Tavoitteeni on luoda luokasta turvallinen ja perheenomainen yhteisö, opettaja Tim Walker sanoo.

"Suomalaiset kasvattavat lapsensa itsenäisiksi jo varhain. Ekaluokkalaiset liikkuvat yksin koulun käytävillä ja ala-asteikäiset käyttävät omin päin metroa ja busseja. Pienet koululaiset viettävät tunteja kotona ennen vanhempien tuloa töistä. Lapset huolehtivat pitkälti itse koulukirjoistaan ja läksyistään.

Se on järkevää ja käytännöllistä. Mutta Yhdysvalloissa tällaista ei voisi kuvitellakaan. Siellä vanhempia ohjaa pelko, että lapselle tapahtuu jotakin pahaa, jos vanhemman silmä välttää.

Vanhemmat myös haluavat maksimoida lapsen menestyksen. Kasvatus vaatii tiivistä läsnäoloa ja valvontaa. Koulupäivät ovat pidempiä, läksyjä on enemmän.

Suomalaisessa tavassa kasvattaa on paljon hyvää. Lasten itsenäinen ongelmanratkaisukyky vahvistuu. Vapaus kehittää itseluottamusta. Uskon, että suomalaislapset menestyvät hienosti PISA-tutkimuksissa osin tämän takia.

Asialla on kääntöpuoli. On vaikeaa opettaa riippumattomuuteen kasvaneille lapsille, kuinka tulla toimeen toisten kanssa. Sosiaaliset taidot vaativat aikuisen ohjausta ja läsnäoloa, esimerkin näyttämistä. Amerikkalaiset lapset ovat suomalaisia ystävällisempiä ja kohteliaampia, mutta vain siksi, että me opetamme sen heille.

Suomalaisen koulujärjestelmän suurimmat haasteet ovat tunnepuolella. Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi pärjää kouluviihtyvyydessä kehnosti: kouluissa opitaan hyvin, mutta ei tykätä olla. Tunteiden käsittelyyn ja sosiaalisten taitojen opetteluun pitäisi siis kiinnittää enemmän huomiota.

Oma tavoitteeni on luoda luokasta turvallinen, vuorovaikutteinen, perheenomainen yhteisö. Englannin kielessä ajatusta kutsutaan termillä responsive classroom.

Yksinkertainen keino yhteisöllisyyden opettamiseen on aamupiiri. Amerikkalaisilla ala-asteilla jokainen päivä alkaa yhteisellä, rauhallisella hetkellä, jossa tervehditään toisia, katsotaan silmiin ja vaihdetaan kuulumisia. Jokainen pääsee vuorollaan ääneen. Suomessa toteutan tätä ajatusta luokassa aina, kun jokin asia pitää käsitellä porukalla.

Aluksi käytäntö nauratti oppilaita, jotka kertoivat tehneensä vastaavaa viimeksi päiväkodissa. Pikkuhiljaa asenne muuttui, ja nykyään piiri on mieluinen ja odotettu hetki. Sen avulla opitaan kaverin kunnioittamista ja ystävyyttä.

Uskon, että toisista välittämiseen pitää kasvattaa pienestä pitäen. Se vähentää kiusaamista ja syrjimistä. Tunnetaitoja opitaan totta kai kotona, mutta lapset viettävät koulussa paljon aikaa. Siksi myös koulu on oikea ympäristö opettaa vuorovaikutusta.

Sosiaalisuus ei ole pois tietojen oppimisesta vaan vahvistaa sitä. Enkä tarkoita pinnallista small talkia, vaan kasvattamista syvältä tulevaan muiden kunnioittamiseen.

Suomessa olen oppinut arvostamaan välitunteja, ilmaista kouluruokaa ja lyhyitä koulupäiviä. Ja pukeutumaan lämpimästi. Pitkät kalsarit ovat mahtava keksintö."

Tim Walker on Yhdysvalloista kotoisin oleva opettaja ja kahden lapsen isä. Hän opettaa helsinkiläisessä Ressun peruskoulussa englanninkielistä kuudetta luokkaa ja pitää blogia Taught by Finland.

Meidän Perhe 4/2015

Vierailija

Tim Walker: "Koulun pitää opettaa ystävällisyyttä"

Minusta tuntuu, että Tim on oikeassa: monet suomalaiset koululaiset ovat epäystävällisiä. Eipä useinkaan bussissa anneta istumapaikkaa vanhukselle, vaan pahimmassa tapauksessa istutaan kahdella penkillä. Ja pahimmanlaatuista epäystävällisyyttä on valitettavan yelinen koulukiusaaminen. Meidän vanhempien pitäisi antaa aikaa lapsillemme, silloin heistä tulee empaattisia.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Onko normaalia, miettii vanhempi, kun lapsi imee hiuksiaan, syö kynsiään tai ääntelee hassusti. Onko se pakko-oire?

Kynnet on pureskeltu nysiksi. Takinkaulus on järsitty rikki ja tukassa on imeskelyn jäljiltä takkuinen pallo. Ja miksi ihmeessä se rykii jatkuvasti kurkkuaan? Onko tuollainen normaalia?


– Vanhemmat ovat usein huolissaan lapsensa toistuvista tekemisistä ja pelkäävät niiden olevan pakko-oireita, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala.

Useimmiten vanhempien huoli on turha. Aikuisillakin on eleitä, joita toistaa huomaamattaan. Yksi nytkyttelee jalkaansa aina, kun pitää istua paikallaan. Toinen pyörittelee hiuksia lukiessaan. Lapsen tavoissa ei välttämättä ole kyse sen kummemmasta.

Myös tic-oireiksi kutsut tahattomat nykimisliikkeet ja ääntelyt ovat lapsilla hyvin tavallisia. Niitä on jopa neljänneksellä päiväkoti- ja ala-asteikäisistä. Useimmiten oireet häipyvät ajan myötä itsestään.

Ongelmaksi lapsen eleet muodostuvat usein vasta, jos vanhempi murehtii niitä liikaa.

– Jos tapaa alkaa kovasti kytätä ja huomautella siitä, lapsi ahdistuu, Rantala kertoo.

Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Ethän syyttele

Tyypillisesti toistuvat tavat puskevat pintaan kolmen ja seitsemän ikävuoden kieppeillä, joskus vasta pari vuotta myöhemmin.

Jatkuva nenän kaivelu tai peukalon imeminen saattaa tuntua vanhemmasta turhauttavalta tai nololta. Torumalla aikuinen vapautuu vain omasta häpeän tunteestaan, mutta tulee samalla siirtäneeksi sen lapselle.

Jos tapa haittaa enemmän vanhempaa kuin lasta, kannattaa kääntää katse omiin reaktioihinsa: Mikä minua tavassa nolottaa tai risoo? Voisinko vain antaa olla? Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Jos tapa yltyy merkittävästi tai siitä koituu lapselle haittaa, siihen voi olla tarpeen puuttua. Pureskelusta tulehtuneet kynsinauhat tai rikki raavittu iho eivät ole kivoja seuralaisia.

Rantala kehottaa ottamaan asian varovasti puheeksi lapsen kanssa.

Syyttelevän miksi aina pureskelet kynsiäsi -kysymyksen sijaan voi olla viisaampaa lähestyä asiaa avoimin mielin: Hei, mitä kuuluu? Vaivaako jokin? Jännittääkö?

Näin pääsee paremmin käsiksi taustalla piileviin syihin. Seuraavaksi voi tiedustella jo suoremminkin: Oletko huomannut, että sinulla on tapana tehdä näin? Mistä se mahtaisi johtua?

Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä.

Kaikki harmittomatkaan tavat eivät sovi joka tilanteeseen. Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä. Sen sijaan että kieltäisi lasta kaivamasta nenäänsä, häntä voi ohjata sanomalla, että meillä on täällä tapana pitää sormet pois nenästä.

Aina vanhemman oma ymmärtävä asenne ei riitä. Jos lapsen tavasta nousee iso haloo vaikka päiväkodissa tai koulussa, Rantala kehottaa ottamaan asian reilusti puheeksi.

Jos ymmärrystä ei heru ja hoitaja, kummi tai mummi suhtautuu asiaan yhä turhan aktiivisesti, siitä voi keskustella lapsen kanssa. Se kannattaa tehdä leimaamatta esimerkiksi koko päiväkotia.

