Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Vastaa lapsen kysymyksiin rehellisesti ja salailematta.

Jos ei hengitä, niin ihmisestä menee virrat pois, nelivuotias pohdiskelee juuri ennen nukkumaanmenoa. Päivän aikana on juteltu vanhempien kanssa siitä, miten vanha isomummo jo on. Joskus isomummo sanoo itsekin, ettei taida olla täällä enää kauaa. Lasta se askarruttaa: mihin mummo on menossa?

Vastausten muotoilu ei aina tunnu aikuisista helpolta. Kuinka tarkkaan pienelle lapselle pitäisi selittää, mistä kuolemassa on kysymys? Mitä hän siitä ymmärtää?

– Lapselle kerrotaan asioista palapelin pala kerrallaan hänen kehitystasonsa mukaan, neuvoo Susanna Uittomäki, lapsen suru -kouluttaja ja KÄPY – Lapsikuolemaperheet -yhdistyksen toiminnanjohtaja.

Uittomäen mukaan lapset monesti esittävät kysymyksiä sen mukaan, millä tasolla asian ymmärtävät. Lapsen kysymyksiin on hyvä suhtautua myönteisesti ja vastata aina siihen, mitä hän kulloinkin haluaa tietää.

On ihan ok vastata myös ”en tiedä”.

– Lapselle voi vastata myös ”en tiedä”, Uittomäki huomauttaa.

Joskus on parasta vastata kysymykseen kysymyksellä: Mitä sinä siitä ajattelet?

Kerro rehellisesti

Jos läheinen on hyvin vanha tai parantumattomasti sairas, lapselle voi ja kannattaakin kertoa lähestyvästä kuolemasta.

– Lapset kuulevat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset haluamme uskoa. Jos lapsi kuulee vain osan keskusteluista, hän täyttää mielikuvituksellaan puuttuvat aukot. Hän saattaa myös menettää luottamuksen vanhempiinsa, jos hänelle ei kerrota rehellisesti, mitä tapahtuu, Uittomäki toteaa.

Lapsellekin on tärkeää saada olla mukana ja ehtiä vielä sanomaan tai tekemään tärkeitä asioita läheiselleen. Lapsi voi vaikka peitellä läheisen, antaa juotavaa tai viedä piirustuksia. Muistot voivat olla myöhemmin tärkeitä ja auttaa surussa.

Lapsi ei aina osaa ilmaista suruaan sanoin, mutta saattaa käsitellä kuoleman herättämiä ajatuksia leikeissään. Tunteita voi käsitellä myös piirtämällä, musiikkia kuuntelemalla tai valokuvia katselemalla.

Päälle päin voi näyttää, että lapsi suree vain ajoittain. Suru ja ilo vaihtelevat usein nopeasti.

Vaikka lapsi palaisi pian tuttuihin leikkeihinsä, se ei tarkoita, että hän olisi unohtanut menetyksen. Hän voi palata siihen pitkänkin ajan päästä. Lapsi saattaa piilottaa tunteitaan myös suojellakseen vanhempiaan lisämurheelta.

Myös maaginen ajattelu on lapsille tyypillistä. Lapsi voi ajatella, että aiheutti kuoleman sanoillaan tai teoillaan.

– On tärkeää varmistaa, että lapsi ymmärtää, ettei kuolema ollut hänen syynsä.

Jos läheisen kuolema tulee yllättäen, järkytys saattaa vaikuttaa aikuisten kykyyn olla lapsen tukena. Silloin lapsen tunteille ei välttämättä jää tilaa. Perheen ulkopuolisen aikuisen tuki tai ammattiapu voi olla tarpeen, jos vanhempien voimat eivät kriisin keskellä riitä.

Tieto helpottaa huolia

Milloin mummo tulee takaisin? Kuka antaa hänelle ruokaa? Tuleeko haudassa kylmä?

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta, joten hän saattaa kysellä kuolleen läheisen perään yhä uudelleen ja olla huolissaan tämän voinnista.

Uittomäen mukaan lapselle on tärkeää selittää, että kuollut ei enää tunne nälkää, kylmää eikä kipua. Lapselle voi myös selittää, että kuollut ei enää hengitä.

Kielikuvaa ”nukkui pois” ei kannata käyttää.

Sellaisia kielikuvia kuin ”nukkui pois” ei kannata käyttää, jotta lapsi ei esimerkiksi ala pelätä nukkumaanmenoa.

Joskus kysymykset kuolemasta tulevat ensi kertaa vastaan lemmikkieläimen kautta. Pienikin lapsi alkaa lemmikin kuoleman kautta ymmärtää kuolemaan liittyviä asioita, kuten sitä, ettei kuollut enää tule takaisin.

Lemmikki on usein tärkeä perheenjäsen, ja lyhytikäisen hamsterinkin kuolema voi olla lapselle suuri suru. Lapsen tunteet pitää aina ottaa tosissaan.

– Aikuinen ei saa vähätellä lapsen surua riippumatta siitä, millaisen menetyksen lapsi on kokenut, Uittomäki muistuttaa.

Yleensä kymmenenteen ikävuoteen mennessä lapsi ymmärtää kuoleman lopullisuuden, ruumiin toimimattomuuden sekä sen, että kuolemaan on yleensä jokin syy ja että se koskee kaikkea elollista.

Aikuisen on hyvä näyttää, että surun ilmaiseminen on normaalia ja sallittua.

Lapsi katsoo suremiseen mallia aikuisilta. Aikuisen kannattaa näyttää, että surun ilmaisu on normaalia ja sallittua. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, että ”nyt äiti on surullinen, mutta ajan myötä suru helpottaa eikä äiti sitten enää itke yhtä paljon”. Yhdessä voi myös miettiä, mikä auttaa, kun on surullinen olo.

Syli ja rutiinit auttavat

Miten minun sitten käy, jos sinä ja isi kuolette? Jäänkö minä ihan yksin?

Lapsella voi olla kausia, jolloin elämän isot kysymykset pyörivät mielessä paljonkin. Hän voi pelätä omaa kuolemaa tai perheenjäsentensä menettämistä.

Uittomäen mukaan on tärkeää, ettei pelkoja ainakaan kuitata sanomalla: Hyi, älä puhu tuollaisia! Päinvastoin lasta kannattaa kiittää siitä, että hän uskaltaa kertoa ajatuksensa. Kaikista huolista saa puhua.

On tavallista, että lähipiirissä kohdattu kuolema vie lapsen turvallisuudentunteen joksikin aikaa. Lapsi saattaa taantua eikä halua esimerkiksi nukkua enää yksin. Silloin turvallisuudentunne on tärkeää palauttaa. Syli, läheisyys ja tutut rutiinit auttavat.

Uittomäen mukaan lapsen kanssa voi sopia, kuka hänestä huolehtisi, jos muille perheenjäsenille sattuisi jotain. Samalla pitää kuitenkin korostaa sitä, että sellainen olisi erittäin epätodennäköistä. Lapsen kanssa voi vaikkapa piirtää omaan kirjaan kaikki tärkeät ihmiset, jotka hänestä huolehtivat.

Jos tilanne jatkuu ja lapsen hyvinvointi huolettaa, asiasta kannattaa puhua esimerkiksi perheneuvolassa tai kouluterveydenhoitajan kanssa.

– Pääasia on, ettei lasta jätetä yksin ja että surusta ja tunteista uskalletaan puhua.

Läheisen menettäneelle lapselle voi olla helpottavaa tavata muita lapsia vertaistukiryhmissä. KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry järjestää sisaruksen menettäneille lapsille ryhmiä, joissa tunteita käsitellään esimerkiksi satujen, leikin, kuvataiteen ja musiikin avulla.

Peloista saa puhua

1. Kuuntele, mitä lapsi kysyy

Kuolemasta kannattaa puhua lapsen tasoisesti sitä mukaa, kun lapsi itse siitä kyselee. Käsitys kuolemasta ja sen lopullisuudesta kehittyy ja tarkentuu iän myötä.

2. Älä salaile

Läheisen kuolemasta kannattaa kertoa lapselle rehellisesti. Jos mahdollista, lapsenkin pitäisi saada hyvästellä kuoleva läheinen. Muistot voivat auttaa käsittelemään surua.

3. Luo turvaa

Kerro lapselle, että kaikista murheista ja huolista saa puhua. Syli, läheisyys ja rutiinit tuovat turvaa, kun lasta surettaa tai pelottaa.

Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield
Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield

Kannattaa luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen. Ei latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun, vastaa lastenpsykiatri Janna Rantala.

”Lapsemme on 3,5-vuotias, uusiin ihmisiin hieman varauksellisesti ja ujosti suhtautuva poika. Parin viimeisen kuukauden aikana hän on selvästi vapautunut ja alkanut ottaa kontaktia oma-aloitteisesti niin tuttuihin kuin tuntemattomiin aikuisiin. Lapsen kerronnassa ei ole kuitenkaan rajoja, vaan hän saattaa kertoa esimerkiksi vanhemman sairaudesta täysin estottomasti kenelle tahansa.

En haluaisi latistaa lapsen avoimuutta ja juuri löytynyttä uskallusta puhua vieraammillekin. Kuitenkin jotkut asiat ovat mielestäni perheen sisäisiä asioita, jotka eivät kuulu muille. Toisaalta jotkut saattavat hämmentyä tai kokea vaivaannuttavana kovin yksityiskohtaisen selostuksen esimerkiksi juuri terveysasioista. Miten selittää asia lapselle ymmärrettävästi, mutta siten, ettei lapsi koe syyllisyyttä jo kertomistaan asioista eikä myöskään ala vältellä puhumista?”

Ujon puheliaan äiti

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

Saako aloittaa vitsillä? Lapsi kertoi kaupan kassalle heleällä äänellä, miten oli nähnyt aamulla äidin kakalla. Kotona äiti ohjasi lasta, että kakkaaminen on ok, mutta sellaisesta ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia. Seuraavalla kauppareissulla lapsi kertoi: ”Mä näin taas äidin kakalla, mutta siitä ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia.”

Pieni lapsi ei kerta kaikkiaan ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavoin kuin vanhempi. Viattomuudessaan hän kertoo juttua, johon hän toivoo kuulijan vastaavan mukavalla tavalla. Ehkä tarinan lapsi ajatteli, että kaupan kassa kertoisi vastavuoroisesti omista vessakokemuksistaan. Siinä sitten rupateltaisiin mukavasti asioinnin lomassa.

Kun lapsi kasvaa kannustavassa ja luottavaisessa ilmapiirissä, hän ei sensuroi puheitaan vanhemman reaktion pelossa. Raju reagointi kiellettyyn puheenaiheeseen on lasta häpäisevä kokemus, kuten olet viisaasti ennakoinutkin. Sitä en suosittele, vaikka vanhempaa hävettäisikin.

Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia.

Mitä siis tehdä? Aluksi voi tarkistaa, mitä kaikkea puhuu lapsen kuullen. Tärkeitä asioita ei silti kannata salata lapselta! Voi myös pohtia, miksi jokin asia ei omasta mielestä kuulu ulkopuolisille. Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia. Esimerkiksi sairaus saattaa jollekin olla julkinen puheenaihe, toiselle taas hyvin yksityinen.

Nolossa tilanteessa voi ohjata vaivihkaa keskustelua pois aralta alueelta ennen yksityiskohtien vyöryä. Kolmevuotias on hämättävissä kertomaan muista asioista. Tempun voi tehdä myös yllättävään kuulijan rooliin joutunut. Kannattaa siis luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen.

