Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Kiltteys on yliarvostettua ja 8 muuta ajatusta, jotka tukevat lapsen luovuutta.

Luovuus ei ole vain taiteellisten ja boheemien ihmisten yksinoikeus. Kuka tahansa vanhempi voi luoda lapselleen ympäristön, jossa luovuus pääsee puhkeamaan kukkaan.

1. Kiltteys on yliarvostettua.

Kodissa, jossa korostetaan, että lapsien pitää olla hiljaa ja kiltisti, ei luovuus pääse kukoistamaan. Liiat säännöt kuihduttavat lapsen oma-aloitteisuuden. Kannusta lasta ilmaisemaan oma mielipiteensä.

2. Salli virheet.

Rapatessa roiskuu ja tekevä ihminen tekee myös virheitä. Lapsen pitää saada yrittää ja erehtyä. Älä nosta virheitä tikun nokassa esiin. Kannusta sen sijaan yrittämään uudelleen. Ja onko sitä paitsi jossakin määrätty, että piirroksessa koiralla pitää olla aina neljä jalkaa - taideteoksen koiralla jalkoja voi olla vaikka kahdeksan!

3. Luovuus tarvitsee aikaa.

Jos lapsen arki on täyteen pakattua, luovuudella ei ole tilaa pulpahtaa esiin. Lapsi tarvitsee vapaata leikkiaikaa. Lapsen on myös hyvä tottua siihen, että joskus tuntuu tylsältä. Auta tylsyyttä valittavaa lasta ideoimaan itselleen tekemistä, mutta tee lapselle selväksi, että viime kädessä tekemisen keksiminen on hänen itsensä työtä.

4. Kehu tekemistä, älä vain valmista tuotosta.

Joskus lapset eivät jaksa keskittyä tekemään taideteoksiaan loppuun, vaan sutaisevat paperille jotakin, ottavat uuden paperin ja keskeyttävät taas ennen kuin ovat päässeet edes kunnolla alkuun. Kehu lasta mieluummin yrittämisestä, kovasta työstä ja keskittymisestä kuin valmiista tuotoksista. Näin lapsi oppii, että määrän sijaan kannattaa panostaa laatuun ja tekemisellä on arvo sinänsä. Sitä paitsi, lasta ei ylipäänsä tarvitse koko ajan olla arvioimassa, riittää, että antaa hänelle vapauden tehdä.

5. Kilpailu voi tappaa luovuuden.

Lapsia ei pitäisi vertailla keskenään eikä lasten tuotoksia asettaa paremmuusjärjestykseen. Pahimmillaan kilpaileminen vie ilon itse tekemisestä.

6. Anna lapselle lupa olla erilainen.

Luovuuteen kannustavassa perheessä jokainen saa olla sellainen kuin on ja jokaisen yksilöllisyyttä arvostetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi saisi käyttäytyä miten tahansa. Muut pitää ottaa huomioon mutta yleisen mielipiteen mukaan ei tarvitse tanssia. Erilaisuus on ok.

7. Salli tietty määrä sotkua.

Taiteen tekeminen ei ole aina kovin sisäsiistiä puuhaa. Katso, että ympäristö on sellainen, että lapsi voi vapaasti maalata ja askarrella eikä sinun tarvitse olla koko ajan varoittamassa sotkusta. Aseta askarteluvälineet, soittimet ja muut luovuuteen innostavat välineet paikkaan, josta lapsen on helppo ottaa ne käyttöön itsekin. Silloin lapsi tarttuu todennäköisemmin toimeen, kun hän on sillä päällä. Ja tämän jo varmaan tiesitkin: lapselle vain vesiliukoisia tusseja ja värejä.

8. Ole avoin maailmalle.

Avoimuus ideoille, ihmisille ja ilmiöille on luovuuden a ja o. Vain elämälle avoin ja utelias ihminen kykenee luoviin tekoihin ja pystyy synnyttämään maailmaan jotakin uutta ja ainutkertaista.

Lähteenä käytetty muun muassa: Nurturing your child's creativity, Aha!Parenting

Lue lisää:

Onko sinulla lahjakas lapsi? Näistä piirteistä lahjakkuuden tunnistaa

Tarkkaan varjellut - viekö vanhempien valvonta lapsilta vapauden?

Vierailija

Näin lapsesi luovuus puhkeaa kukkaan

Argh, tää on niin stereotyyppistä. Olen kiltti ja kiltteyteen kasvatettu. Olen erittäin taiteellinen (alalla) ja musikaalinen, sekä lisäksi vielä hyvin luova. Itselläni matemaattisuus lisää luovuutta. Meidän kotona opetettiin olemaan kiltisti, eikä se yhtään kukistanut luovuuttani. Luovuuteni perustuu omaan itseeni, ei oppimaani käytökseen. Olen muutenkin luonteeltani introvertti, joten päänsisäinen maailmani (=luovuuteni) ei katoa mihinkään vaikka kiltti olenkin. Toivon että lapsistanikin...
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.