Levoton känkkäränkkä vierailulla?
123rf
123rf

Vieraileeko teilläkin aika ajoin iltavilli, riehupetteri tai levoton känkkäränkkä? Juuri kun piti rauhoittua nukkumaan, alkaakin hillitön hepuli? Sukujuhlissa juostaan rallia rämäpäänä? Vieressäsi konsertissa tai kylässä istuu kihisevä kiemurtelija? 

Lapsen olla vaikea ottaa vastaan aikuisen sanallisia rauhoittumispyyntöjä, varsinkin jos ne tulevat käskymuodossa: Rauhoitu nyt! Aika mennä nukkumaan. Pysy paikallasi. Lopeta juokseminen! 

Kieltäminen ja käskeminen on lapsen tunnetilan kieltämistä. Silloin on luonnollista, että rauhoittumisviesti ei mene perille.

Lapsi ottaa vauhtia vanhemmasta, ja riehuminen tai levoton käytös alkaa, kun vanhempi keskittyy johonkin muuhun, perheellä on kiire tai lapsi ei osaa käsitellä omaa jännittynyttä oloaan. Siksi vanhemman läsnäolo on ensiarvoisen tärkeää.

Yhteistyöllä ja sanoittamalla lapsen oloa voi yllättävästi olla toivottu vaikutus, ja se voi ohjata lapsen pois riehaantumisesta: ”Sinun tekisi nyt mieli vain juosta ja huutaa, eikä mennä ollenkaan nukkumaan”. 

Lapsen rauhoittamisessa tärkeää on rauhoittaa ensin itsensä.

Kosketus on paras ja luontevin tapa rauhoittaa lasta. Selkä, pää, kyljet ja jalkojen ulkosyrjät ovat kehon rauhoittavia paikkoja. Kosketus vapauttaa oksitosiinihormonia, joka lieventää pelkoja ja hermostuneisuuden tunnetta.

Lapset peilaavat aikuisen käytöstä, ja siksi lapsen rauhoittamisessa on tärkeää rauhoittaa ensin itsensä. Muutama syvä uloshengitys ja hengitystahdin hidastaminen rauhoittaa kummasti myös aikuisen mieltä. Samalla rauhallisempi hengitystahti tarttuu myös lapseen.

Kokeile näitä:

  • Arki-illan villiintymistä voi ennalta ehkäistä olemalla lapsen puolisen tuntia heti töiden jälkeen. Silloin laitetaan puhelin pois, siirretään ruuanlaittoa puolella tunnilla, ja ollaan läsnä – jutellaan tai leikitään ja kuunnellaan lasta.
  • Kun hengitys rauhoittuu, koko lapsi rauhoittuu. Hengitysrytmiä voi rauhoittaa mielikuvaharjoitusten avulla; kuvitelkaa uloshengitys pitkänä alamäkenä, jota pitkin voi vapaasti pyöräillä, hiukset kypärän alta hulmuten.
  • Syli on itsestään selvin, mutta varsinkin isommilla lapsilla helposti unohtuva rauhoittumiskeino. Jos pelkkä sylittäminen ei riitä, voi lasta hieroa, rutistaa, painella ja silitellä kevyesti. Varioimalla kosketuksen tapaa, saa lapsen keskittymään kosketukseen pidempään. Ja hei, myös isompaa lasta voi heijata sylissä!
  • Silittäminen tehoaa lähes aina. Anna lapsen maata kyljellään ja silitä rauhallisesti lasta päälaelta alas selkärankaa pitkin kohti häntäluuta, hiero ja painele kevyesti jalkateriä tai sivele lapsen kulmakarvoja rauhallisesti peukaloilla tai etusormilla.
  • Jos lapsi osaa kertoa, mistä kohtaa vartalossa tuntuu kireältä tai levottomalta, voi vanhempi asettaa kätensä sinne ja pyytää lasta hengittämään oman riehumisentunteensa tai kireytensä vanhemman muodostamaan käsikuppiin.
  • Satuhieronta on lapsen ja vanhemman yhteinen hetki. Satu kerrotaan lapsen selkää koskemalla: Piirretään selkärankaa myötäilevä joki, painellaan mörön askeleet lapaluihin tai silitetään ohi lentävän linnun siipi kylkiin. Satuhieronta ei ole kutittamista, vaan turvallisen vankkaa ja rauhallista koskettamista.
  • Lapselle voi valmistaa hemmottelevan ja rauhoittavan jalkakylvyn. Varsinkin erityisherkät lapset rahoittuvat jalkakylvyn avulla: Tietoisuus laskeutuu alas lapsen päästä jalkoihin, ja sähköinen ja levoton olo vaihtuu veden miellyttävän painottomaan tunteeseen.

Vinkit lapsen rauhoittamiseen antoivat kehotunneterapeutti ja diplomivyöhyketerapeutti Tiina Rytkönen, tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja ja kirjailija Elina Kauppila sekä psykofyysinen hengitysterapiaohjaaja ja tunnekehoterapeutti Sari Saario.