Poiminta
Vuoden luetuimmat jutut
Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Jos muistat lapsen kasvatuksessa nämä ohjeet, voit jo onnitella itseäsi.

1. Ole aina lapsen puolella

Ole lapsen tukena ja turvana silloinkin, kun hän käyttäytyy huonosti tai ei muistuta sitä ihannekuvaa, joka sinulla hänestä on. Kuka pitää lapsesi puolia jollet sinä? Pieni lapsi ei selviä yksin vaikeista tilanteista.

Puhu lapselle arvostavasti. Lapsikin on ihminen. Muista se myös, kun puhut hänestä toisille.

Usein aikuiset luulevat, että lapsi ei kuule, koska hän on metriä alempana. ”Tämä lapsi on ihan mahdoton, erilainen kuin rauhalliset sisaruksensa”, äiti saattaa selittää ystävälle lapsen leikkiessä vieressä. ”On varmaan tullut isäänsä ja isänsä sukuun.”

Mutta kyllä lapsi kuulee. Eikä hän osaa erottaa sitä, onko heitto tarkoitettu kepeäksi huumoriksi. Hän ymmärtää vain, että hänessä on jotain vikaa.

Lapsesi voi olla erilainen kuin sinä ja erilainen kuin viime viikolla.

2. Tutustu lapseesi

Jokainen lapsi on erilainen. Sitä, miten lapsen kanssa tulisi toimia, ei voi tietää ennen kuin hänet tuntee. Lasta taas ei voi oppia tuntemaan, jos hänen kanssaan ei ole.

Älä oleta, että lapsi on samanlainen kuin viime viikolla tai eilen. Ei ole. Pieni lapsi oppii, kehittyy ja muuttuu koko ajan.

Oman lapsen tuntemiseen liittyy myös se, että tunnistaa hänen temperamenttinsa. Joskus lapsen ja vanhemman temperamentit voivat olla ihan erilaiset. Nopeatempoinen vanhempi voi tuskailla lapsen hitautta, verkkaisemman taas voi olla vaikea sopeutua nopeaan lapseen.

Muista, että temperamentti on syntymälahja eikä mikään temperamentti ole toista parempi. Iloitse lapsesta sellaisena kuin hän on.

3. Älä juutu virheisiin

Lapset tekevät välillä virheitä ja toimivat väärin, ihan kuten aikuisetkin. Yritä nähdä tarkoitus lapsen käytöksen takana. Mieti, mitä hän käytöksellään hakee.

Voit ottaa myös lapsen mukaan pohtimaan, mikä hänen tavoitteensa oikein on. Millä myönteisillä keinoilla sen voisi saavuttaa?

Muista "neuvo kiellon päälle" -periaate.

Jos lapsi heittelee ruokailuvälineitä tai kaataa juomamukeja, se tietysti ärsyttää vanhempia ja aiheuttaa lisätyötä. Käytös voi näyttää ilkeydeltä tai uhmaamiselta, mutta ehkä lapsi vain haluaa aikuisen huomiota. Tai onko hän väsynyt?

Hyvään kasvatukseen kuuluu sekä lämpöä että rajoja. Lapsia pitää tietysti kieltää ja estää tyhmyydet. Toisille tai ympäristölle ei saa tehdä vahinkoa. Mutta ”neuvo kiellon päälle” -periaate on hyvä: Aina kun kiellät lasta, kerro myös, miten hänen sen sijaan kannattaa toimia.

4. Älä vähättele tai suurentele

Kun lapsi kaatuu pihalla tai putoaa sohvalta, aikuinen usein kauhistuu jo ennen kuin näkee, sattuiko lasta. Ja kun aikuinen ylireagoi, lapsikin hätääntyy.

Toisaalta aikuiset saattavat myös vähätellä lapsen elämän kolauksia. Jos lapsi ikävöi ystäväänsä, joka ei tule viikkoon päiväkotiin, aikuinen kannustaa, että täällä on muitakin leikkikavereita.

Vältä katteettomia lupauksia ja ”sitten kun” -puhetta.

Mutta miltä aikuisesta tuntuisi, jos puoliso lähtisi yllättäen työmatkalle ja muut kuittaisivat: Älä välitä, soita naapureiden ovikelloa, siellä on vapaita miehiä.

Lohduta siis, kun lapsi sitä tarvitsee, mutta suurentelematta tai vähättelemättä.

Vältä katteettomia lupauksia ja ”sitten kun” -puhetta. Lapsen ajantaju on vasta kehittymässä, ja lapsen pitää voida luottaa aikuisen sanaan.

5. Auta lasta tekemään itse

Ole valppaana ja valmis auttamaan, mutta vain silloin, kun lapsi tarvitsee apua. Jos vanhemmat tekevät liikaa lapsensa puolesta, he vievät onnistumisen riemun ja opettavat lapsesta henkisesti laiskan.

Siisteyden, nopeuden tai tehokkuuden ei pitäisi olla itse tekemistä ja oppimista tärkeämpää. Kun lapsi opettelee vaikkapa syömään, sotkua tulee väistämättä.

Vanhemmilla ei pitäisi olla niin hurja kiire.

Lapsen pitää saada osallistua myös kotitöihin taitojensa mukaan. Kun pieni lapsi haluaa auttaa, ota hänet mukaan ja hidasta omaa tahtiasi. Ei tarvitse sitten kouluiässä ihmetellä, minne se innokas apuri katosi.

Jotkut vanhemmat saattavat ylvästellä, miten pitkäksi aikaa lapsen voi jo jättää omiin oloihinsa, kun hän on niin itsenäinen ja taitava. Vaikka lapsi oppii asioita nopeasti, ei häntä silti saisi liian varhain patistaa ja jopa hylätä itsenäisyyteen. Hän on kuitenkin vielä lapsi. Vanhemmilla ei pitäisi olla niin hurja kiire.

Neuvot antoi erityislastentarhan opettaja, kouluttaja ja työnohjaaja Taisto Lehtinen, jolla on lähes 40 vuoden kokemus varhaiskasvatuksesta. Hän on myös kolmen lapsen isä ja neljän lapsen isoisä.

Meidän Perhe 12/2015

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.