Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Opeta lapsi tunnistamaan uhkatilanteet ja suojautumaan väärältä kohtelulta.

Kun pikkukoululainen alkaa liikkua itsekseen, vanhemman huolet saavat uusia sävyjä. Aikuisen silmä ei ulotu kaikkialle, ja maailma tuntuu olevan täynnä vaaroja, joita ei haluaisi ajatellakaan. Miten varmistaa, ettei oma lapsi joudu houkutelluksi vieraaseen autoon ja hyväksikäytetyksi?

Kun omin päin kulkemista opetellaan, lapsen kanssa on hyvä alkaa puhua siitä, ettei kaikkiin aikuisiin voi luottaa. On tärkeää, että lapsi tunnistaa uhkatilanteet, ymmärtää oikeutensa koskemattomuuteen ja osaa suojata itseään ahdistelulta ja väärältä kohtelulta.

Aloita ajoissa

Arjen tilanteissa voi pienestä saakka tukea lapsen itsearvostusta ja opettaa, että hän saa määrätä itse kehostaan ja päättää, miten ­häntä ­kosketaan.

– Pohjaa selviytymistaidoille voi rakentaa jo, ennen kuin lapsi edes alkaa liikkua itsekseen, sanoo Kaija Lajunen, lasten turvataitokasvatusta kehittänyt psykoterapian erityispsykologi ja perheterapeutti.

Jo pikkulapselle voi puhua hyvän ja ikävän kosketuksen eroista sekä opettaa uikkarisäännön: uimapuvun alla olevat alueet ovat jokaisen omia ja niihin ei toinen saa koskea ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi myös yhdessä pohtia, millaisissa tilanteissa olo on turvallinen, milloin taas turvaton.

– Jutelkaa siitä, ketkä aikuiset ovat luotettavia ja turvallisia. On tärkeää, että lapsella on sellainen olo, että hänellä on ne omat luottohenkilöt, joiden puoleen voi kääntyä.

– Lapselle voi myös sanoa, että yleensä aikuisiin voi luottaa, mutta ei kuitenkaan kaikkiin, koska kaikki aikuiset eivät osaa ajatella lapsen parasta.

Aina ei tarvitse totella

Tärkeä sääntö on, että jos vieras ihminen alkaa kysellä lapsen nimeä, asuinpaikkaa tai puhelinnumeroa, siihen ei tarvitse vastata. ­Kenenkään mukaan ei pidä lähteä missään tilanteessa, ellei siitä ole vanhempien kanssa sovittu – ei vaikka pyytäjä olisi tuttukin.

Kiltteys ja tottelevaisuus ovat vanhoja hyveitä, mutta maailman tuulissa lapsi pärjää paremmin, jos ei aivan sokeasti usko auktoriteetteihin. Aikuisellekin täytyy voida sanoa ei.

– Lasta kannattaa rohkaista ajattelemaan omilla aivoillaan. Aina ei tarvitse totella – ei edes omia vanhempia, Lajunen sanoo.

Lapsen ei tarvitse suostua vieraan aikuisen epäilyttävään avunpyyntöön – sitä varten ovat muut aikuiset. Ei kannata uskoa, jos joku houkuttelee katsomaan söpöjä koiranpentuja tai lupaa mukaan lähtijälle karkkia tai rahaa.

Ehdotuksista voi kieltäytyä ja ­epämukavasta tilanteesta lähteä pois. Jos joku tulee liian lähelle, hänet on lupa työntää kaikin voimin kauemmas ja vahvistaa vielä sanoin: mene pois!

Omien rajojen puolustamista kannattaa harjoitella kaverisuhteissakin, sillä myös ikätoverien kesken saatetaan loukata toisen koskemattomuutta. Turvataidot opettavat torjumaan jämäkästi ikävät lähentelyt ja tuuppimisen.

Ei pelkoa vaan vahvuutta

Äiti kuljettaa tytärtään autolla koulun por­tille ja osoittelee samalla ikkunan läpi ohikul­kijoita: Tuokin voisi olla sieppaaja. Tai tuo. Tai tuo.

Kohtaus dokumentista Pumpulissa kasvaneet on esimerkki lapsiaan vaaroilta varjelevien vanhempien ylilyönneistä. Vuonna 2012 Yle Teemalla esitetyn ohjelman brittiläiset vanhemmat kammosivat kaappaajia ja pedofiilejä niin, etteivät päästäneet jälkikasvuaan silmistään käytännössä lainkaan ja haaveilivat jopa lapseen asennettavasta turvasirusta. Kun pelko saa vallan, kaikista kanssaihmisistä tulee vihollisia.