Esimerkiksi päiväkotien työntekijät kuuntelevat näitä juttuja pokka naamalla vuodesta toiseen ja suhtautuvat silti meihin vanhempiin asiallisesti. Kaikkien elämässä on monenlaista, yksityistäkin. Ollaan sen äärellä yhtä viisaita kuin sinä, eikä latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun.

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Käyttäjä13602
Seuraa 
Liittynyt18.6.2018

Mitä tehdä, kun kolmevuotias kertoilee perheen yksityisasioita ulkopuolisille?

Lapselle voi opettaa kuulumisen kertomista tutun esimerkiksi mummon kanssa. Näyttää miten äiti ja mummo kysyy ja kertoo kuulumisia ja kertoa mitä yleensä kerrotaan. Sitten on lapsen vuoro. Joka kerta kun tulaan mummolaan, mummo kysyy lapselta kuulumiset. Pienen lapsen kanssa aikuinen on suuressa roolissa ja johdattaa lasta. Kysyy kysymyksiä, tarkentaa ja Mielenkiinnolla kuuntelee. Harjoitellaan. Meillä pienenä opetettiin että vessassa puhutaan vessa asiat. Ja vessaan mentiinkin äitin kanssa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuorten aivot käyvät kierroksilla – pienet sosiaaliset tapahtumat voivat kuormittaa enemmän kuin koulustressi, kertoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Vanhemmat ajattelevat usein, että nuoret kuormittuvat ja jopa ahdistuvat läksykuormasta tai harrastusmääristä. Todellinen kuormitus voi kuitenkin tulla arjen sosiaalisista suhteista.

Teinit kiinnittävät todella paljon huomiota pieniin, meille aikuisille mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Teinin mantelitumake eli aivojen taistele-pakene-keskus skannaa jatkuvasti, olenko vihamielisessä vai minuun positiivisesti suhtautuvassa seurassa.

– Nuorille sosiaaliset kanssakäymiset ovat merkittävämpiä kuin aikuisille. Kaikki mitä meissä tapahtuu, on järkevästi rakennettu: aivot toimivat niin kuin yhteiskunta olisi edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Nuoret ihmiset on tehty etsimään uusia elinalueita ja pariutumaan, sanoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Mikä kuormittaa nuoren mieltä?

Jo pitkään on tiedetty, että nuoret ovat itsekeskeisiä ja heidän on vaikea hillitä tunteitaan ja impulssejaan. Nyt tieteen avulla on voitu myös todistaa, että nuorten aivoissa tapahtuu valtavan paljon enemmän kuin lasten ja vanhempien aivoissa.

Aistihavaintokyvyt kypsyvät jo varhain, mutta murrosiässä tunnekeskusten toiminta kiihtyy. Kontrollikeskusten toiminta puolestaan voimistuu hitaimmin. Nuoren aivot käyvät siis ylikierroksilla, koska tietoa käsitellään todella paljon, hyvin suurelta osin tiedostamattomasti. 

– Nuorten aivoissa on kauhea määrä sähköjohtoja, ja koska niin sanottua valkeaa ainetta ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi pitämään johtoja erossa toisistaan, ne yhdistyvät väärin ja tapahtuu oikosulkuja. Aikuisten johdot pysyvät järjestyksessä, koska lelluvat valkean aineen suojissa, Hermanson kuvailee.

Varsinkin tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla.

Maailmassa sekä omassa lähipiirissä tapahtuvat asiat pohdituttavat nuorta: Miksi äiti kasvattaa pikkuveljeä väärin vaikka luin, että pitäisi toimia ihan toisin? Miten kehtaan mennä luokkaan, kun en äsken saanut palloa kiinni? Miksi meillä ostetaan vaaleaa leipää, vaikka tumma leipä ehkäisee syöpää?

Varsinkin tytöillä hippokampus, jossa sijaitsee pienten nippeliasioiden muistaminen, aktivoituu helposti. Tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla. Pienet asiat jäävät mieleen ja saattavat kuormittaa.

