Tutkimus kertoo, miten lapsesta kasvaa narsisti – ja miten hän sen sijaan saa terveen itsetunnon.

Varttuisipa lapsestani aikuinen, jolla on hyvä ja terve itsetunto.

Mutta huh, entäs jos hänestä kasvaakin pelkkää omaa napaa tuijottava narsisti? Miten ihmeessä kasvatan hänet niin, että tuen hänen itsetuntoaan mutta vältän narsismin vaaran?

Tuoreen hollantilais-amerikkalaisen tutkimuksen mukaan vastaus on yksinkertainen.

Tutkimus kertoo, että vanhemmat jotka nostavat lapsensa jalustalle, antavat hänelle erivapauksia ja antavat hänen ymmärtää olevansa parempi kuin muut ihmiset, kasvattavat lapsestaan narsistin.

Myös aikuisena narsisti kuvittelee olevansa muita parempi, uskoo ansaitsevansa erityiskohtelua ja loukattuna käyttäytyy aggressiivisesti ja jopa väkivaltaisesti. Narsistinen ihminen on varsin ikävää ja pahimmillaan jopa tuhoisaa seuraa.

Todennäköisyys narsismin kehittymiseen riippuu myös perimästä ja sille altistaa lapsen synnynnäinen temperamentti: joillekin lapsille narsismi kehittyy tietynlaisen kasvatuksen seurauksena helpommin kuin toisille.

– Näkemykseni mukaan kaikkein vahingollisin uskomus, mitä ihmisellä voi olla on, että hän kuvittelee olevansa muiden yläpuolella, tutkimukseen osallistunut aggressiotutkija Brad Bushman sanoo The Washington Postissa julkaistussa artikkelissa.

Hän luettelee esimerkkejä vahingollisista uskomuksista, joiden seuraukset ovat tunnetusti huonot:

– ”Miehet ovat parempia kuin naiset.” ”Minun rotuni on parempi kuin sinun rotusi.” ”Minun uskontoni on parempi kuin sinun uskontosi.”

Näin lapselle kasvaa hyvä itsetunto

Miten sitten lapselle kasvaa terve itsetunto ilman että hänestä kehittyy narsisti?

Tutkimuksen mukaan niin että vanhemmat kertovat lapselle hänen olevan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset ja osoittavat hänelle varauksetonta lämpöä, rakkautta ja arvostusta.

Perusteettomat kehut ovat pahasta, lapsen arvostaminen omana itsenään hyvästä. Avainsanoja ovat rakkaus ja tasa-arvo.

Tutkijoiden mukaan yksi itsetunnon kehityksen herkkyyskausista on noin 7 ja 8 ikävuoden paikkeilla, kun lapsi muodostaa minäkuvaansa. Siinä iässä lapsi herkästi vertaa itseään muihin.

Pieni kouluikäinen kaipaa vanhemmiltaan erityisen paljon rakastavaa hyväksyntää: olet hyvä ja ihana juuri sellaisena kuin olet, ja ihmisenä yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.

Tutkimus Origins of narcissism in children julkaistiin arvostetussa tieteellisessä julkaisussa Proceeding of the National Academy of Sciencesissa. Tutkimukseen otti osaa 565 iältään 7–12-vuotiasta hollantilaista lasta perheineen.

Lue lisää:

Sosiaalipsykologi: ”Vanhempi, opeta lapsesi auttamaan heikompaa”

4 eri kiintymyssuhteen mallia – ja näin turvallinen suhde syntyy (vauva.fi)

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: ”Hyvä itsetunto ei rakennu vain kehuista”

Vierailija

Tällainen kasvatus tekee lapsesta narsistin

Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä positiivisen palautteen ja lapsen jalustalle nostamisen eroa. Positiivista palautetta pitää antaa, mitä enemmän sen parempi. Mutta sille pitää olla syynsä. Kyllä minä huomaan tässä meidän naapurustossakin kenen kotona painotetaan lapsen erinomaisuutta ja heidän perheensä erinomaisuutta. Nämä lapset moittivat toisten vaatteita, urheiluvälineitä, perheen autoja, koska heillä on käsitys että he voivat tehdä näin ja se on ihan ok, he ovat parempia kuin muut ja heillä...
Lue kommentti
Hupsis

Tällainen kasvatus tekee lapsesta narsistin

Olen kyllä ymmärtänyt, että narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy ihan muuta reittiä, taustalla häiriöitä varhaisissa sosiaalisissa kiintymyssuhteista yms. Narsistillahan on usein nimenomaan tosi huono itsetunto. Tuollaisella kasvatuksella syntyy ehkä itsekkäitä ja omahyväisiä ihmisiä, mutta narsismi on sairaus eikä sitä pidä käsitellä näin heppoisesti.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ero piiloilkeilyn ja hyväntahtoisen vitsailun välillä on joskus pieni. Lasten kaverisuhteiden valtapeliin pitää puuttua ajoissa, sanoo Tuija Huuki.

