Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Tutkija Harry Lunabba kaipaa pojille uudenlaisia esikuvia.

Koulussa menestyminen on edelleen sallitumpaa tytöille kuin pojille. Tutkija Harry Lunabban mukaan Suomessa ihannoidaan yhä urheilullisia ja karskeja kavereita. Ei ole äijämäisen siistiä opiskella ja menestyä koulussa.

– Tai menestyä saa, mutta ei ahkeroida. Varsinkin hikarointi on häpeällistä, Lunabba sanoo.

Hän tutki väitöskirjassaan poikien koulunkäyntiä ja vietti vuoden peruskoulun yläluokilla.

Poikiin kohdistuvista odotuksista kertoo myös se, että tytöt ja pojat lukevat yhtä ahkerasti kirjoja vielä ykkös- ja kakkosluokalla. Sitten poikien lukuinto hiipuu.

"Poikakulttuurissa ei arvosteta sivistystä."

– Nykyisessä poikakulttuurissa ei arvosteta sivistystä. Miksei? Ihan hyvin voisimme ihailla poikia, jotka tekevät ahkerasti töitä sekä urheilukentällä että koulussa ja menestyvät molemmissa.

Kannusta lasta tekemään valintoja itse

Harry Lunabban mielestä koulun suurin haaste ei ole se, että tytöt ja pojat ovat erilaisia vaan se, että oppilaat ovat erilaisia. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kukoistaa riippumatta siitä, ovatko lapsen taidot ja kiinnostuksen kohteet hänen sukupuolelleen tyypillisiä.

Opettajalla pitää olla riittävän läheinen ja lämmin suhde oppilaisiin. Hänen pitää tuntea jokainen lapsi niin hyvin, että tietää, mikä on lapsen tausta ja mistä lapsi unelmoi.

– Se ei onnistu suurissa yksiköissä vaan luokkien pitää olla riittävän pieniä.

Poika- ja mieskulttuuri on jo muuttunut ja muuttuu jatkuvasti lisää. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa isät ja pojat voivat puhua vaikeista asioista keskenään helpommin kuin missään muualla.

"Kannustavat vanhemmat tukevat lasta tekemään valintoja, jotka hän kokee omikseen."

– Kannustavat vanhemmat tukevat lasta tekemään valintoja, jotka hän kokee omikseen. Lapsi oppii, että erilaisuus on sallittua ja hyväksi. Muiden valinnat eivät ohjaa hänen päätöksiään.

Lunaban mukaan pojat kaipaisivat myös uudenlaisia esikuvia.

– Olisi hienoa lukea menestyvistä nuorista urheilijamiehistä, jotka keskustelevat julkisuudessa mielellään vaikkapa kirjallisuudesta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kotona teini saa näyttää kaikki tunteensa, lääkäri ja kolmen lapsen äiti Pippa Laukka sanoo.

Huomaisin, jos joku tyttäristäni alkaisi puhua itsestään rumasti tai muuttuisi yhtäkkiä äärimmäisen kriittiseksi. Se kertoisi, että jotakin on tapahtunut lapsen itsetunnolle.

Hyvä itsetunto on yhteydessä siihen, miten selviämme maailmassa. Murrosikä alkaa fyysisesti yhä aiemmin, vaikka mieli on kuin lapsella, uravalinnat täytyy tehdä yhä nuorempina ja visuaaliset ärsykkeet tavoitellusta ulkomuodosta ovat tyrkyllä somessa 24/7.

Kun kirjoitin tyttäreni Iinan kanssa nuorille naisille suunnatun kirjan, kysyin, mistä he haluavat lukea. Suosituimpia aiheita oli lihasten erottuminen, vaikka vastaajat eivät olleet fitness-maailmasta.

Minulla oli nuorena huono itsetunto, vaikka 80-luvulla ärsykkeet loppuivat, kun menin kotiin ja suljin ulko-oven. Verhosin epävarmuuteni suorittamiseen. Hain täydellisiä suorituksia koulussa, kilpauinnissa ja lopulta kehollani, sillä kuvittelin, että kun onnistun, saan kiitosta ja hyväksyntää.