Nämä huolet ja ajatukset eivät tule useinkaan vanhemman tai vaikka koulun tietoon, eikä tavallisesti tarvitsekaan – nuorella saa olla oma elämä ja sen mukanaan tuomat ajatukset. Vanhemman jatkuvat utelut voinnista tuntuvat nuoresta usein häiritseviltä.

Nuori kyllä tarvittaessa kääntyy aikuisen puoleen huolineen. Aikuisen tulee olla sen arvoinen.

– Fiksua olisi, jos vanhemmalla ja nuorella olisi jotain säännöllisiä hetkiä, jolloin viettää yhteistä, kiireetöntä aikaa.

Jos nuori on kovin ahdistunut tai kuormittunut, hän voi noissa tilanteissa purkaa vanhemmalle kotiin ja kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Nuorta ei kuitenkaan pidä pakottaa tilittämään tunteitaan.

Ja toisaalta: ei nuorenkaan arjen tarvitse olla jatkuvaa kriisiä. On niitäkin nuoria, jotka keskittyvät todella huolella vain läksyihin ja harrastuksiinsa. Joskus mekaaninen suorittaminen saattaa kuitenkin liittyä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamien tunteiden kieltämiseen ja kompensointiin.

– Vanhempi ei voi elää oman lapsensa nuoruutta lapsen puolesta, ne nuoruuden angstit ja haasteet on jokaisen elettävä itse, Hermanson muistuttaa.

Mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen nuoren oloa?

Nuoret väsyvät sosiaalisissa tilanteissa enemmän, koska joutuvat käyttämään isompia osia aivoista – ja näin aivojen aineenvaihduntakin on isompaa. Jos ei ole energiaa, pinna napsahtaa nopeammin. Aikuisen tehtävä on järjestää nuorelle arjen rytmi kuntoon, varmistaa syöminen ja nukkuminen.

Hankalat keskustelut kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun sekä aikuisella että teinillä on vatsat täynnä.

– Nuorten kanssa kannattaa keskustella kaikki hankalat jutut niin, että sopii keskustelun etukäteen ja varmistaa, että molemmilla – niin aikuisella kuin teinillä – on vatsat täynnä.

Vanhemman tehtävä on myös pitää perheessä yllä hyvää, avointa ja rentoa tunnelmaa. Nuori oppii ensisijaisesti mallista. Jos vanhemmat eivät keskustele tunteistaan rehellisesti ja avoimesti, miten nuori oppisi sanoittamaan omia tunteitaan?

– On vanhempia, jotka sanovat, etteivät riitele lastensa nähden tai ollenkaan. Mutta juuri tällaisia asioita nuoret stressaavat, eivät vanhemmat pysty nuoria huijaamaan.

Vaikka jäätävät sanat olisi peitelty hymyin, nuorten sosiaalisiin tilanteisiin virittyneet aivot kyllä skannaavat kireän ilmapiirin: nuo kaksi tyyppiä eivät viihdy. Jos nuori ei tiedä tilanteen taustoja, hän kehittelee tunnelmalle omat teoriansa. Parhaan esimerkin vaikkapa parisuhteesta voi antaa elämällä itse rehellisessä ja ilmapiiriltään avoimessa suhteessa.

– On ihan sama mitä vanhempi sössöttää oikeanlaisen elämästä, jos samalla laiminlyö itsensä ja  oman parisuhteensa. Ei kaikkea pidä nuorelle vuodattaa, mutta lähtökohtaisesti pitäisi olla rehellinen niistä vaikeuksista, mitä tulee eteen – se helpottaa ymmärtämistä.

Aikuisen on myös syytä pitää kiinni siitä, mitä lupasi:

– Nuorta stressaa  hirveästi, jos isä tai äiti lupaa hakea ja tulla ja tehdä, mutta ei tulekaan tai tee lupaamaansa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.