Tavoitteeni on luoda luokasta turvallinen ja perheenomainen yhteisö, opettaja Tim Walker sanoo.

"Suomalaiset kasvattavat lapsensa itsenäisiksi jo varhain. Ekaluokkalaiset liikkuvat yksin koulun käytävillä ja ala-asteikäiset käyttävät omin päin metroa ja busseja. Pienet koululaiset viettävät tunteja kotona ennen vanhempien tuloa töistä. Lapset huolehtivat pitkälti itse koulukirjoistaan ja läksyistään.

Se on järkevää ja käytännöllistä. Mutta Yhdysvalloissa tällaista ei voisi kuvitellakaan. Siellä vanhempia ohjaa pelko, että lapselle tapahtuu jotakin pahaa, jos vanhemman silmä välttää.

Vanhemmat myös haluavat maksimoida lapsen menestyksen. Kasvatus vaatii tiivistä läsnäoloa ja valvontaa. Koulupäivät ovat pidempiä, läksyjä on enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomalaisessa tavassa kasvattaa on paljon hyvää. Lasten itsenäinen ongelmanratkaisukyky vahvistuu. Vapaus kehittää itseluottamusta. Uskon, että suomalaislapset menestyvät hienosti PISA-tutkimuksissa osin tämän takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asialla on kääntöpuoli. On vaikeaa opettaa riippumattomuuteen kasvaneille lapsille, kuinka tulla toimeen toisten kanssa. Sosiaaliset taidot vaativat aikuisen ohjausta ja läsnäoloa, esimerkin näyttämistä. Amerikkalaiset lapset ovat suomalaisia ystävällisempiä ja kohteliaampia, mutta vain siksi, että me opetamme sen heille.

Suomalaisen koulujärjestelmän suurimmat haasteet ovat tunnepuolella. Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi pärjää kouluviihtyvyydessä kehnosti: kouluissa opitaan hyvin, mutta ei tykätä olla. Tunteiden käsittelyyn ja sosiaalisten taitojen opetteluun pitäisi siis kiinnittää enemmän huomiota.

Oma tavoitteeni on luoda luokasta turvallinen, vuorovaikutteinen, perheenomainen yhteisö. Englannin kielessä ajatusta kutsutaan termillä responsive classroom.

Yksinkertainen keino yhteisöllisyyden opettamiseen on aamupiiri. Amerikkalaisilla ala-asteilla jokainen päivä alkaa yhteisellä, rauhallisella hetkellä, jossa tervehditään toisia, katsotaan silmiin ja vaihdetaan kuulumisia. Jokainen pääsee vuorollaan ääneen. Suomessa toteutan tätä ajatusta luokassa aina, kun jokin asia pitää käsitellä porukalla.

Aluksi käytäntö nauratti oppilaita, jotka kertoivat tehneensä vastaavaa viimeksi päiväkodissa. Pikkuhiljaa asenne muuttui, ja nykyään piiri on mieluinen ja odotettu hetki. Sen avulla opitaan kaverin kunnioittamista ja ystävyyttä.

Uskon, että toisista välittämiseen pitää kasvattaa pienestä pitäen. Se vähentää kiusaamista ja syrjimistä. Tunnetaitoja opitaan totta kai kotona, mutta lapset viettävät koulussa paljon aikaa. Siksi myös koulu on oikea ympäristö opettaa vuorovaikutusta.

Sosiaalisuus ei ole pois tietojen oppimisesta vaan vahvistaa sitä. Enkä tarkoita pinnallista small talkia, vaan kasvattamista syvältä tulevaan muiden kunnioittamiseen.

Suomessa olen oppinut arvostamaan välitunteja, ilmaista kouluruokaa ja lyhyitä koulupäiviä. Ja pukeutumaan lämpimästi. Pitkät kalsarit ovat mahtava keksintö."

Tim Walker on Yhdysvalloista kotoisin oleva opettaja ja kahden lapsen isä. Hän opettaa helsinkiläisessä Ressun peruskoulussa englanninkielistä kuudetta luokkaa ja pitää blogia Taught by Finland.

Meidän Perhe 4/2015

Vierailija

täysin samaa mieltä! Itsenäiseksi opettaminen ei auta pidemmän päälle, luo vaan ongelmia myöhemmällä iällä. Käytöstapoja täytyy tottakai opettaa jo kotona, mutta se ei aina tarkoita sitä että ihminen oppisi kunnioittamaan muita ja olemaan ystävällinen.

Vierailija

Minusta tuntuu, että Tim on oikeassa: monet suomalaiset koululaiset ovat epäystävällisiä. Eipä useinkaan bussissa anneta istumapaikkaa vanhukselle, vaan pahimmassa tapauksessa istutaan kahdella penkillä.

Ja pahimmanlaatuista epäystävällisyyttä on valitettavan yelinen koulukiusaaminen. 

Meidän vanhempien pitäisi antaa aikaa lapsillemme, silloin heistä tulee empaattisia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla