Jos lapsi saa kiukkukohtauksen, moni aikuinen vaatii kuria. Ihmeen moni aikuinen ilmaisee itse jopa vihaa sekä kasvokkain että netissä, kirjoittaa tutkija Laura Repo kolumnissaan.

Uhmakkuutta, aggressiivisuutta, vihaa ja impulsiivisuutta. Tai vetäytymistä, jännittämistä ja estyneisyyttä. Kaikki nämä voivat kertoa siitä, että lapselta puuttuu itsesäätelyn taitoja.

Taidot kehittyvät, ja niitä pitää opetella. Pienen lapsen vielä kuulukaan pystyä hallitsemaan esimerkiksi vihan tunteitaan.

Jotta taidot kehittyvät, lapsi tarvitsee johdonmukaista ja myönteistä ohjausta aikuisilta. Tunteiden säätelyä voi oppia vain, kun vierellä on aikuinen joka ei ole omien tunteidensa vietävänä. Aikuisen pitää hallita omat tunteensa ja tajuta niiden vaikutus lapseen. Kielteiset tunteet lasta kohtaan johtavat helposti siihen, että lasta yrittää ohjata moittimalla tai rankaisemalla.

Huutamalla itse ei voi opettaa lasta olemaan huutamatta.

Jos aikuiset ilmaisevat vihaa avoimesti kasvokkain tai netissä, vaikuttaa se väistämättä lapsiin.

Lasten taitojen kehittymiseen vaikuttaa myös aikuisten keskinäinen vuorovaikutus ja esimerkki. Jos aikuiset eivät säätele omia kielteisiä tunteitaan vaan ilmaisevat vihaa avoimesti kasvokkain tai netissä, vaikuttaa se väistämättä lapsiin.

On hämmentävää, miten monet aikuiset syyttävät lapsia ja nuoria huonosta käytöksestä, ja ratkaisuksi haluavat koventaa ilmapiiriä ja lisätä rangaistuksia.

Tutkimusnäyttö osoittaa yksimielisesti, että lapsen ja aikuisen lämmin vuorovaikutus on yhteydessä lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin, oppimiseen ja hyviin suhteisiin toisten lasten kanssa.

Jos itsesäätely ei onnistu, johtaa se helposti kiusaamiseen.

Itsesäätelykyky on välttämätön sille, että ihminen toimii tilanteeseen sopivasti ja tarkoituksenmukaisesti suhteessa muihin. Jos itsesäätely ei onnistu, johtaa se helposti kiusaamiseen.

Tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Huusitko juuri lapsillesi? Menetit malttisi? Oma käytös voi muuttua vain, jos tunteiden säätelyä treenaa.

Vanhemmuus on oikea hermostumisen miinakenttä. Tiukassa paikassa saatamme ajatella, että minulla on oikeus hermostua, koska olen väsynyt, stressaantunut tai jaksanut jo katsella lasten kiukuttelua niin pitkään. Toisinaan syytämme pinnan palamisesta luonnettamme: ”Mutta kun minä olen tällainen temperamenttinen, nollasta sataan -tyyppi”. Tai sitten selittelemme tapahtunutta lapsen käytöksellä: ”Mitä muuta voin kuin huutaa, ei hän tottele muuten”.

Positiivinen kasvattaja Tiia Trogen teilaa nämä selitykset: 

– Kaikki edellä mainitut ovat vain huonoja selityksiä tunnetaitojen puuttumiselle. Hermostuminen ja huutaminen kertovat tasan yhdestä asiasta: aikuiselta ovat kaikki muut kasvattamisen keinot loppuneet.

Trogen sanoo, että itsesäätely on taito, jota jokainen temperamentista huolimatta voi harjoitella. Helppoa se ei ole, koska siinä pitää taistella omasta selkärangasta tulevaa käyttäytymismallia vastaan.

– Olen hyvä esimerkki. Olen temperamenttinen luonne ja olin tottunut selittelemään omaa käyttäytymistään asioilla, joille ei muka mahtanut mitään. Harjoittelemalla minusta on tullut huomattavasti tyynempi.

Kaikilla ihmisillä on erilainen ärsyyntymiskynnys, mutta aikuinen voi itse vaikuttaa siihen, että ei ylitä hermostumisen kynnystä tai anna tunteiden ottaa valtaa. Jos vanhempi ajattelee, että minä vain olen tällainen hermostuja, saati, että vierittää syyn lapsen niskoille, se ei muuta tilannetta mitenkään.

Vaikeinta on juurruttaa itseen ajatus, että koskaan, ei koskaan ole sellaista tilannetta, jossa aikuisella olisi oikeus huutaa lapselle.

Lapsi oppii itsesäätelyä peilaamalla

Mitä käy, kun lapsi ei suostu pukemaan, vaan kiukkuaa, riisuu ja juoksee karkuun? Vanhemman keho virittyy ja pakottaa hänet reagoimaan. Jos aikuisella ei ole rauhoittumisen työkaluja käytössä, suusta pääsee helpommin ärähdys tai huuto.

– Tottakai haastavissa tilanteissa tulee negatiivisia tunteita, mutta miten ne näkyvät lapselle, on meidän säädeltävissämme, Trogen huomauttaa.

