Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Jos hiustenpesu sattuu, kuperkeikka pelottaa tai kovat äänet saavat suuttumaan, lapsi voi olla aistiyliherkkä. Miten häntä voi auttaa?

Päiväkotiin lähtö venyy taas, koska lapsi kiemurtelee lattialla. Sukkahousujen saumat eivät ole vieläkään suorassa, ja pikkuinen langanpätkä varpaan välissä saa raivon yltymään.

Vanhemmasta näyttää ehkä siltä, että napero heittäytyy tahallaan hankalaksi. Syynä voi kuitenkin olla aistiyliherkkyys.

Jotkut lapset ovat tavallista herkempiä reagoimaan aistimuksiin: ääniin, makuihin, hajuihin, kosketukseen tai liikkeeseen. Usein samalla lapsella on vaikeuksia monen eri aistin säätelyssä. Se saattaa näkyä jo vauvassa itkuisuutena ja käsittelyherkkyytenä. Lapsen kasvaessa vanhemmat ovat ymmällään, kun tavalliset arjen toimet eivät suju.

"Hankalin vaihe aistiherkän lapsen kanssa on usein kolme–neljävuotiaana."

Lapsi on ärtynyt tai pelokas ja vastustaa hiusten pesua, kynsien leikkausta tai karkeaa ruokaa. Hän voi olla haluton opettelemaan pyöräilyä, kuperkeikkaa tai puuhun kiipeämistä. Leikkikavereiden kanssa tulee kahnauksia, jos lapsi kokee hipaisun lyömisenä ja antaa samalla mitalla takaisin.

Iän myötä helpottaa

– Hankalin vaihe aistiherkän lapsen kanssa on usein kolme–neljävuotiaana. Isompi osaa jo kertoa paremmin, mikä häntä häiritsee, sanoo toimintaterapeutti Marianne Lukkarila Jyväskylän alueen terveyskeskuksesta. Hän on kouluttanut sekä ammattilaisia että vanhempia aistisäätelyyn liittyvistä asioista.

Kun vaikkapa aamukiireessä ja hälinässä herkän lapsen aistit kuormittuvat, tilanne käy lapselle lopulta ylivoimaiseksi. Hän menettää malttinsa tajuamatta itsekään, miksi.

– Kun ymmärtää, ettei kyse ole tahtojen taistosta tai kiukuttelusta, lapsen voi alkaa nähdä ihan eri valossa, Lukkarila sanoo.

Hän vain tarvitsee hiukan muita enemmän apua oppiakseen käsittelemään aistimuksiaan.

Aina herkkyys ei ole häiriö

Useimmilla meistä on ääniä tai tuntemuksia, joita ei oikein siedä. Se, ettei pidä ylösalaisin olemisesta tai kirkkaista valoista, ei ole aina diagnoosin paikka tai vaadi hoitoa.

– Apua kannattaa hakea siinä vaiheessa, jos aistiyliherkkyys alkaa vaikuttaa lapsen kehitykseen, sanoo Sensorisen integraation terapian yhdistyksen puheenjohtaja, toimintaterapeutti Virpi Juvonen-Sorri.

Aistisäätelyn häiriö voi estää lasta leikkimästä ja oppimasta tärkeitä itsestä huolehtimisen taitoja, kuten pukautumista ja peseytymistä. Myös motorinen kehitys voi hidastua, jos lapsi ei saa apua eikä pysty eikä suostu harjoittelemaan vaikkapa pyöräilyä.

Riittävän voimakas kosketus rauhoittaa hermostoa.

Toimintaterapiassa pelottavia tai oudoksuttavia asioita lähestytään myönteisesti, leikin kautta ja houkutellen. Lapsi voi saada jonkin turvallisen, aistitietoa jäsentävän kokemuksen ennen kuin tutustuu vaikkapa kiipeilyyn, erilaisiin lämpötiloihin tai materiaaleihin.

