Mistä johtuvat lapsen ärsyttävät tavat kuten vitkuttelu, ja mitä aikuinen voi asialle tehdä?

Mitä ihmettä sen päässä oikein pyörii?

Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun aikuinen päätyy ihmettelemään, miksi täyspäinen lapsi toimii välillä kuin järkeä vailla.

Miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja miten asiaan kannattaa suhtautua?

Lapsi valehtelee

Pieni lapsi ei välttämättä narraa tarkoituksella, vaan uskoo itsekin vakaasti, että naapurissa asuu noita-akka ja että isä on maailman paras jääkiekkoilija.

Sen sijaan Ei, en lyönyt pikkuveljeä ja isomman lapsen Joo, tein jo kaikki läksyt ovat selviä hätävalheita, jos totuus on toinen.

Miksi? Lapsi valehtelee joko välttyäkseen rangaistukselta tai siksi, että hän ei halua aiheuttaa sinulle pettymystä.

Mitä tehdä? Jos valehtelu toistuu, mieti, miksi lapsi valehtelee. Mitä lapsi yrittää valehtelemalla kertoa? Kerro lapselle, että jos hän valehtelee jatkuvasti, sinun on vaikea luottaa mihinkään, mitä hän kertoo. Sano lapselle, että hän on sinulle tärkeä ja että haluat tietää niin kivat kuin ikävätkin sattumukset – totuus on tärkeintä.

Puhe kaikuu kuuroille korville

Lapsi ei näe eikä kuule, kun yrität puhua hänelle. Kaikki mitä sanot, menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Miksi? Voi olla, että lapsi on oikeasti niin keskittynyt omiin puuhiinsa, että ei todella oikeasti kuule, mitä sanot. Toinen vaihtoehto on, että lapsi sulkee tietoisesti korvansa puheeltasi, koska ei pidä siitä, mitä sanot. Tai sitten puhut hänen mielestään aivan liikaa.

Mitä tehdä? Varmista, että lapsi on keskittynyt kuulemaan ennen kuin alat puhua. Mene lapsen lähelle, kosketa olkapäätä niin, että hän havahtuu ja kerro asiasi vasta sitten. Jatkuva naputtaminen on lapsesta ärsyttävää, ja se saa hänet vain vetäytymään kuoreensa. Parempi on puhua vähemmän mutta niin, että lapsi varmasti kuulee, mitä sanot.

"Mitä kouluun kuului?" "Ei mitään"

Kun kysyt lapselta, mitä kouluun kuului, mitä hän vastaa? Onko tavallisin vastaus: Ei mitään.

Miksi? Lapsi ei välttämättä osaa päättää, mikä on kiinnostavaa. Ei mitään tai En tiedä on helppo vastaus kaikkeen. Tai sitten ajoitus on väärä: ehkä kysyt kuulumisia juuri silloin, kun lapsi on keskittynyt omiin puuhiinsa tai hän on ryytynyt pitkän koulupäivän jälkeen.

Mitä tehdä? Harkitse, mikä on oikea aika virittää keskustelu, pane merkille, milloin lapsi on juttutuulella. Kysy tarkkoja kysymyksiä, jos haluat tarkkoja vastauksia: Mitä teit käsityötunnilla? Mikä oli kivointa, mitä tänään tapahtui?

Lapsi vitkuttelee

Lapset ovat hidastelun mestareita, jos heidän pitää tehdä jotakin omasta mielestään tylsää.

Miksi? Vitkutteleva lapsi toivoo, että hänen ei lopulta tarvitsisi siivota huonettaan tai tehdä läksyjään lainkaan. Tai sitten hän ei oikeasti hahmota, miten paljon aikaa jonkin tehtävän tekeminen vaatii.

Mitä tehdä? Tee velvollisuuksista rutiineja: läksyt tehdään aina samaan aikaan päivästä, ja vasta sen jälkeen mennään koneelle pelaamaan tai lähdetään kavereiden kanssa ulos. Päiväkoti- tai kouluvaatteet puetaan päälle ennen aamupalaa. Lelut kerätään lattialta aina ennen iltasatua. Toistuvia rutiineja vastaan lapsen ei tule niin helposti pullikoitua.

Lähde: WebMD ja MLL:n Vanhempainnetti

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.