Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kiusaamisesta pitää kertoa, mutta pikkukärhämistä kantelu nakertaa kaverisuhteita.

Pihaan on muuttanut uusi poika, iloinen ja puhelias kahdeksanvuotias Toni. Taloyhtiön lapsiporukka ottaa uuden kaverin mutkattomasti mukaan leikkeihin. Jo muutaman päivän kuluttua Tonin ja toisten lasten välillä alkaa kuitenkin kränä.

Toni tulee soittamaan ovikelloa ja kertoo, että Santtu sanoi ruman sanan. Santun äiti käy huomauttamassa asiasta Santulle.

Kuluu puoli tuntia ja taas soi ovikello. Toni kertoo, että Santtu töni. Vahingossa, Santtu väittää ja puuskahtaa, että Toni saisi painua kotiin, kun joka asiasta pitää kertoa aikuisille.

Seuraavien viikkojen aikana ovikello soi lukuisia kertoja, ja aikuisetkin alkavat kyllästyä. ”Kuule Toni, tuolla tavalla sinä et kyllä saa uusia kavereita. Mitä jos yrittäisit itse selvittää nämä asiat poikien kesken”, Santun äiti sanoo lopulta.

Mistä kannattaa kannella, mistä ei

 – Kantelussa käy joskus samoin kuin vanhassa kansansadussa. Kun pikkukaritsa huutaa aikansa huvikseen "susi tulee, susi tulee", kukaan ei enää usko eikä auta, kun susi oikeasti tulee, sanoo psykologian tohtori, psykoterapeutti Katri Kanninen.

Jatkuva kanteleminen turhauttaa niin toisia lapsia kuin aikuisiakin. Siksi lapselle olisi hyvä opettaa, mistä kannattaa kannella ja mistä ei.

Lapset kantelevat harvoin huvikseen. Takana on jokin tarve, josta aikuisten kannattaa ottaa selvää. Mihin lapsi pyrkii? Mitä hän tarvitsee?

– Usein kantelu on huomion ja hyväksynnän hakemista. Lapsi on oppinut, että kantelemalla saa aikuiset puolelleen, ja se tuntuu mukavalta. Jatkuvasti kanteleva ei ehkä koe tulevansa arvostetuksi omana itsenään.

– Lapsi voi myös kokea olevansa alakynnessä ryhmässä ja tarvitsevansa aikuisen apua pärjätäkseen lapsiporukassa.

Kantelu vaikuttaa kaverisuhteisiin

On asioita, joista lapsen on tärkeä kertoa – kuten kiusaaminen ja ilkivalta. On myös asioita, jotka lasten pitäisi osata selvittää keskenään. Joka kirosanaan ja vahingossa tönäisyyn ei tarvita aikuisia avuksi. Jatkuva aikuisiin turvautuminen ei tee hyvää ryhmähengelle.

– Läheskään kaikki lapset eivät ymmärrä kantelun vaikutusta kaverisuhteisiin, elleivät aikuiset selitä sitä heille, Kanninen sanoo.

– Lapselta voi puuttua leikkimisen taitoja. Aikuisten kannattaa miettiä, osaako lapsi esimerkiksi jakaa ja sovitella, ja miten näitä taitoja voisi harjoitella. Lapsella ei ehkä ole riittävästi kokemusta toisten kanssa leikkimisestä. Myös asuinalueella on vaikutusta. Joissakin paikoissa lapsiryhmän omat sisäiset säännöt kieltävät kantelun tiukemmin.

Ajatusmaailmaltaan aikuismaiset lapset kantelevat useammin. He kokevat, että heidän kuuluu olla uskollisempia aikuisille kuin kavereille. Lapsiryhmissä on kuitenkin omat lait, ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän korostuu uskollisuus ystäviä ja sisaruksia kohtaan – tervettä järkeä käyttäen.

Tunkeilevat vanhemmat

Ennen opetettiin, että kannella ei saa. Siitä muistuttavat vanhat lorut: Kantelupukki pankolla makkaa, housut on rikki eestä ja takkaa.

– Se oli osa etäännyttävää, välttelevää kasvatuskulttuuria. Pahasta mielestä ei saanut puhua, Katri Kanninen miettii.

Nykyään osassa perheistä on menty toiseen äärilaitaan: vanhemmat tunkeutuvat liikaakin lasten kaverisuhteisiin.

– Lapsella on oikeus myös yksityisasioihin. Jos toisten lasten käytös ei ahdista eikä stressaa lasta, aikuisten ei tarvitse puuttua siihen.

Jos vanhemmat tunkeutuvat ja hössöttävät liikaa, lopputulos voi olla se, ettei lapsi uskalla kertoa kiusaamisesta. Hän pelkää kaverien kostoa tai vanhempien reaktiota.

– On tärkeää keskustella siitä, mikä on oikeasti kiusaamista ja mistä pitää ehdottomasti kertoa aikuisille. Yhtä tärkeää on rohkaista lapsia selvittämään erimielisyytensä itse. Kehu ja kiitä lapsia aina, kun he osaavat setviä kärhämänsä omin päin.

Lapsille kannattaa opettaa selvät sosiaaliset säännöt: Lyödä ei saa, selän takana ei kuiskutella toisesta ja tahallaan ärsyttämistä pitää välttää, sillä se on kiusaamista.

Muista maltti

Kantelu nostaa pintaan monenlaisia tunteita, myös aikuisissa. Väsymystä, turhautumista – mutta myös kiukkua toisia lapsia kohtaan.

Kanteleva lapsi oppii nopeasti, että aikuisia voi käyttää koston välikappaleena. Aina kun kavereiden kanssa tulee riitaa tai hänen kanssaan ei leikitä, vanhempi rientää pelastamaan.

Kanninen kehottaa selvittämään lasten kahnauksia neutraalissa mielentilassa, ilman tunnekuohuja ja liian nopeita johtopäätöksiä.

– Pyri tarkastelemaan tilannetta kaikkien lasten kannalta, ei vain oman lapsesi.

Meidän Perhe 9/2012

Vierailija

Miten suhtautua kantelevaan lapseen?

Olen itse ollut kantelija lapsena. Suurin syy tuo, että minulle oikein ja väärin oli todella mustavalkoinen jaottelu: ruman sanan sanominen oli väärin ja niin ei missään tilanteessa saanut tehdä. Jos sitä yritti sovitella lasten kesken niin alakynteenhän minä jäin, kun ei se muiden mielestä haitannut, jos ruman sanan sanoo silloin kun vanhemmat eivät ole kuulemassa. Joten hain varmistusta niiltä vanhemmilta: onhan se väärin ja sanokaa nyt kavereillekin, että se ON väärin. Kaverisuhteiden...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.