Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Kiltteys on yliarvostettua ja 8 muuta ajatusta, jotka tukevat lapsen luovuutta.

Luovuus ei ole vain taiteellisten ja boheemien ihmisten yksinoikeus. Kuka tahansa vanhempi voi luoda lapselleen ympäristön, jossa luovuus pääsee puhkeamaan kukkaan.

1. Kiltteys on yliarvostettua.

Kodissa, jossa korostetaan, että lapsien pitää olla hiljaa ja kiltisti, ei luovuus pääse kukoistamaan. Liiat säännöt kuihduttavat lapsen oma-aloitteisuuden. Kannusta lasta ilmaisemaan oma mielipiteensä.

2. Salli virheet.

Rapatessa roiskuu ja tekevä ihminen tekee myös virheitä. Lapsen pitää saada yrittää ja erehtyä. Älä nosta virheitä tikun nokassa esiin. Kannusta sen sijaan yrittämään uudelleen. Ja onko sitä paitsi jossakin määrätty, että piirroksessa koiralla pitää olla aina neljä jalkaa - taideteoksen koiralla jalkoja voi olla vaikka kahdeksan!

3. Luovuus tarvitsee aikaa.

Jos lapsen arki on täyteen pakattua, luovuudella ei ole tilaa pulpahtaa esiin. Lapsi tarvitsee vapaata leikkiaikaa. Lapsen on myös hyvä tottua siihen, että joskus tuntuu tylsältä. Auta tylsyyttä valittavaa lasta ideoimaan itselleen tekemistä, mutta tee lapselle selväksi, että viime kädessä tekemisen keksiminen on hänen itsensä työtä.

4. Kehu tekemistä, älä vain valmista tuotosta.

Joskus lapset eivät jaksa keskittyä tekemään taideteoksiaan loppuun, vaan sutaisevat paperille jotakin, ottavat uuden paperin ja keskeyttävät taas ennen kuin ovat päässeet edes kunnolla alkuun. Kehu lasta mieluummin yrittämisestä, kovasta työstä ja keskittymisestä kuin valmiista tuotoksista. Näin lapsi oppii, että määrän sijaan kannattaa panostaa laatuun ja tekemisellä on arvo sinänsä. Sitä paitsi, lasta ei ylipäänsä tarvitse koko ajan olla arvioimassa, riittää, että antaa hänelle vapauden tehdä.

5. Kilpailu voi tappaa luovuuden.

Lapsia ei pitäisi vertailla keskenään eikä lasten tuotoksia asettaa paremmuusjärjestykseen. Pahimmillaan kilpaileminen vie ilon itse tekemisestä.

6. Anna lapselle lupa olla erilainen.

Luovuuteen kannustavassa perheessä jokainen saa olla sellainen kuin on ja jokaisen yksilöllisyyttä arvostetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi saisi käyttäytyä miten tahansa. Muut pitää ottaa huomioon mutta yleisen mielipiteen mukaan ei tarvitse tanssia. Erilaisuus on ok.

7. Salli tietty määrä sotkua.

Taiteen tekeminen ei ole aina kovin sisäsiistiä puuhaa. Katso, että ympäristö on sellainen, että lapsi voi vapaasti maalata ja askarrella eikä sinun tarvitse olla koko ajan varoittamassa sotkusta. Aseta askarteluvälineet, soittimet ja muut luovuuteen innostavat välineet paikkaan, josta lapsen on helppo ottaa ne käyttöön itsekin. Silloin lapsi tarttuu todennäköisemmin toimeen, kun hän on sillä päällä. Ja tämän jo varmaan tiesitkin: lapselle vain vesiliukoisia tusseja ja värejä.

8. Ole avoin maailmalle.

Avoimuus ideoille, ihmisille ja ilmiöille on luovuuden a ja o. Vain elämälle avoin ja utelias ihminen kykenee luoviin tekoihin ja pystyy synnyttämään maailmaan jotakin uutta ja ainutkertaista.

Lähteenä käytetty muun muassa: Nurturing your child's creativity, Aha!Parenting

Lue lisää:

Onko sinulla lahjakas lapsi? Näistä piirteistä lahjakkuuden tunnistaa

Tarkkaan varjellut - viekö vanhempien valvonta lapsilta vapauden?

Vierailija

Näin lapsesi luovuus puhkeaa kukkaan

Argh, tää on niin stereotyyppistä. Olen kiltti ja kiltteyteen kasvatettu. Olen erittäin taiteellinen (alalla) ja musikaalinen, sekä lisäksi vielä hyvin luova. Itselläni matemaattisuus lisää luovuutta. Meidän kotona opetettiin olemaan kiltisti, eikä se yhtään kukistanut luovuuttani. Luovuuteni perustuu omaan itseeni, ei oppimaani käytökseen. Olen muutenkin luonteeltani introvertti, joten päänsisäinen maailmani (=luovuuteni) ei katoa mihinkään vaikka kiltti olenkin. Toivon että lapsistanikin...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti