Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kiusaamisesta pitää kertoa, mutta pikkukärhämistä kantelu nakertaa kaverisuhteita.

Pihaan on muuttanut uusi poika, iloinen ja puhelias kahdeksanvuotias Toni. Taloyhtiön lapsiporukka ottaa uuden kaverin mutkattomasti mukaan leikkeihin. Jo muutaman päivän kuluttua Tonin ja toisten lasten välillä alkaa kuitenkin kränä.

Toni tulee soittamaan ovikelloa ja kertoo, että Santtu sanoi ruman sanan. Santun äiti käy huomauttamassa asiasta Santulle.

Kuluu puoli tuntia ja taas soi ovikello. Toni kertoo, että Santtu töni. Vahingossa, Santtu väittää ja puuskahtaa, että Toni saisi painua kotiin, kun joka asiasta pitää kertoa aikuisille.

Seuraavien viikkojen aikana ovikello soi lukuisia kertoja, ja aikuisetkin alkavat kyllästyä. ”Kuule Toni, tuolla tavalla sinä et kyllä saa uusia kavereita. Mitä jos yrittäisit itse selvittää nämä asiat poikien kesken”, Santun äiti sanoo lopulta.

Mistä kannattaa kannella, mistä ei

 – Kantelussa käy joskus samoin kuin vanhassa kansansadussa. Kun pikkukaritsa huutaa aikansa huvikseen "susi tulee, susi tulee", kukaan ei enää usko eikä auta, kun susi oikeasti tulee, sanoo psykologian tohtori, psykoterapeutti Katri Kanninen.

Jatkuva kanteleminen turhauttaa niin toisia lapsia kuin aikuisiakin. Siksi lapselle olisi hyvä opettaa, mistä kannattaa kannella ja mistä ei.

Lapset kantelevat harvoin huvikseen. Takana on jokin tarve, josta aikuisten kannattaa ottaa selvää. Mihin lapsi pyrkii? Mitä hän tarvitsee?

– Usein kantelu on huomion ja hyväksynnän hakemista. Lapsi on oppinut, että kantelemalla saa aikuiset puolelleen, ja se tuntuu mukavalta. Jatkuvasti kanteleva ei ehkä koe tulevansa arvostetuksi omana itsenään.

– Lapsi voi myös kokea olevansa alakynnessä ryhmässä ja tarvitsevansa aikuisen apua pärjätäkseen lapsiporukassa.

Kantelu vaikuttaa kaverisuhteisiin

On asioita, joista lapsen on tärkeä kertoa – kuten kiusaaminen ja ilkivalta. On myös asioita, jotka lasten pitäisi osata selvittää keskenään. Joka kirosanaan ja vahingossa tönäisyyn ei tarvita aikuisia avuksi. Jatkuva aikuisiin turvautuminen ei tee hyvää ryhmähengelle.

– Läheskään kaikki lapset eivät ymmärrä kantelun vaikutusta kaverisuhteisiin, elleivät aikuiset selitä sitä heille, Kanninen sanoo.

– Lapselta voi puuttua leikkimisen taitoja. Aikuisten kannattaa miettiä, osaako lapsi esimerkiksi jakaa ja sovitella, ja miten näitä taitoja voisi harjoitella. Lapsella ei ehkä ole riittävästi kokemusta toisten kanssa leikkimisestä. Myös asuinalueella on vaikutusta. Joissakin paikoissa lapsiryhmän omat sisäiset säännöt kieltävät kantelun tiukemmin.

Ajatusmaailmaltaan aikuismaiset lapset kantelevat useammin. He kokevat, että heidän kuuluu olla uskollisempia aikuisille kuin kavereille. Lapsiryhmissä on kuitenkin omat lait, ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän korostuu uskollisuus ystäviä ja sisaruksia kohtaan – tervettä järkeä käyttäen.

Tunkeilevat vanhemmat

Ennen opetettiin, että kannella ei saa. Siitä muistuttavat vanhat lorut: Kantelupukki pankolla makkaa, housut on rikki eestä ja takkaa.

– Se oli osa etäännyttävää, välttelevää kasvatuskulttuuria. Pahasta mielestä ei saanut puhua, Katri Kanninen miettii.

Nykyään osassa perheistä on menty toiseen äärilaitaan: vanhemmat tunkeutuvat liikaakin lasten kaverisuhteisiin.

– Lapsella on oikeus myös yksityisasioihin. Jos toisten lasten käytös ei ahdista eikä stressaa lasta, aikuisten ei tarvitse puuttua siihen.

Jos vanhemmat tunkeutuvat ja hössöttävät liikaa, lopputulos voi olla se, ettei lapsi uskalla kertoa kiusaamisesta. Hän pelkää kaverien kostoa tai vanhempien reaktiota.

– On tärkeää keskustella siitä, mikä on oikeasti kiusaamista ja mistä pitää ehdottomasti kertoa aikuisille. Yhtä tärkeää on rohkaista lapsia selvittämään erimielisyytensä itse. Kehu ja kiitä lapsia aina, kun he osaavat setviä kärhämänsä omin päin.

Lapsille kannattaa opettaa selvät sosiaaliset säännöt: Lyödä ei saa, selän takana ei kuiskutella toisesta ja tahallaan ärsyttämistä pitää välttää, sillä se on kiusaamista.

Muista maltti

Kantelu nostaa pintaan monenlaisia tunteita, myös aikuisissa. Väsymystä, turhautumista – mutta myös kiukkua toisia lapsia kohtaan.

Kanteleva lapsi oppii nopeasti, että aikuisia voi käyttää koston välikappaleena. Aina kun kavereiden kanssa tulee riitaa tai hänen kanssaan ei leikitä, vanhempi rientää pelastamaan.

Kanninen kehottaa selvittämään lasten kahnauksia neutraalissa mielentilassa, ilman tunnekuohuja ja liian nopeita johtopäätöksiä.

– Pyri tarkastelemaan tilannetta kaikkien lasten kannalta, ei vain oman lapsesi.

Meidän Perhe 9/2012

Vierailija

Miten suhtautua kantelevaan lapseen?

Olen itse ollut kantelija lapsena. Suurin syy tuo, että minulle oikein ja väärin oli todella mustavalkoinen jaottelu: ruman sanan sanominen oli väärin ja niin ei missään tilanteessa saanut tehdä. Jos sitä yritti sovitella lasten kesken niin alakynteenhän minä jäin, kun ei se muiden mielestä haitannut, jos ruman sanan sanoo silloin kun vanhemmat eivät ole kuulemassa. Joten hain varmistusta niiltä vanhemmilta: onhan se väärin ja sanokaa nyt kavereillekin, että se ON väärin. Kaverisuhteiden...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti