Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Vastaa lapsen kysymyksiin rehellisesti ja salailematta.

Jos ei hengitä, niin ihmisestä menee virrat pois, nelivuotias pohdiskelee juuri ennen nukkumaanmenoa. Päivän aikana on juteltu vanhempien kanssa siitä, miten vanha isomummo jo on. Joskus isomummo sanoo itsekin, ettei taida olla täällä enää kauaa. Lasta se askarruttaa: mihin mummo on menossa?

Vastausten muotoilu ei aina tunnu aikuisista helpolta. Kuinka tarkkaan pienelle lapselle pitäisi selittää, mistä kuolemassa on kysymys? Mitä hän siitä ymmärtää?

– Lapselle kerrotaan asioista palapelin pala kerrallaan hänen kehitystasonsa mukaan, neuvoo Susanna Uittomäki, lapsen suru -kouluttaja ja KÄPY – Lapsikuolemaperheet -yhdistyksen toiminnanjohtaja.

Uittomäen mukaan lapset monesti esittävät kysymyksiä sen mukaan, millä tasolla asian ymmärtävät. Lapsen kysymyksiin on hyvä suhtautua myönteisesti ja vastata aina siihen, mitä hän kulloinkin haluaa tietää.

On ihan ok vastata myös ”en tiedä”.

– Lapselle voi vastata myös ”en tiedä”, Uittomäki huomauttaa.

Joskus on parasta vastata kysymykseen kysymyksellä: Mitä sinä siitä ajattelet?

Kerro rehellisesti

Jos läheinen on hyvin vanha tai parantumattomasti sairas, lapselle voi ja kannattaakin kertoa lähestyvästä kuolemasta.

– Lapset kuulevat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset haluamme uskoa. Jos lapsi kuulee vain osan keskusteluista, hän täyttää mielikuvituksellaan puuttuvat aukot. Hän saattaa myös menettää luottamuksen vanhempiinsa, jos hänelle ei kerrota rehellisesti, mitä tapahtuu, Uittomäki toteaa.

Lapsellekin on tärkeää saada olla mukana ja ehtiä vielä sanomaan tai tekemään tärkeitä asioita läheiselleen. Lapsi voi vaikka peitellä läheisen, antaa juotavaa tai viedä piirustuksia. Muistot voivat olla myöhemmin tärkeitä ja auttaa surussa.

Lapsi ei aina osaa ilmaista suruaan sanoin, mutta saattaa käsitellä kuoleman herättämiä ajatuksia leikeissään. Tunteita voi käsitellä myös piirtämällä, musiikkia kuuntelemalla tai valokuvia katselemalla.

Päälle päin voi näyttää, että lapsi suree vain ajoittain. Suru ja ilo vaihtelevat usein nopeasti.

Vaikka lapsi palaisi pian tuttuihin leikkeihinsä, se ei tarkoita, että hän olisi unohtanut menetyksen. Hän voi palata siihen pitkänkin ajan päästä. Lapsi saattaa piilottaa tunteitaan myös suojellakseen vanhempiaan lisämurheelta.

Myös maaginen ajattelu on lapsille tyypillistä. Lapsi voi ajatella, että aiheutti kuoleman sanoillaan tai teoillaan.

– On tärkeää varmistaa, että lapsi ymmärtää, ettei kuolema ollut hänen syynsä.

Jos läheisen kuolema tulee yllättäen, järkytys saattaa vaikuttaa aikuisten kykyyn olla lapsen tukena. Silloin lapsen tunteille ei välttämättä jää tilaa. Perheen ulkopuolisen aikuisen tuki tai ammattiapu voi olla tarpeen, jos vanhempien voimat eivät kriisin keskellä riitä.

Tieto helpottaa huolia

Milloin mummo tulee takaisin? Kuka antaa hänelle ruokaa? Tuleeko haudassa kylmä?

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta, joten hän saattaa kysellä kuolleen läheisen perään yhä uudelleen ja olla huolissaan tämän voinnista.

Uittomäen mukaan lapselle on tärkeää selittää, että kuollut ei enää tunne nälkää, kylmää eikä kipua. Lapselle voi myös selittää, että kuollut ei enää hengitä.

Kielikuvaa ”nukkui pois” ei kannata käyttää.

