Kuvitus: Satu Kettunen
Kuvitus: Satu Kettunen

Kaksi eri lailla käyttäytyvää lasta. Miten heitä voi kohdella tasapuolisesti?

Miten kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla? Sanna­, 42, miettii. Tulokset ovat kehnot: 12-­vuotiaan esikoispojan kanssa sukset menevät ristiin usein jo aamusta. Keskimmäisen, 10-vuotiaan pojan, ­kanssa sujuu melko sopuisasti. 8-vuotiaan tyttären kanssa on helppoa.

– Pelkään, että tämä näkyy suhtautumisessa lapsiini, ja tunnen siitä syyllisyyttä.

Vanhempien huono omatunto on tavallista, sanoo theraplay- ja perheterapeutti Saara Salo, joka on erikoistunut vuorovaikutuspsykologiaan. Hänen mukaansa vanhemmat yrittävät usein ­pakonomaisesti olla tasapuolisia kaikkia perheen lapsia kohtaan.

Turhaan. Kaikkiin lapsiin ei voi, eikä tarvitse, suhtautua samalla tavalla. Jokaiseen muodostuu riittävän hyvä suhde, kun vanhemmat ovat sinut lastensa erilaisuuden kanssa.

– Lapset ovat luonteeltaan erilaisia. Vanhempien suhde kaikkiin ei voi olla samanlainen tai tuntua samalta. Tämä tosiasia kannattaa vain hyväksyä. Se, että vanhempi tietoisesti miettii, onko hänen asenteensa reilu, on hyvä merkki. Yleensä se jo kertoo, ettei syytä huoleen ole.

Syntynyt: uusi ihmissuhde

Elina, 43, voi kolmatta tytärtä odottaessaan pahoin lähes koko ajan. Vauvan hoitaminenkin oli raskasta. Lapsi huusi ruokaa usein eikä tyyntynyt kuin sylissä.

Leikki-iässä siirtymät paikasta toiseen olivat tytölle vaikeita ja kärjistyivät kotona eteisessä, kun pieni riehuja kieltäytyi pukemasta ulkohaalaria päälleen. Koko perhe kärsi lapsen raivokohtauksista.

– Lapsen käytös sai minutkin suuttumaan. Siskot jäivät taustalle, kun kiukkuprinsessa otti oman tilansa vaikka väkisin.

Vanhemman suhde lapseen alkaa muokkaantua jo raskausaikana ja ensiparkaisusta. Taustalla vaikuttaa se, millä mallilla elämä on ylipäänsä. Esimerkiksi­ vaikea synnytys, riipivä parisuhde sekä kokemukset
aiemmista lapsista vaikuttavat siihen, miten suhde tulokkaaseen kehittyy.

Lähtökohdat kunkin lapsen kohdalla ovat luonnostaan erilaiset. Silti huonostikaan alkanut suhde ei ole lopullisesti tuomittu.

– Vanhempi ei voi pakottaa tunteitaan, joiden taustalla oleviin tapahtumiin hän ei ole voinut vaikuttaa. Tunteita voi kuitenkin työstää, ja hankalantuntuista suhdetta muuttaa.

Lellitty kuopus

Elinan esikoinen laittoi kellon soimaan aamuisin jo ekaluokalla ja teki itse aamupalansa. Hänen neljäs tyttärensä, kuopus, on samassa iässä aivan avuton.

– Omatuntoni pistelee siitä, että olen antanut vanhimmalle liikaa vastuuta. Ja toisaalta siitä, etten ole antanut sitä nuorimmaiselle juuri lainkaan.

Sanna taas vaatii eniten juuri nuorimmaiseltaan, tytöltä, joka on äitinsä tavoin säntillinen luonne. Lasten erilaisuus näkyy hyvin esimerkiksi silloin, kun perhe on lähdössä matkalle.

– Oletan, että tytär osaa toimia oikein, pakata kassit ja siivota huoneensa, ja harmistun, kun niin ei ihan aina tapahdu. Pojilta menee läpi hatarampikin suoritus. Se ei ole oikein.

Usein ajatellaan, että lapsen asema sisarussarjassa vaikuttaa voimakkaimmin siihen, millainen hänestä kasvaa. Esikoiselta odotetaan eniten, keskimmäinen luovii diplomaattina ja kuopusta hemmotellaan.

Tutkimusten mukaan vanhempaan vaikuttavat enemmän kuitenkin hänen kokemuksensa omissa sisarussuhteissaan. Esikoiseksi syntynyt vanhempi ymmärtää hyvin omaa esikoistaan. Esikoisen kohdalla suhteen muodostumista voi avittaa sekin, ettei vertailukohdetta muihin lapsiin vielä ole.

Joskus se, että vanhempi tietää jo, miten esikoisen kanssa asiat sujuivat, helpottaa suhteen luomista nimenomaan kuopukseen.

Oleellisinta on tuntea lapsensa temperamentti, tämän tyypillinen tapa toimia ja käyttäytyä. Kun yksi on luonnostaan viilipytty, toinen ei pysy millään paikallaan. Yksi haluaa esiintyä, toinen vetäytyä. Jo vauvaikäisenä lapset samassa perheessä eroavat toisistaan siinä, kuinka he ilmaisevat itseään.

– Kun tämän tajuaa, samalla pystyy parhaiten tukemaan lasta kehityksessä. Ja ymmärtää sisarusten välisiä eroja, ehkä myös omia tunteitaan lasta kohtaan, Salo sanoo.

– Mikään temperamenttityyppi ei ole toista ­parempi tai huonompi. Lasta ei kannata leimata tietynlaiseksi. Eikä lapsia tulisi, ainakaan heidän kuultensa, vertailla keskenään.

Minullako suosikkilapsi?

Jotkut lapsen piirteet voivat ärsyttää vanhempaa, toiset miellyttää. Usein joku lapsista on vanhemman mielestä helpompi kuin toinen. Samanlainen temperamentti äidin tai isän kanssa ei kuitenkaan takaa harmonista yhteiseloa. Rauhallinen vanhempi voi hyvin pitää villiviikariaan piristävänä vastakohtana itselleen.

Jostakin lapsesta voi tulla vanhemman suosikki, eikä sille voi mitään. Tämä tarkoittaa usein sitä, että tunnistaa jonkun lapsen piirteistä omanaan. Juuri tätä lasta on helppo ymmärtää, ja se tuntuu vanhemmasta palkitsevalta.

– Jos tietyn lapsen kanssa on helppo olla, se ei tarkoita sitä, että rakastaisi muita lapsiaan vähemmän, Salo muistuttaa.

Sannan perheessä selvää asiaa ei piilotella: nuorimmainen on äidin tyttö. Muu perhe on asian hyväksynyt luonnollisena. Sanna on järkeillyt, että hän voi tietoisesti yrittää syventää suhdetta poikiinsa.

– Tietenkään ketään ei saa sorsia. Meillä on käynyt niin, että keskimmäinen, johon minun on ollut vaikeinta saada kontaktia, on läheinen isänsä kanssa.

Rakas ja hankala

Vanhemmat laskevat joskus tarkasti, että jokainen lapsi saa täsmälleen saman verran heidän aikaansa, huomiotaan ja materiaalista hyvää. Saara Salon mielestä tämä ei olisi niin väliksi.

Sisarkateus kuuluu lapsiperheen elämään, mutta eivät lapset vahdi kello kädessä, että äiti tai isi on yhtä pitkään jokaisen kanssa.

– Tasapuolisuus ei tarkoita sitä, että kaikki saavat aina yhtä paljon vaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Se, että kohtelee lasta omanlaisenaan, ei vähennä rakkauden määrää.

Vaikea alku vanhemman ja lapsen suhteessa ei aina merkitse loppuelämän ongelmia. Elinan teini-ikään ehtinyt kolmas tytär kiivastuu edelleen nopeasti, mutta suhde hänen kanssaan on tasoittunut. Kun yhteyden saamiseksi joutuu ponnistelemaan, hankalasta lapsesta voi tulla lopulta läheinen.

– Kun tytär pyytää, että äiti anna taas anteeksi, tehdään sovinto, tunnen kiukun sijasta hellyyttä.

Sanna aikoo pitää mielessään, ettei vaan vaadi tyttäreltään­ enempää kuin pojiltakaan. Suhdetta lapsiinsa hän vahvistaa kahdenkeskisellä ajalla.

– Meillä vietetään äitipäiviä, jolloin jokaisen kanssa vuorotellen lähdetään vaikka kaupungille, torille tai leffaan. Välillä olemme tehneet matkoja, joille mukaan tulee vain yksi lapsista.

Vanhemmat löytävät yleensä ajan myötä parhaan tavan olla erilaisten lastensa kanssa. Hyvää vanhemmuutta on myös hakea tukea kasvattamiseen silloin, kun särmää tuntuu olevan liiaksi.

Jos tuntuu siltä, että jostakin lapsesta on vaikea tykätä, kannattaa miettiä, olisiko omassa taustassa jotain sellaista, mikä vaikuttaa. Jo asian ymmärtäminen helpottaa, Salo sanoo.

– Kumppanin kanssa on pystyttävä puhumaan rehellisesti. Apua voi hakea myös neuvolasta, päiväkodista tai opettajilta. Tärkeintä on, että jokainen lapsi hyväksytään omana itsenään.

Anne Rikama, Sisko ja sen veli, Meidän Perhe 5/2014

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.