– On tärkeä puhua aina ihmisistä, ei yleisellä tasolla. Lapselle voi sanoa, että Riina-hoitajaa tapa näköjään haittaa ja että se on hänen mielipiteensä, mutta että olet itse eri mieltä. Oleellista on vanhemman kyky arvioida tilannetta ja pysytellä rauhallisena, Rantala neuvoo.

Syli rauhoittaa

Tuttu tilanne missä tahansa lapsiperheessä syntymäpäiväjuhlien kynnyksellä: perhoset vatsassa saavat päivänsankarin pomppimaan ja juoksentelemaan edestakaisin.

”Lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä.”

Joskus ylikierrokset purkautuvat eleinä, jotka näyttävät aikuisen silmään oudoilta. Lapsi alkaa keinutella itseään edestakaisin tai räpytellä käsiään kuin lentoon lähdössä oleva lintu. Silloin aikuisen mieleen voi hiipiä huoli siitä, onko lapsen kehityksessä jotain poikkeavaa.

– Lapsille on hyvin tyypillistä purkaa kiihtymystään fyysisesti. Missään tapauksessa lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä, Rantala vertaa.

Tasainen, toistuva liike – aivan kuten asioiden imeskelykin – saattaa olla lapsen luontainen pyrkimys säädellä ylivireystilaa. Lopettamiskäskyn sijaan Rantala kehottaa menemään luokse ja pyytämään syliin.

– Kiihtymys on lapselle kuormittava tila, johon hän tarvitsee apua.

Aikuisen tyynnyttävä läheisyys on kuin pelastusrengas, joka auttaa selviytymään tunnemyrkystä. Aina lapsi ei pysty pukemaan kokemuksiaan sanoiksi.

– Lapsilla tunteiden palo on niin suuri, että se ylittää ilmaisukyvyn, Rantala muistuttaa.

Pelko ja kiukku purkautuvat

Klik-klik, klik-klik. Valokatkaisija naksuu pienen sormen alla päälle-pois, päälle-pois. Älä anna isin ja äidin jäädä auton alle. Klik-klik. Jos painan vielä kerran, ei tapahdu mitään pahaa. Klik-klik.

Haitallisen tavan erottaa harmittomasta se, että haitallisen pontimena on ahdistus.

”Taustalla voi olla pelkoa tai vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten.” 

– Maagiset ajatukset liittyvät usein tärkeisiin ihmissuhteisiin. Taustalla voi olla pelkoa tai jopa vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten. Hän ei ehkä halua sanoa, ettei pärjää. Joku lapsi saa silloin kiukkukohtauksen, toinen kehittää pakkotoiminnon, Rantala sanoo.

Toistamisen tarpeessa ei ole järkeä, ja usein lapsi tietää sen itsekin. Silti hän ei mahda sille mitään, vaikka haluaisi.

– Joskus toistaminen on pelkkiä ajatuksia: pitää laskea sataan takaperin saksaksi, ja jos tulee yksikin virhe, pitää aloittaa alusta.

Stressi pahentaa oireita

Vain muutamalla prosentilla toistamisen tarpeessa on kyse diagnosoitavasta pakko-oireisesta häiriöstä, ja sekin saattaa mennä ohi omia aikojaan. Stressin on todettu pahentavan niin pakko- kuin tic-oireita. Siksi arjen rauhoittamista kannattaa kokeilla joka tapauksessa.

Kaikissa aikuisen silmään oudoissa arjen rituaaleissa ei ole kyse häiriöstä, vaan pyrkimyksestä säädellä kuormitusta. Tarve kulkea aina tiettyä reittiä tai tehdä iltatoimet samassa järjestyksessä on lapsen tapa rakentaa turvaa.

”Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.”

Jos toistamisen pakko alkaa haitata lasta itseään ja arkea tai kovasti vaivata vanhempaa, eikä rauhoittelu vie tilannetta eteenpäin parissa kuukaudessa, kannattaa kysyä apua esimerkiksi neuvola- tai koulupsykologilta.

Janna Rantala kehottaa katsomaan kokonaisuutta rehellisesti: Olenko kartalla siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu? Jääkö lapsi arjessa liikaa oman onnensa nojaan? Vaaditaanko lapselta liikaa joko kotona tai koulussa?

