paljonko siellä on ihmisiä, mitä siellä tehdään. Muuten vaikkapa sukujuhliin osallistuminen voi olla lapselle samantapainen kokemus kuin hänet heitettäisiin veteen ja sanottaisiin: ui.

– Lapsen kanssa kannattaa muistella tilanteita, joissa häntä pelotti, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin, Aherto neuvoo.

Lapselta voi myös kysyä: Olet täällä kotona kova juttelemaan, mutta muutut paljon hiljaisemmaksi, kun lähdemme kyläilemään. Miltä sinusta silloin tuntuu?

Älä arvostele

Lapsen arkuutta ei pitäisi arvostella. Sillä tavalla puhumattomuutta ei saa katoamaan.

– Jos lapsi puhuu hyvin hiljaa, änkyttää tai hänen puheensa on epäselvää, monesti käy niin, että aikuinen ei jaksa kuunnella ja alkaa puhua päälle. Silloin lapsi saattaa arastella yhä enemmän sitä, ettei osaa sanoa asioita oikein, Aherto kertoo.

Anna lapselle haasteita

Jos lapsi on hyvin hiljainen eikä puhu juuri lainkaan, ei kannata tuudittautua ajatukseen, että ”hän nyt vain on tuollainen”. Arkuudesta ja puhumattomuudesta olisi hyvä opetella pienin, turvallisin askelin kohti vapautuneempaa itseilmaisua.

– Lapselle voi hyvin sanoa, että menisitkö itse tilaamaan hampurilaisaterian tai jäätelötötterön. Jos lapsi vastustelee, hänelle voi sanoa, että jos haluat hampurilaisen tai sen jäätelön, sinun pitää tilata se itse.

Tilanne on lapselle epämukava, mutta turvallinen. Vanhempi on lähellä eikä tiskillä asioidessa voi tapahtua mitään kovin kamalaa. Lapsen täytyy vain voittaa arkuutensa ja selviytyä tilanteesta.

Käytöstavat pitää olla arallakin

Arkuus ja hiljaisuus eivät myöskään anna vapautusta peruskäytöstavoista – kuten ei vilkkaus ja äänekkyyskään.

Lapsen on hyvä tietää, että toisen tervehdykseen vastataan aina. Sitä kannattaa harjoitella kotona leikin kautta: Millä tavoin voi tervehtiä? Miten tervehditään kaveria, naapuria ja vanhaa ihmistä?

– Käytöstapoja kannattaa opettaa ja vaatia. Miten niitä osataan käyttää, jos niitä ei ole koskaan vaadittu?

Kannusta lasta avaamaan suu

Joskus perheen arki voi muodostua sellaiseksi, ettei lapsen tarvitse ilmaista itseään juuri millään tavalla. Äiti kysyy: Otatko ketsuppia? Otatko kurkkua?
– Lapselle on hyvä opettaa, että jos haluaa jotain, täytyy avata suu. Maitoa ei saa ruokapöydässä sormella osoittelemalla, vaan pitää osata sanoa: Saisinko maitoa?

Lapsen kanssa on mahdollisuuksien mukaan hyvä käydä rauhallisia ja pitkiä keskusteluja kaiken arkitohinan vastapainoksi. Siten hänen on helpompi keskustella myös vieraiden kanssa.

Mervi Juusola: Voiko lapsi olla liian hiljainen?, Meidän Perhe 4/2012

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

”Ihan kamala ajatus”, miettii teinitytön isä. Miten tukea nuorta ensimmäisissä seurustelusuhteissa?

”Poika sopi netissä treffit tytön kanssa, mutta tyttö ei tullut paikalle. Äidinkin sydämestä riipaisi”, kertoo 15-vuotiaan pojan äiti.

”Yritin puhua saunassa naiseksi kasvamisesta, mutta se oli kuulemma hirveän noloa. Lopulta varasin ajan ehkäisyneuvontaan”, sanoo 14-vuotiaan tytön äiti...