Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen neuvoo, miten lapselle voi opettaa lukemisen ilon.

Rakkaus kirjoihin on mahdollista opettaa jokaiselle lapselle. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii pitkäjänteisyyttä. Äidit ja isät komentavat pientä lasta usein yksioikoisilla ”ei, älä, varo, nyt mennään” -käskyillä. Niiden rinnalle lapsi tarvitsee kirjojen rikasta ja soljuvaa kieltä. Kieli on silta tunteisiin, murheiden ja ilojen käsittelyyn. Sen kautta lapsi löytää empatian ja eläytymisen.

Vauvan kanssa voi aloittaa lauluista ja loruttelusta, jolloin rytmi ja äänteet tulevat tutuiksi jo pienenä. Taaperon ja leikki-ikäisen kanssa kirja on arjen apu. Lapsi oppii nopeasti, että yhteiseen lukuhetkeen kuuluu rauhoittuminen ja keskittyminen, läheisyys. Uhmakohtaus saattaa katketa lempikirjaan.

Saman kirjan lukeminen yhä uudelleen voi tuntua aikuisesta puuduttavalta, mutta tuttu, toistuva tarina luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Lue, jos lapsi pyytää.

 

Eskari-ikäiselle lukiessa kannattaa näyttää sormella, mitä kohtaa lukee. Lapsi alkaa vähitellen ymmärtää, miten kirjaimet muuttuvat puheeksi, äänteiksi ja sanoiksi. Sanapelit, kuten klassinen Laiva on lastattu tai jääkaapin oven kirjainmagneetit, ovat tässä oiva apu.

Pikkuhiljaa kirjaimet alkavat lapsen mielessä yhdistyä sanoiksi, sanat virkkeiksi. Niistä syntyy tarinoita, satuja ja seikkailuja. Jokainen lapsi oppii nämä asiat omassa tahdissaan, hoputus tai tehokkuusajattelu ei toimi.

Lapsen on hyvä kuulla aikuisten keskustelevan luetusta, lehtiartikkeleista tai kirjojen juonista. Vähän isompana lapsi voi itsekin osallistua näihin juttutuokioihin.

 

Ihaninta olisi, jos erilaisia kirjoja olisi lasten ulottuvilla kasapäin, ja esimerkiksi kirjastokäynneistä tulisi perheen yhteinen rutiini. Jos lapsi on haluton lukemaan itse, hänelle kannattaa sitkeästi lukea ääneen.

Lukuhalutonkin saattaa innostua kirjasta, vaikkapa Harry Potterista, nähtyään ensin tarinasta tehdyn elokuvan. Jollekulle esimerkiksi Aku Ankan taskukirjat tai koululaisvitsit saattavat olla silta vaativamman kirjallisuuden maailmaan.

Jotakuta saattaa auttaa se, että päivän rytmiin sovitetaan vain lukemiselle omistettu, vaikka lyhytkin hetki, jolloin saa lukea mitä huvittaa, mutta ei tehdä muuta. Pienellä houkuttelulla lukemisesta voi tulla jokaiselle lapselle tapa.

Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpi on antaa hänen nauttia itsenäisestä lukemisesta.

 

Tietokonepelit ovat nykyään osa lähes jokaisen lapsen maailmaa ja vievät väkisinkin aikaa muulta, kuten kirjoilta. Ajan hermolla olevat, taitavat lastenkirjailijat osaavat hyödyntää pelillisyyttä kerronnassaan. Hyvä esimerkki tästä on Timo Parvelan ja Björn Sørtlandin Kepler62-sarjan avaus Kutsu ja lähtölaskenta (WSOY).

Hienoa olisi, jos saisimme Suomeen lisää lapsille kirjoittavia ja kuvittavia miehiä. Uskon, että pojat innostuisivat kirjojen pariin myös sitä kautta. Kotioloissa jokainen isä tai äiti voi näyttää esimerkkiä lukemalla itse. Paljon, erilaista tekstiä ja niin, että lapsi näkee aikuisen nauttivan lukemisesta.

Päivi Heikkilä-Halttunen on lastenkirjallisuuden tutkija, kriitikko ja kouluttaja. Häneltä ilmestyi elokuussa kirja Lue lapselle (Atena).

Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017

Onnea satavuotias Suomi! Ja onnea suomalaiset – asiat ovat täällä melkoisen hyvin.

1. Suomi on maailman lukutaitoisin maa

Tämä selviää yhdysvaltalaisen Connecticutin yliopiston tutkimuksesta. Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, millaiset mahdollisuudet jokaisessa maassa on lukea, esimerkiksi kirjastojen ja sanomalehtien saatavuuden kannalta. 

2. Suomen peruskoulutus on maailman parasta

Maailman talousfoorumin tutkimuksessa verrattiin eri maiden kilpailukykyä ja talouskasvua erilaisten asteikkojen avulla. Yksi vertailukohteista oli peruskoulutus, ja Suomi sai tästä maailman parhaat pisteet.

3. Suomi on maailman turvallisin maa

136 maata käsittävä maailman talousfoorumin matkailuaiheinen tutkimus vertaili muun muassa eri maiden matkustusturvallisuutta. Ja kyllä, Suomi sai täydet pisteet!

4. Suomessa syödään Euroopan puhtainta ruokaa

Euroopan elintarvikeviraston tutkimuksessa selvisi, että suomalaisessa ruuassa on vähiten jäänteitä ihmiselle vaarallisista aineista.

5. Suomalaisilla on eniten henkilökohtaista vapautta

Tämä selviää maailman sosiaalisen kehityksen indeksistä, jossa Suomi oli ykkönen muun muassa erilaisten uskontojen hyväksymisessä ja ilmaisunvapaudessa. 

6. Äitiyskuolleisuus on Suomessa alhaisin koko maailmassa

Katso vaikka WHO:n uudesta tutkimuksesta.

7. Isien ja poikien väliset suhteet Euroopan parhaita

Maailman terveysjärjestö on myös selvittänyt vuoden 2016 koululaistutkimuksessaan, että kaikista 42 vertailuun osallistuneesta maasta isät ja pojat ovat Suomessa läheisimpiä. Tutkimuksen mukaan teinipoikien on helppu puhua omista asioistaan myös isälle.

8. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö

Kansainvälisen Pelastakaa lapset -järjestön tekemässä tutkimuksessa mitattiin tyttöjen mahdollisuuksia eri maissa. Tutkimus selvitti muun muassa tytöille järjestettyä seksuaali- ja terveysneuvontaa sekä lapsiavioliittojen määrää. Suomen tytöillä oli maailman toiseksi parhaat oltavat, heti naapurimme Ruotsin jälkeen.