Syömishäiriöni laukesi, kun olin vaihto-oppilaana Amerikassa. Syömisen hallitseminen antoi valtaa ja vahvuutta hallita ahdistustani. Sain myös kehuja: kun tein mallintöitä ja laihduin, minulle kerrottiin, miten upealta näytän. Se oli bensaa liekkeihin. Jatkoin, vaikka olin omasta mielestäni yhä ruma kuin peikko, koska minulla on paksu tukka.

Tyttäreni ovat nyt teini-iän eri vaiheissa, ja huomaan, että heillä kaikilla on itsetunto, jota minulla ei heidän iässään ollut. Se ei rakennu teini-iässä vaan jo lapsuudessa. En voi kehua, että sen takana olisin minä, vaan kaikki perheemme ihmissuhteet, hoitajat, lasten kaverit ja arjen pysyvyys.

Olen läsnä ja välitän, vaikka tyttäreni kulkevat nilkat paljaina.

Minulle tärkeintä on ollut kasvatuksessa se, etten kasvata vallalla. En ole lasteni kaveri vaan äiti, mutta kunnioitan heitä tasavertaisina ihmisinä. Hyväksyn sen, että he tekevät asioita, joita minä en tekisi, mutta tuen heitä, jos he tekevät. Olen läsnä ja välitän, vaikka he kulkevatkin nilkat paljaina.

Olen myös antanut tyttöjen lopettaa jalkapallon, vaikka se harmitti. Kyse ei kuitenkaan ole minusta vaan lapsista. Jos harrastusta pakottaisi jatkamaan, pahimmillaan lapsi suorittaisi vanhemman haavetta ja hukkaisi oman intohimonsa.

Olen halunnut suojella tyttöjä myös turhilta todellisuuden iskuilta. En kerro heille, millainen maailma on minusta tai oikeasti, vaan odotan, että he löytävät sen itse. He saavat elää sellaisessa illuusiossa, jota he ikäänsä nähden tarvitsevat.

Kerroin lapsille syömishäiriöstäni vasta kaksi vuotta sitten.

Kerroin lapsille syömishäiriöstäni vasta kaksi vuotta sitten. Se ei muuttanut arjessamme mitään, sillä en ole peilannut elämäämme koskaan sitä kautta. Meillä ruuasta ei tehdä mitään numeroa. Vaikka minun piti syödä lautanen tyhjäksi lapsuudessani, en hermostu, vaikka lapseni eivät söisi.

Toivon kuitenkin, että kun he näkevät esimerkkini, he ymmärtävät, ettei heidän kannata tehdä samoja virheitä. Näin onneksi näyttää olevan: kun Iina lähti vaihto-oppilaaksi, hän osasi nauttia kokemuksista, uusista ystävistä ja ruuasta. Kun seurasin, miten hienosti hän pärjäsi, se vahvisti minuakin.

Kun pinnani on pettämässä, lohduttaudun sillä, että tuolla lapsella on vielä vaikeampaa kuin minulla.

Lapsuuteni ajankuvaan kuului, että piti käyttäytyä hillitysti ja olla naama peruslukemilla. En usko tunteiden pidättelyyn. Koti on sitä varten, että siellä saa päästellä. Keskimmäinen tyttäremme Tuuli on nyt murrosiän myrskyn silmässä. Hän on nupit kaakossa aika usein, vaikka koulusta tulee viestiä, miten hienosti hän käyttäytyy.

Olen ylpeä, että hän uskaltaa näyttää tunteensa kotona. Se kertoo, että olemme niin luotettavia tyyppejä, että meidän nähden niin voi tehdä. Tykkään kapinasta, sitä lasten täytyykin tehdä kasvaakseen. En silti väitä, että raivarit ovat mukavia. Kun pinnani on pettämässä, lohduttaudun Jari Sinkkosen ajatuksella: tuolla lapsella on vielä vaikeampaa kuin minulla.

Usein ajatellaan, että murrosiän raivareita kestää, kun vanhempi saa siitä ”palkinnon”: lapsi vaikkapa käpertyy kainaloon tai pyytää anteeksi. Ei se niin mene. Raivarit vain laantuvat ilman hienoa loppukohtausta. Lapsen tehtävä ei ole antaa vanhemmilleen palkintoja. Hänen tehtävänsä on kasvaa, ja murrosiässä se tarkoittaa tunne- ja äänirekisterin opettelua.

Vanhemmalle murrosiän seuraaminen tarkoittaa onnenhippusia siellä täällä. 

Kolmannen tyttäremme Aavan murrosikä siintää myös horisontissa. Hänestä näkee, että hän on kuopus. Me vanhemmat olemme jo luottaneet itseemme, ja latu on tasoitettu.

Vanhemmalle murrosiän seuraaminen tarkoittaakin onnenhippusia siellä täällä. Ne ovat pieniä, mutta ne voi nähdä. Kiitos tulee paljon myöhemmin. Iina sanoi kerran, että ei ole asiaa, jota hän ei voisi meille kertoa. Tiesin, että olen onnistunut.

Pippa Laukka

  • Urheilulääkäri Pippa Laukka, 47, asuu Helsingissä.
  • Perheeseen kuuluvat aviomies Markku Laukka sekä Aava, 10, Tuuli, 13, ja Iina, 19.
  • Pipalta ja Iinalta ilmestyi tänä keväänä kirja Luonnollisesti paras.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Ville Virtanen eli Darude esiintyi Helsinki Weekend -festivaaleilla vuonna 2015. Kuva: Terhi Ylimäinen
Ville Virtanen eli Darude esiintyi Helsinki Weekend -festivaaleilla vuonna 2015. Kuva: Terhi Ylimäinen

”Meidän pitää uskaltaa olla epäsuosionkin uhalla vanhempia, jotka laittavat kaikki rajoitukset puhelimeen”, Ville Virtanen kirjoittaa Facebookissa.

Muusikko Ville Virtanen eli Darude julkaisi eilen Facebookissa pitkän julkisen kirjoituksen, jossa hän kritisoi vahvoin sanoin ja argumentein sitä, että vanhemmat antavat lastensa käyttää nettiä ja puhelinten appeja ilman valvontaa. Hän suuntaa tekstinsä kanssavanhemmille ja aloittaa huomauttamalla, että ei ajattele olevansa kaikkitietävä ja täydellinen itsekään.

– Erinäisten kokemuksien, tapahtumien ja oman lapseni kertomusten ja ajoittaisen ahdistuksen takia en kuitenkaan pysty enkä halua pitää seuraavia ajatuksia vain ominani, Virtanen kirjoittaa, ja jatkaa:

– 8-vuotiaan (tai 6v, 7v, 9v jne) ei kuulu pelata paljon vanhemmille tarkoitettua väkivaltaista peliä, jossa snaipataan, teurastetaan tai vaikka teilataan autolla ihmisiä (esim. Fortnite ja GTA).

Eilen illalla julkaistu postaus on levinnyt nopeasti: siitä on tykätty keskiviikkoaamuun mennessä yli 5 000 kertaa, ja postausta on jaettu yli 2 000 kertaa. Sen alla on valtava määrä kiittäviä kommentteja.

”8-vuotiaan ei kuulu pelata väkivaltaista peliä, jossa snaipataan, teurastetaan tai vaikka teilataan autolla ihmisiä.”

Väkivaltaa, kiusaamista ja kauhua – miksei vanhempia kiinnosta?

Poimimme Virtasen tärkeimmät huomiot. Koko postauksen voit lukea Facebookissa.

Virtanen huomauttaa kirjoituksessaan, että vaikka lapsi olisi tarpeeksi vanha ja luotettava kulkeakseen itsekseen esimerkiksi kouluun, se ei tarkoita sitä, että lapselle voisi luottaa rajoittamattoman kännykän käytön. Puhelimen ja netin välityksellä voi törmätä esimerkiksi väkivallalla mässäilyyn, pornoon ja muuhun sellaiseen sisältöön, jota lapsi ei pysty käsittelemään.

– Jos olet vanhempi, joka antaa lapselleen turvaksi kännykän, niin huolehdithan, että sen lisäksi, että hän saa sinut kiinni ja sinä hänet, että hän on turvassa myös muilla tavoilla; että käytät pelien ja äppien ikärajoitusten asetuksia niin kuin ne on tarkoitettu, otat pois käytöstä internet-selaimen ja hakupalvelut.

Virtanen haluaisi, että vanhemmat olisivat tietoisia siitä, millaista sorsimista ja lyttyyn haukkumista puhelimen välityksellä harrastetaan. Esimerkkeinä hän mainitsee lasten suosimat WhatsAppin ja Musicallyn.

Pelkkä oma valveutuneisuus ei riitä: Vaikka oman lapsen laitteen käyttö olisi kunnossa, muiden lasten kautta lapsi voi silti törmätä pelottavaan sisältöön. Virtanen kertoo, että hänen oma poikansa on nähnyt koulumatkalla K16-kauhuelokuvaa ja nähnyt sen takia painajaisia. Perheiden erilaiset säännöt pelaamisessa ja puhelimien käytössä vaikuttavat myös lapsen kaverisuhteisiin.

”Vanhempina meidän pitäisi suojella niitä pieniä kehittyviä aivoja.”

– Meistä on epäreilua, että poikamme (PS. joka ei muuten varmasti ole pelkästään viaton enkeli itsekään) kärsii sen takia, että muiden lasten vanhemmat antavat lastensa tehdä mitä huvittaa ikärajoista välittämättä. Jotkut lapset eivät kutsu kylään, kun poika ei saisi eikä ehkä aina haluakaan pelata (ainakaan pelottavia pelejä). Toisaalta toki tiedän, että joissain paikoissa hän käy mielellään sen takia kylässä, kun siellä pelataan.

Virtanen on huolissaan myös siitä, että laitteiden käyttö häiritsee halua ja kykyä muuhun toimintaan.

– Vanhempina meidän pitäisi suojella niitä pieniä kehittyviä aivoja ja tukea toimintaa joka niitä stimuloi hyvällä tavalla. Meidän pitää uskaltaa olla epäsuosionkin uhalla vanhempia, jotka laittavat kaikki rajoitukset puhelimeen tai ottavat laitteet kokonaan pois suurimmaksi osaksi aikaa ja antaa lasten ”tylsistyä” niin paljon, että alkavat kipinöimään jotain oikeaa luovaa tekemistä. Piirustus. Jalkapallo. Lätkä. Kymmenen tikkua laudalla. Fillarointi. Skede. Sateen jälkeen pikku ojien kaivaminen. Kutominen. Hyppynaru. Lautapelit. Kimble. Pelikortit. Uno. RC-auto. Mitä sinä teit kakarana?

Vierailija

Muusikko Darude lasten älypuhelinten käytöstä: ”Vanhemmat antavat lastensa tehdä mitä huvittaa ikärajoista välittämättä”

Täällä tiukkismutsi. Meidän lapsilla on kaikki mahdolliset estot, ei whatsappia, eivät saa kävellä puhelin naamassa kiinni. Puhelin kädessä ei vetelehditä kotona, joskus saa vähän pelata jos läksyt on tehty ja sää on huono. En kestäisi jos minun lapsistani tulisi sellaisia kyrmyniska pulleroita jotka törmäilevät lyhtypylväisiin naama kiinni puhelimessa.
Lue kommentti
Vierailija

Muusikko Darude lasten älypuhelinten käytöstä: ”Vanhemmat antavat lastensa tehdä mitä huvittaa ikärajoista välittämättä”

Kännykkä tekee koulumatkasta vaarallisemman. Liian moni koululainen kävelee kouluun nenä kiinni puhelimessa. Jos koulun pihalla on kännykänkäyttökielto, jäädään siihen portin ulkopuolelle näpertämään puhelinta, vaikka kadulla saa kävelyn lisäksi myös pyöräillä. Satumme asumaan ala-asteen vieressä, ikkunat suojatielle ja koulun pihalle päin. Pikkaisen liian usein näkee läheltä piti -tilanteita. Kännykkä EI ole turva lapselle, vaan suuri riski.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.