Lapsi oppii kiitolliseksi, kun hänet opetetaan siihen pienestä pitäen.

Lapsen on helppo olla aidosti riemuissaan, kun hän saa joululahjaksi se hartaimmin toivotun legopaketin, rattikelkan tai My Little Ponyn. Mutta entä, jos paketista paljastuu villasukat tai opettavainen kirja? Moni vanhempi jännittää, miten lapsi reagoi sukulaisten antamiin, ei niin mieluisiin lahjoihin.

Pieni lapsi ei aina osaa peittää pettymystään. Toronton yliopiston tutkija Kang Lee on kuitenkin sitä mieltä, että lapselle on mahdollista opettaa kiitollisuutta jo pienestä pitäen. Lee on psykologi, joka tutkii lasten moraalista kehitystä.

Leen mukaan jo kolmevuotiaat lapset alkavat ymmärtää, mitä kiitollisuus on. Neljävuotias kykenee tunnistamaan, mitä eroa on itsekkäällä valheella ja totuuden muuttamisella toisen mieliksi.

– Lasten mielestä kumpikin on väärin. He kuitenkin tietävät, että valkoinen valhe ei ole yhtä paha, Lee sanoo.

Näillä neuvoilla opetat lapsen kiitolliseksi.

1. Aloita aikaisin. ”Kiitos” on sana, jonka jokainen lapsi oppii pienenä. Kokeile opettaa lapsi kiittämään esimerkiksi päivällisestä jo etukäteen. Harjoituksia toistamalla kohteliaisuudesta tulee tapa. Kasvettuaan lapsi muistaa aina kiittää, kun joku tarjoaa hänelle ruokaa. (Ja ainakin saat kiitoksen työstäsi, vaikka lapsi ei suostuisikaan kuin maistamaan.)

2. Älä opeta liikaa. On hyvä idea kertoa lapselle, miten hänen odotetaan käyttäytyvän lahjoja avatessaan. Kiittämistä ei kannata kuitenkaan harjoitella liikaa. Lapsi, joka on opetettu sanomaan joka paketin kohdalla ”kiitos, hieno lahja”, saattaa hämmentyä saadessaan oikeasti upean lahjan. ”Iskä, tästä tykkään ihan oikeasti, mitä nyt pitää sanoa?” Auts.

3. Anna vihjeitä. Lahjahurmiotaan hihkuva lapsi ei aina muista kiittää. Voit kehittää hienovaraisen vinkin lapsen avuksi. Se voi olla vaikka silmänisku tai korvan raaputus, jonka nähdessään lapsi muistaa, mitä pitää tehdä. Kaikille eleet eivät toimi, joten voit ihan yhtä hyvin sanallistaa toiveesi lempeästi: ”Mitäs pitikään sanoa?” Myös se, että itse kiität lahjanantajaa, voi muistuttaa lasta sanomaan kiitoksensa.

4. Ole esimerkkinä. Lapsi seuraa vanhemman käytöstä ja matkii sitä. Jos tunnet kiitollisuutta jostain, kerro tunteestasi lapselle. Muista osoittaa kiitollisuutesi niin lahjoista kuin pienistä, arkisistakin asioista.

5. Selitä, mitä ”kiitos” tarkoittaa. Pelkkä sanan toistaminen ei tarkoita, että lapsi ymmärtää sen merkityksen. Kerro, että kiittämällä hän osoittaa arvostavansa sitä, että joku käytti aikaa tehdäkseen hänet iloiseksi. Kun lapsi ymmärtää sen, kiittämisestä tulee aitoa – eikä lahjan laadulla ole merkitystä.

Lähteet:
Today’s Parent, Everyday Health

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.