Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Jännittäminen on luonnollista, mutta arkaa kannattaa myös lempeästi rohkaista.

Kotona Iiris, 7,  kikattaa ja juttelee, mutta kun astutaan kotiovesta ulos, hän muuttuu mykäksi. Hän ei puhu vieraille lapsille eikä varsinkaan aikuisille. Juhlissa hän nyhjää kiinni vanhemman kyljessä ja mutisee jotain hiljaa, kun aikuiset yrittävät ottaa kontaktia.

Äidin mielestä Iiris ei ole ujo eikä arka, ainakaan kotioloissa. Mutta vähänkin vieraammassa tilanteessa hän muuttuu aivan toisenlaiseksi, takertuvaksi ja lähes mykäksi.

– Kaikki ihmiset, myös lapset, käyttäytyvät eri tavalla eri ympäristöissä. Joskus lapsen käytös voi olla niin erilaista, että esimerkiksi vanhemmat ja opettaja ihmettelevät, puhuvatko he samasta lapsesta, psykoterapeutti Satu Aherto sanoo.

Kun lapsi joutuu pois tutuista kotiympyröistä, jännitys voi purkautua monella tavalla: puhumattomuutena, vapinana ja jopa itkuna. Tai sitten lapsen hermosto alkaa pörrätä megakierroksilla, hän säntäilee, huutaa ja riehuu.

Hyväksy jännittäminen

Koti on lapsen maailma, jossa hän on oppinut tietyt tavat ja käyttäytymismallit. Kotona saa olla vapaasti oma itsensä. Vieraassa tilanteessa pitäisi osata toisenlaisia tapoja. Vieraiden ihmisten lähestyminen saattaa tuntua pelottavalta, eikä lapsi jännitykseltään edes kuule, mitä hänelle puhutaan.

– Joskus aikuiset kyselevät lapselta tyhmiä ja saavat hänet nolostumaan. On ihan luonnollista vähän miettiä ja valita, mitä kenellekin kertoo. Se on turvallisuudenhakua, Aherto sanoo.

Kontaktin ottaminen lapseen on aikuisen vastuulla. Aikuisen pitäisi ymmärtää, että hän on lapselle vieras ja lasta voi jännittää. Oma vaari ja mummokin voivat tuntua lapsesta vierailta, jos heitä ei ole tavannut pitkään aikaan.

– Jokaisen aikuisen kannattaa miettiä hetki: Puhunko niin, että lapsen on helppo jutella kanssani? Olenko lapselle jo tuttu ja turvallinen?

Aikuisen pitäisi osata luoda lapselle tunne siitä, että jännittäminen on aivan luonnollista ja hyväksyttävää. Saa olla vetäytyvä ja hiljainen. Lapsi vaistoaa nopeasti, hyväksytäänkö hänen jännityksensä vai ei. Jos hänen oloonsa suhtaudutaan luontevasti, hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa kasvaa.

Muista ennakkovalmistelut

Lapselle kannattaa aina kertoa ennen vieraaseen paikkaan lähtöä kaikessa rauhassa, mitä uudessa tilanteessa todennäköisesti tapahtuu: paljonko siellä on ihmisiä, mitä siellä tehdään. Muuten vaikkapa sukujuhliin osallistuminen voi olla lapselle samantapainen kokemus kuin hänet heitettäisiin veteen ja sanottaisiin: ui.

– Lapsen kanssa kannattaa muistella tilanteita, joissa häntä pelotti, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin, Aherto neuvoo.

Lapselta voi myös kysyä: Olet täällä kotona kova juttelemaan, mutta muutut paljon hiljaisemmaksi, kun lähdemme kyläilemään. Miltä sinusta silloin tuntuu?

Älä arvostele

Lapsen arkuutta ei pitäisi arvostella. Sillä tavalla puhumattomuutta ei saa katoamaan.

– Jos lapsi puhuu hyvin hiljaa, änkyttää tai hänen puheensa on epäselvää, monesti käy niin, että aikuinen ei jaksa kuunnella ja alkaa puhua päälle. Silloin lapsi saattaa arastella yhä enemmän sitä, ettei osaa sanoa asioita oikein, Aherto kertoo.

Anna lapselle haasteita

Jos lapsi on hyvin hiljainen eikä puhu juuri lainkaan, ei kannata tuudittautua ajatukseen, että ”hän nyt vain on tuollainen”. Arkuudesta ja puhumattomuudesta olisi hyvä opetella pienin, turvallisin askelin kohti vapautuneempaa itseilmaisua.

– Lapselle voi hyvin sanoa, että menisitkö itse tilaamaan hampurilaisaterian tai jäätelötötterön. Jos lapsi vastustelee, hänelle voi sanoa, että jos haluat hampurilaisen tai sen jäätelön, sinun pitää tilata se itse.

Tilanne on lapselle epämukava, mutta turvallinen. Vanhempi on lähellä eikä tiskillä asioidessa voi tapahtua mitään kovin kamalaa. Lapsen täytyy vain voittaa arkuutensa ja selviytyä tilanteesta.

Käytöstavat pitää olla arallakin

Arkuus ja hiljaisuus eivät myöskään anna vapautusta peruskäytöstavoista – kuten ei vilkkaus ja äänekkyyskään.

Lapsen on hyvä tietää, että toisen tervehdykseen vastataan aina. Sitä kannattaa harjoitella kotona leikin kautta: Millä tavoin voi tervehtiä? Miten tervehditään kaveria, naapuria ja vanhaa ihmistä?

– Käytöstapoja kannattaa opettaa ja vaatia. Miten niitä osataan käyttää, jos niitä ei ole koskaan vaadittu?

Kannusta lasta avaamaan suu

Joskus perheen arki voi muodostua sellaiseksi, ettei lapsen tarvitse ilmaista itseään juuri millään tavalla. Äiti kysyy: Otatko ketsuppia? Otatko kurkkua?
– Lapselle on hyvä opettaa, että jos haluaa jotain, täytyy avata suu. Maitoa ei saa ruokapöydässä sormella osoittelemalla, vaan pitää osata sanoa: Saisinko maitoa?

Lapsen kanssa on mahdollisuuksien mukaan hyvä käydä rauhallisia ja pitkiä keskusteluja kaiken arkitohinan vastapainoksi. Siten hänen on helpompi keskustella myös vieraiden kanssa.

Mervi Juusola: Voiko lapsi olla liian hiljainen?, Meidän Perhe 4/2012

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.