Riittävän voimakas kosketus rauhoittaa hermostoa. Tätä voi hyödyntää kotonakin: lapselle voi antaa ison karhunhalauksen tai hieronnan ennen kuin aletaan pukea. Huomion suuntaaminen pois ikävistä tuntemuksista juttelemalla tai laulamalla voi auttaa.

Jospa piirretään tilanne ensin

On yksilöllistä, mikä kuhunkin lapseen toimii, mutta ainakin tilanteiden ennakoinnista on yleensä hyötyä.

– Jos juhlat ovat lapselle hankalia, lapselle voi havainnollistaa vaikka tikku-ukkoja piirtämällä, mitä siellä tapahtuu. Kuinka paljon siellä on ihmisiä? Onko siellä ehkä ilmapalloja, jotka voivat paukahtaa? Voi myös miettiä, voiko mennä välillä syrjäisempään paikkaan rauhoittumaan tai ottaa tutun turvalelun mukaan, Juvonen-Sorri neuvoo.

Aistiherkät lapset saattavat tulla ennakkoluuloisiksi, koska uudet asiat pelottavat.

– Esimerkiksi äänille herkän lapsen kanssa kannattaa harjoitella kuulosuojaimien käyttöä jo pienenä. Muuten hän ehkä vastustaa niitä myöhemmin, kun niistä olisi iso apu vaikka koulussa tai konserteissa.

"Kaikkiin lapsen oloa helpottaviin juttuihin ei kannata lähteä mukaan."

Hanskat hihaan millilleen

Joskus perheen arki voi käydä kohtuuttoman raskaaksi, eikä vanhempi enää tiedä, mitä tehdä. Silloin ammattiapu tai vertaistuki voi olla tarpeen.

– Toivottomuus välittyy herkästi myös lapselle. Jos vanhempi puuskahtelee ääneen, että mikä sua vaivaa, lapselle tulee olo, että aikuinenkaan ei pärjää minun kanssani, Marianne Lukkarila huomauttaa.

Vuosien taistelu syömisestä, pukemisesta tai nukkumisesta saattaa jättää jäljen perheen vuorovaikutukseen. Tilanteisiin alkaa helposti liittyä kaikenlaista ylimääräistä, joka menee ehkä syyttäkin aistiherkkyyden piikkiin.

– Eräs lapsi halusi, että hanskat laitetaan hihaan niin, että Reiman merkistä näkyy aina puolet. Sehän ei enää liity siihen, miltä ne tuntuvat. Aistiherkillä lapsilla vain on niin paljon epämiellyttäviä kokemuksia, että he alkavat luoda itselleen erilaisia oloa helpottavia juttuja. Kaikkiin niihin ei kannata lähteä mukaan, Lukkarila sanoo.

Iän myötä herkkyyden kanssa oppii tulemaan paremmin toimeen.

Herkkyys korostuu, jos lapsi on muutenkin kuormittunut ja väsynyt. Ylimääräisiä häiriötekijöitä on hyvä karsia aina kun voi – esimerkiksi sulkemalla televisio ja radio. Kauppakeskusten vilske on lapselle iso rasitus, kun taas luonnossa liikkuminen rauhoittaa aisteja ja mieltä.

Herkkyys äänille, valoille tai tietynlaisille tuntemuksille säilyy jossain määrin läpi elämän. Ajan, iän ja tottumisen myötä sen kanssa oppii kuitenkin tulemaan paremmin toimeen.

Meidän Perhe 4/2016

Vierailija

Onko lapsesi aistiyliherkkä? Näin autat häntä

Tutulta kuulostaa, niin artikkeli kuin ensimmäinen kommenttikin :). 7v poika on herkkä monellakin tavalla: kynsien tai hiusten leikkuu pelottaa, pyöräilyn opettelu on jäänyt kun se vaatisi aikuisilta ihan järjettömän määrän energiaa, kotona on kuulosuojaimet saatavilla ja poika itse hakee ne jos otan esimerkiksi sähkövatkaimen esille. Mutta samalla herkkyys tuo mukanaan valtavan empatian: pojalta ei todellakaan jää nyanssit huomaamatta ja hän lohduttaa ja huolehtii ihmisistä ympärillään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.