”Sä olet hyvä trampalla, heitä voltti! Käännä itsesi taas kummalliseen asentoon. Kaveriporukan kommentit saavat lapsen mietteliääksi. Ihastelevatko muut hänen taitojaan vai nauravatko he hänelle? Ero piiloilkeilyn ja hyväntahtoisten heittojen välillä on hiuksenhieno.

Aina aikuisetkaan eivät sitä havaitse. Emme huomaa lasten selän takana vaihdettuja merkitseviä katseita tai sitä, että yksi ja sama lapsi joutuu toistuvasti leikissä hipaksi. Huomaamme kitkan lapsen kaverisuhteissa monesti liian myöhään – vasta, kun se on edennyt niin pitkälle, että kyse on kiusaamisesta. Sitä ennen lapsesta on tuntunut pahalta jo pitkään.

Ajattelemme, että lapsen kuuluukin kestää yhtä ja toista.

Moni aikuinen pitää hienovaraista vahingoittamista osana normaalia lapsuutta. Ajattelemme, että lapsen kuuluukin kestää yhtä ja toista, ja että pienestä kiusanteosta harmistuva lapsi on turhan herkkänahkainen. Oikeasti lapset ovat kaverisuhteiden haasteiden kanssa niin paljon omillaan, että he saavat kyllä riittävästi Siperia opettaa -kokemuksia ilman aikuisen vähättelyäkin.

Jo pelkkä tunne poissulkemisen uhasta voi rajoittaa lasten tekemisiä.

Toisia vahingoittava käytös voi liittyä vallankäyttöön ja nokkimisjärjestykseen, joka syntyy, kun lapset alkavat ryhmässä arvottaa esimerkiksi harrastuksia tai ihonväriä paremmuusjärjestykseen.

Tällaiset valtapelit ovat otollista maaperää poissulkemiselle. Jo pelkkä tunne poissulkemisen uhasta voi rajoittaa lasten tekemisiä. Joku ei esimerkiksi uskalla näyttää omaa osaamistaan, sillä epäonnistuminen ja sitä seuraava pilkka pelottavat.

Lapsi ei välttämättä osaa kertoa pahalta tuntuvasta kohtelusta vanhemmilleen, sillä hänellä ei ole sanoja kokemalleen. Kannattaa siis kysellä säännöllisesti, mitä lapsen kaveriasioille kuuluu. Kenen kanssa leikit, ja jäikö leikistä hyvä mieli? Vai tuliko jossain vaiheessa tunne, ettei tilanne ollut ihan reilu?

Yhdessä sitten mietitään, miten myöhemmin vastaavassa tilanteessa voi toimia. Kun aikuinen toimii näin lapsen kaverisuhteissa rinnallakulkijana, lapsi oppii kaveritaitoja. Vaikka moni toisin luulee, niitä ei opita luonnostaan.

Oikeasti porukan koviksessa on myös herkkä puoli.

Mitä aiemmin aikuiset tunnistavat lasten kaverisuhteissa orastavat vallan vinoumat, sitä helpompaa niitä on purkaa. Lasten kanssa työtä tekevät aikuiset ovat tässä avainasemassa. Opettajien, päiväkodin aikuisten ja harrastusten vetäjien tulee kertoa lapsille ryhmässä havaitsemistaan haitallisista asioista, kuten väärän vastauksen herättämistä kulmien kohotuksista ja hihityksestä. Niitä ei omassa ryhmässä sallita.

Nokkimisjärjestyksessä ylinnä ollut lapsi hyötyy itsekin asemansa menetyksestä. Oman paikan ja egokuplan puolustaminen on rankkaa. Oikeasti porukan koviksessa on myös herkkä ja rauhaa rakastava puoli, jonka esille pääsyn asema tunkion kukkona estää.”

Kasvatustieteiden dosentti Tuija Huuki on tutkinut 15 vuotta lasten valtasuhteita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.