– Etenkin tunnollisuuteen ja miellyttämiseen taipuvaisen lapsen kohdalla on tärkeää, ettei syyllistä. Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.

Pikaopas: Toimi näin

1. Älä puutu heti

Joskus paras apu lapselle on se, ettei tee mitään. Pysähdy rauhassa tarkkailemaan häntä ja mieti, mitä tunteita ja ajatuksia havainnot sinussa herättävät. Kirjaa huomioita ylös ja juttele niistä puolison tai toisten vanhempien kanssa.

2. Ole utelias

Sen sijaan että antaisit valmiita vastauksia, ole lempeän utelias, kysy ja kuuntele. Aika pieneltäkin lapselta voi saada hyviä vastauksia. Jos hän itse ei osaa sanoittaa kokemuksiaan, kysy, saatko ehdottaa.

3. Suhteuta

Pohdi onko tavasta todella haittaa vai onko huolesi päässyt paisumaan turhaan? Anna lapselle mahdollisuus kehittyä. Esimerkiksi eskarilaiselle vuosi on pitkä aika kasvaa koululaiseksi – kuudesosa koko siihenastisesta elämästä!

Tältä lapsesta tuntuu

”Eskarissa minun oli pakko räpsyttää silmiä, avata suuta ja jännittää hartiat korviin. Se meni ohi. Nyt välillä minun on haisteltava käsiäni ja hupparin hihoja. Ensin se tuntuu helpottavalta ja sitten vähän tyhmältä. Ei auta, jos niitä kielletään tekemästä. Aikuisen pitää sanoa, että kyllä se menee ohi ja olet ihan tavallinen.”

Otto, 11

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes

Jos olet ostanut nämä lelut, voit palauttaa ne myyntipaikkaan.

Viidestä joulun suosikkilelusta on Tukesin mukaan löytynyt vakavia turvallisuuspuutteita.

Kolme puista lelua altistavat varsinkin alle 3-vuotiaat lapset tukehtumisvaaralle, ja yhdessä roolivaatteessa huomattiin vakava paloturvallisuusriski. Saman rooliasun pakkauspussi aiheutti myös tukehtumisvaaran. Lisäksi havaittiin, että yhdessä tuotteessa ei ollut vaadittavia käyttöohjeita eikä kemikaaliluetteloa suomeksi tai ruotsiksi.

Lelut oli valittu testiin sillä perusteella, että niissä arveltiin lähtökohtaisesti olevan muita leluja suurempi todennäköisyys turvallisuuspuutteille. 

– Silti liian monen lelun turvallisuudessa oli ongelmia. Tältä osin kaupan sisäänostajilla on tsempattavaa, Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo.

– Positiivista on, ettei yhdestäkään testatusta lelusta löytynyt kiellettyjä, muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja. Euroopassa ftalaattien takia on tänä vuonna kielletty useita leluja.

Näissä leluissa havaittiin vakavia turvallisuuspuutteita, ja ne tulee palauttaa myyntipaikkaan välittömästi:

Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes
Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes

Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes
Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes

Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes
Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes

New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes
New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes

Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes
Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes

Tukes kehottaa vaarallisia leluja ostaneita palauttamaan ne myyntipaikkaan. Tukes on toimittanut päätökset lelujen turvallisuudesta myyjille, ja ne vedettäneen pois markkinoilta vuoden loppuun mennessä.

Vakavien turvallisuuspuutteiden lisäksi Tukes havaitsi viidessä muussa lelussa lieviä merkintäpuutteita. Nämä eivät aiheuta käytön kannalta kuitenkaan vakavaa vaaraa. Kaiken kaikkiaan 20 testatusta lelusta 10 sai testistä puhtaat paperit. 

Lelujen turvallisuus on valmistajan, myyjän ja maahantuojan vastuulla, eikä niitä testata viranomaisten toimesta etukäteen. Leluja myyvien yritysten on siis oltava tarkkana siinä, että lelut täyttävät leluille laissa asetetut vaatimukset. 

Tukes testasi vuonna 2017 monenlaisia leluja: hittituotteita, tunnettuja lisenssimerkkejä sekä perinteisiä leluja. Tänä vuonna mukaan testattavien lelujen valintaan oli otettu bloggaajia. Myös kuluttajat saivat ehdottaa leluja testiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.