Sellaisia kielikuvia kuin ”nukkui pois” ei kannata käyttää, jotta lapsi ei esimerkiksi ala pelätä nukkumaanmenoa.

Joskus kysymykset kuolemasta tulevat ensi kertaa vastaan lemmikkieläimen kautta. Pienikin lapsi alkaa lemmikin kuoleman kautta ymmärtää kuolemaan liittyviä asioita, kuten sitä, ettei kuollut enää tule takaisin.

Lemmikki on usein tärkeä perheenjäsen, ja lyhytikäisen hamsterinkin kuolema voi olla lapselle suuri suru. Lapsen tunteet pitää aina ottaa tosissaan.

– Aikuinen ei saa vähätellä lapsen surua riippumatta siitä, millaisen menetyksen lapsi on kokenut, Uittomäki muistuttaa.

Yleensä kymmenenteen ikävuoteen mennessä lapsi ymmärtää kuoleman lopullisuuden, ruumiin toimimattomuuden sekä sen, että kuolemaan on yleensä jokin syy ja että se koskee kaikkea elollista.

Aikuisen on hyvä näyttää, että surun ilmaiseminen on normaalia ja sallittua.

Lapsi katsoo suremiseen mallia aikuisilta. Aikuisen kannattaa näyttää, että surun ilmaisu on normaalia ja sallittua. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, että ”nyt äiti on surullinen, mutta ajan myötä suru helpottaa eikä äiti sitten enää itke yhtä paljon”. Yhdessä voi myös miettiä, mikä auttaa, kun on surullinen olo.

Syli ja rutiinit auttavat

Miten minun sitten käy, jos sinä ja isi kuolette? Jäänkö minä ihan yksin?

Lapsella voi olla kausia, jolloin elämän isot kysymykset pyörivät mielessä paljonkin. Hän voi pelätä omaa kuolemaa tai perheenjäsentensä menettämistä.

Uittomäen mukaan on tärkeää, ettei pelkoja ainakaan kuitata sanomalla: Hyi, älä puhu tuollaisia! Päinvastoin lasta kannattaa kiittää siitä, että hän uskaltaa kertoa ajatuksensa. Kaikista huolista saa puhua.

On tavallista, että lähipiirissä kohdattu kuolema vie lapsen turvallisuudentunteen joksikin aikaa. Lapsi saattaa taantua eikä halua esimerkiksi nukkua enää yksin. Silloin turvallisuudentunne on tärkeää palauttaa. Syli, läheisyys ja tutut rutiinit auttavat.

Uittomäen mukaan lapsen kanssa voi sopia, kuka hänestä huolehtisi, jos muille perheenjäsenille sattuisi jotain. Samalla pitää kuitenkin korostaa sitä, että sellainen olisi erittäin epätodennäköistä. Lapsen kanssa voi vaikkapa piirtää omaan kirjaan kaikki tärkeät ihmiset, jotka hänestä huolehtivat.

Jos tilanne jatkuu ja lapsen hyvinvointi huolettaa, asiasta kannattaa puhua esimerkiksi perheneuvolassa tai kouluterveydenhoitajan kanssa.

– Pääasia on, ettei lasta jätetä yksin ja että surusta ja tunteista uskalletaan puhua.

Läheisen menettäneelle lapselle voi olla helpottavaa tavata muita lapsia vertaistukiryhmissä. KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry järjestää sisaruksen menettäneille lapsille ryhmiä, joissa tunteita käsitellään esimerkiksi satujen, leikin, kuvataiteen ja musiikin avulla.

Peloista saa puhua

1. Kuuntele, mitä lapsi kysyy

Kuolemasta kannattaa puhua lapsen tasoisesti sitä mukaa, kun lapsi itse siitä kyselee. Käsitys kuolemasta ja sen lopullisuudesta kehittyy ja tarkentuu iän myötä.

2. Älä salaile

Läheisen kuolemasta kannattaa kertoa lapselle rehellisesti. Jos mahdollista, lapsenkin pitäisi saada hyvästellä kuoleva läheinen. Muistot voivat auttaa käsittelemään surua.

3. Luo turvaa

Kerro lapselle, että kaikista murheista ja huolista saa puhua. Syli, läheisyys ja rutiinit tuovat turvaa, kun lasta surettaa tai pelottaa.