Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Vanhemman sääntö numero 1: empatia ja kuuntelu.

Lapsi on kuin tuuliviiri ja ilmapuntari samassa pakkauksessa: hän reagoi herkästi ympäristön tapahtumiin ja mielialat vaihtelevat hetkessä onnesta kiukkuun ja kiukusta iloon.

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta selviämään tunteittensa kanssa ja pääsemään ikävistä tunteista yli.

Oli ikävä tunne sitten surua tai vihaa, ensimmäinen tehtävä on osoittaa lapselle myötätuntoa. Kerro lapselle, että ymmärrät ja hyväksyt hänen tunteensa. Ja että välität siitä, miltä hänestä tuntuu.

Vaikka ensireaktiosi olisi ryhtyä jakelemaan viisaita neuvoja tai hiljentää lapsi antamalla keksi käteen, niin malta mielesi hetkeksi.

Suru

Ota ensimmäiseksi selville, mikä lasta surettaa. Älä vähättele lapsen tunteita (älä välitä, eihän se nyt niin vakavaa ole), äläkä yritä pyyhkiä surua pois saman tien esimerkiksi lahjomalla herkuilla tai videopeleillä.

Lapsen on hyvä oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja myös sietämään niitä hetken.

Kun lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan, hän myös kestää niitä paremmin joutumatta aivan tolaltaan.

If we can name a feeling, we can tame (=kesyttää) it, sanovat englantilaiset.

Olennaista on opettaa lapselle, miten menetyksen ja harmistuksen jälkeen kootaan itsensä.

Ehdota lapselle vaikka yhteistä kävelyretkeä metsään tai laittakaa musiikki täysille ja tanssikaa itsenne hengästyksiin. Liikunta tekee hyvää mielelle, yhdessä liikkuminen vieläkin parempaa.

Viha

Selvitä, mikä lasta suututtaa ja kysy häneltä, mikä saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.

Älä kiellä lasta olemasta vihainen. Kaikki vihanpuuskassa tehdyt teot eivät ole oikein, mutta itse vihan tunne on sallittu.

Jos esimerkiksi joku on siepannut lelun lapsesi kädestä, kerro lapsellesi, että ei ole oikein siepata sitä takaisin, mutta on ihan ok pyytää toista palauttamaan se.

Kerro lapselle, että on normaalia tuntea vihaa, kaikki tuntevat sitä joskus, mutta että tunne ei ole pysyvä. Kun tunne on päällä, se voi tuntua sillä hetkellä musertavalta, mutta kaikki tunteet menevät joskus ohitse.

Kun vihan tunteensa saa ilmaista, siitä on helpompi päästää irti.

Pettymys

Lapsi kokee tämän tästä pettymyksiä, kun jokin asia ei onnistu niin kuin hän on suunnitellut: piirustuksesta tulee huono, pyöräily ilman apupyöriä ei luonnistu, kengännauhojen solmiminen on yhtä tuskaa.

Taas kerran: ota hänen tunteensa huomioon ja hyväksy harmistus äläkä ryhdy ensimmäiseksi antamaan ohjeita ylhäältäpäin. Rohkaise häntä samalla jatkamaan harjoittelua ja keksimään itse ratkaisun ongelmaansa.

Kerro hänelle, että epäonnistuminen ei johdu siitä, että hän on huono vaan siitä, että harjoittelua tarvitaan enemmän.

Pitkästyneisyys

Monet lapset odottavat, että heidän vanhempansa toimivat jatkuvasti viihdytysjoukkoina. Ja valittavat alituiseen, että heillä ei ole mitään tekemistä.

Vanhemman tehtävä ei ole keksiä lapsilleen tekemistä vaan kannustaa heitä  keksimään sitä itse.

Kehota lasta listaamaan vaikkapa viisi omasta mielestään hauskaa ideaa (tv:n katsomista ja videopelejä ei lasketa), ja sen jälkeen valitsemaan niistä kivoin. Paras idea on sellainen, johon liittyy liikuntaa, sillä reipas touhuaminen polttaa lapsen loppumatonta energiaa parhaiten.

Lähde: WebMD

Lue lisää:

9 keinoa kasvattaa lapsista onnellisia

Miksi lapsi ei jaksa odottaa?