Lapsi saa olla ahne, siinä ei ole mitään pahaa, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo.

Joulun alla lapsiperheeseen tupsahtelee lelukuvastoja sieltä täältä. Joskus vanhempaa tuskastuttaa – miksei tämä tavaran tuputtaminen jo lopu?

Älä piilota lelukuvastoja lapselta, lastenpsykiatri Janna Rantala neuvoo. 

– Lelukuvastot antavat lapselle loistavan mahdollisuuden haaveiluun.

Rantala kannustaa vanhempaa haaveiluun mukaan ja huokailemaan "onpa ihana" tai "tuo olisi kyllä kiva".

Samalla vanhemmalle tarjoutuu oiva tilaisuus opettaa lapselle, ettei maailmassa voi saada kaikkea.

– Vanhempi voi sanoa esimerkiksi "harmi, ettemme voi tällä kertaa ostaa tätä, vaikka se on upea".

Lapsi ei ymmärrä rahan arvoa

Vanhemman ei pidä olla huolissaan tai ahdistunut siitä, että lapsi haluaa jatkuvasti uusia leluja, vaatteita ja tavaroita. Se ei tarkoita, että lapsesta on kasvamassa materialisti, joka rakastaa pelkkää tavaraa.

Lapsi saa olla ahne, siinä ei ole mitään väärää eikä pahaa.

– Lapsi ei ymmärrä kuluttamisen syvempää merkitystä eikä rahan arvoa. Häntä ei siis missään nimessä pitäisi syyllistää epärealistisistakaan toiveista, Rantala sanoo.

Hänen mukaansa vanhemman pitäisi suorastaan kannustaa lasta haluamaan asioita, koska se on lapselle tärkeää.

– Onko surullisempaa kuin lapsi, joka ei toivo mitään? Haluamalla haaveilemme, mutta opimme myös luopumaan ja suremaankin elämän rajallisuutta.

Jos muksun tavaratoiveet saavat äidin tai isän verenpaineen herkästi kohoamaan, kannattaa miettiä, onko itse sinut "ei":n sanomisen kanssa.

– On helppo sanoa ei, jos ei tunne syyllisyyttä siitä. Joskus vanhemmat syyllistävät lasta haluamisesta, koska eivät itsekään varmoja, pitäisikö sanoa kyllä vai ei.

Kerro omista haaveistasi

Vanhempi voi opettaa lapselle rahan arvoa ja suhteellisuuden tajua omalla esimerkillään: ostaa tavaroita harkitusti. Vanhempi voi myös kertoa lapselle omista haaveistaan ja valinnoistaan eikä olettaa, että lapsi ymmärtää ne automaattisesti.

Isä tai äiti voi esimerksi sanoa: "Ihana talvitakki, mutta en osta sitä. Ostin edellisen kolme vuotta sitten ja se kelpaa hyvin." Tai: "Tuon puhelimen haluaisin, mutta siihen kuluisi perheemme kuukauden ruokarahat. Jätän siis hyllyyn."

Lisäksi hieman isomman lapsen kanssa voi miettiä, miten toiveet olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Voisiko lapsi säästää viikkorahojaan ja ostaa tavaran, kun tarvittava määrä on kasassa? Tai voisiko lapsi tehdä kotiaskareita ja tienata hieman ylimääräistä?

Janna Rantalan mukaan lapselle voi myös rehellisesti kertoa, jos perheen rahatilanne on tiukka, eikä kalliita tavaroita voi ostaa.

– Vanhemman ei kannata luoda itse häpeää perheen tiukasta taloustilanteesta. Tosin tässä pitää olla tarkkana: lasta ei saisi kuormittaa perheen rahaongelmilla niin, että hän ahdistuu.

"Kumpi on enemmän riemuissaan: äiti vai lapsi?"

Myös Meidän Perheen ja Vauvan lukijat yhtyvät Janna Rantalan ajatuksiin: Vauva.fin kyselyyn vastanneista 95 prosenttia antoi lapsensa lukea joulun lelukuvastoja. Perusteluissa yksi syy kohosi ylitse muiden: haaveilu yhdessä ja erikseen.

Tottakai lapsi saa lukea kuvastoja! Jos minäkin saan unelmoida ja haaveilla, miksei lapsenikin saisi? Sitä paitsi meillä lelulehdet löytävät jatkokäyttöä: niistä leikellään kuvia ja liimaillaan vihkosiin ja papereihin.

En edes tiedä, kumpi kuvastoista on enemmän riemuissaan: äiti vai lapsi. On ihanaa haaveilla kaikista mahtavista leluista yhdessä.

Näin lapsi oppii myös miettimään, mitä oikeasti haluaa, koska hän ymmärtää kyllä, ettei kaikkea voi saada.

Vauva.fin Annatko lapsen lukea lelukuvastoja? -kyselyyn vastasi noin 200 pikkulasten vanhempaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.