Turvataitojen opettamisen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla pelkojen lietsomista. Jos vanhempi on kovin huolestunut ja aina varoittelemassa, ahdistus voi tarttua lapseenkin.

Lasta ei pidä kuormittaa kuvauksilla hyväksikäytöstä, kaappauksista tai väkivallasta.

– Ei ole hyvä, että kaadetaan kaikki maailman kauheudet lasten päälle. Voi vain sanoa, että kaikki aikuiset eivät ole lapselle turvallisia. Jos lapsi sitten kyselee, on ehkä tarpeen jutella tarkemmin, Kaija Lajunen sanoo.

– Kannattaa kuitenkin miettiä, suunnataanko huomio kauheisiin asioihin, joita
voi tapahtua, vai siihen, mitä voi itse tehdä.

Vastuu lapsen turvallisuudesta on ensisijaisesti aikuisilla, eikä pikkukoululaisten tarvitsisi vielä pitkiä aikoja ollakaan yksin. Mutta luottoaikuisten tuoman turvan, hoivan ja huolenpidon rinnalla myös omatoimisuus ja kyvykkyys vähentävät pelkoa. Lapsen turvallisuuden tunne kasvaa, kun hän itsekin kokee hallitsevansa tilanteita ja osaavansa toimia niissä oikein.

Mitä tekisit itse?

Mahdollisia hankalia tilanteita kannattaa käydä läpi keskustellen – ei saarnaten tai pelotellen. Kysy lapselta, mitä hän itse tekisi, ja vahvista hyviä ratkaisuja kehumalla: olipa hieno idea.

Kuuntelemalla lasta saat samalla itse käsityksen siitä, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän jo tietää ja osaa. Erilaisia tilanteita voi myös leikkiä niin, että aikuinen ottaa lapsen roolin ja pyytää lapselta neuvoja.

Tarkkakorvaiset ja -silmäiset koululaiset nappaavat hämmentäviä uutisia ja yksityiskohtia myös lehdistä, lööpeistä, telkkarista ja toisiltaan. Jos seudulla on liikkunut ­vaikkapa itsensäpaljastaja, asia saattaa pohdituttaa
kovasti.

Kaija Lajunen kehottaa kuulostelemaan ja kyselemään lapsen ajatuksia vaikkapa tähän tapaan: Mitä sinä tekisit, jos koulumatkallasi tämä mies tulisi ja käskisi pysähtyä? Ai lähtisit juoksemaan – no, se on ihan oikein. Minne sitten menisit? Joo, kauppaan voi hyvin mennä. Sinun ei tarvitse totella, ei tarvitse eikä pidäkään jäädä katsomaan. Ja tärkeää on, että kerrot aikuiselle. Kenelle voisit kertoa?

Välttämättä ei tarvitse alkaa selittää, mitä paljastelija sitten tekisi. Jos lapsi tahtoo tietää, hänelle voi kertoa, että on aikuisia, jotka näyttävät omia yksityisalueitaan muille, koska ovat sillä tavoin häiriintyneitä, että saavat siitä nautintoa. Se on väärin ja siitä pitää kertoa poliisille.

Tärkeää on tehdä selväksi, ettei häirintä, hyväksikäyttö tai kaltoinkohtelu ole koskaan lapsen syy, oli tämä toiminut tilanteessa miten tahansa. Jos sellaista tapahtuu, siitä voi ja täytyy aina kertoa.

Opeta nämä turvavinkit lapselle

  1. Älä avaa ovea tuntemattomalle, jos olet yksin kotona.
  2. Älä kerro vieraalle aikuiselle puhelimessa, että olet yksin kotona. Kysy, kenelle äiti tai isä voi soittaa takaisin.
  3. Älä kerro osoitettasi tai puhelinnumeroasi tuntemattomille.
  4. Älä lähde tuntemattoman mukaan.
  5. Älä tapaa tuntematonta nettikaveria ilman aikuista.
  6. Jos eksyt, sinua seurataan tai kohtaat uhkaavan ihmisen, mene kauppaan tai paikkaan, jossa on paljon ihmisiä. Pyydä ­aikuisilta apua tai pyydä heitä soittamaan poliisille.
  7. Älä koskaan ole yksin pimeissä, autioissa tai vieraissa paikoissa.
  8. Opettele äidin tai isän puhelinnumero ja kotiosoitteesi.
  9. Muista hätänumero 112.

Anna Tommola, Taito sanoa ei, Meidän Perhe 6/2013

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.