Yksi vaativimpia tunnetaitoja on ottaa rauhoittumiselle aikaa. Kun kasvattaa oman reaktion ja lapsen toiminnan välistä tilaa, oman reaktion saa hallintaan. Vain jos lapsi on oikeasti vaaratilanteessa, vanhemmalta vaaditaan nopeaa reagointia.

– Tavallinen pukemistilanne tai vaikka lattiaan piirtäminen ei kamalasti pahene, vaikka aikuinen käyttäisi minuutin rauhoittuakseen ja kyetäkseen näin kohtaamaan lapsen empaattisesti ja rauhallisesti.

Rauhoittumiseen voi kokeilla vaikka Trogenin neuvomia 17 keinoa, jotka auttavat itsehillinnän opettelussa.

Lapsi kopioi aikuisen tunnetilaa: kun aikuinen käyttäytyy rauhallisesti, lapsikin rauhoittuu helpommin.

Rauhoittumisajan ottaminen ei välttämättä tarkoita siirtymistä pois lapsen luota, kuten monet vanhemmat tekevät. Trogenin mukaan ei haittaa, vaikka lapsi näkee, että vanhemman täytyy rauhoittaa itseään.

Aivoissamme olevien empatianeuronien eli peilisolujen takia tunnetilat tarttuvat ihmisestä toiseen, ja lapsilla peilisolut ovat todella aktiivisia. Se tarkoittaa, että lapset menevät helposti mukaan aikuisen tunnetilaan.

– Samalla kun käytämme itsesäätelytaitoja, tulemme myös opettaneeksi niitä lapsillemme, Trogen sanoo.

Kun aikuinen käyttäytyy rauhallisesti vaikkapa uhmakohtauksessa, lapsen peilisolut kopioivat aikuisen tunnetilaa, ja lapsikin rauhoittuu helpommin. Jos taas aikuinen on hyvin virittyneessä tilassa, lapsi peilaa sitäkin tunnetta ja tilanne kiristyy entisestään.

Tunteet ovat taitolaji

Trogen uskoo, että hyvinkin räjähdysherkkä ihminen voi harjoitella itsensä rauhalliseksi. Mutta pelkkä oivallus sitä, että tunteet voivat olla minun hallinnassani, ei riitä.

Taito tulla omien tunteidensa herraksi vaatii treenausta, toistoja toiston perään. Kun ennen tietty tapahtuma, vaikkapa lapsen epätoivottava käytös, on saanut kehosi jäykistymään ja mielesi kiihtymään, pitää kroppa ja mieli ohjelmoida uudestaan pysymään samassa tilanteessa rentona. Vaatii toistoja saada uusi viesti läpi kehon.

Kuten muissakin taitolajeissa, myös tunteiden säätelyssä vastaan tulee myös epäonnistumisia. Kenestäkään ei tule hetkessä rauhallista rakkauskasvattajaa. Se oppi on vanhemmuuden pituinen matka.

”Aina löytyy tyyppejä, joilta löytyy rautaisemmat lehmänhermot kuin itseltä. Fiksuinta on katsoa, miten on kehittynyt.”

– Kaikilla menee toisinaan hermot. Mutta vaikka epäonnistuu, tärkeää olisi pyytää anteeksi ja yrittää sitten uudestaan. Älä luovuta! Trogen kannustaa.

Epäonnistumiset ovat myös tärkeä oppi tunteita peilaavalle lapselle: välillä tulee kuohahduksia, kukaan ei ole täydellinen. Anteeksipyynnön ohella on hyvä muistaa, ettei jää vellomaan epäonnistumiseen ja negatiivisiin tunteisiin. Jokainen voi muuttua, kun jaksaa harjoitella.

– Itseä ja omaa kehittymistä ei koskaan kannata verrata muihin, sillä aina löytyy tyyppejä, joilta löytyy rautaisemmat lehmänhermot kuin itseltä. Fiksuinta on katsoa omaa matkaa taaksepäin: miten olen kehittynyt viime vuodesta tai viimeisten viiden vuoden aikana.

maridf

Lapselle hermostuminen on harjoituksen puutetta

Asiaa kyllä, mutta kyllä nykyvanhemmilta vaaditaan ihan hirvesti. Ajatelkaa kaikkia niitä ohjeita ruutuajasta, hengästyttävästä liikunta määrästä päivässä, oikeasta ruuasta ja myrkyttömistä pesuaineista lasten tunnekasvatukseen. Lisäksi vielä oman itsensä kehittäminen, olla esimerkkinä hyvästä parisuhteesta ja ylläpitää suhteita sukulaisiin. Käydä töissä, pitää huolta omasta terveydestä ja kauneudesta sekä jaksamisesta. Osallistua harrastuksiin....ja mitä vielä!
Lue kommentti
Vierailija

Lapselle hermostuminen on harjoituksen puutetta

Miksi nykyään on niin kovat vaatimukset vanhemmille ja täten monella äidillä on syvästi iskostunut äitimyytti, ja kun siihen ei kykene niin se on kova paikka ja altistaa masennukselle. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena tunnen tämän taakan ja tuskan, koskaan en ole pystynyt kaikkeen mihin tässäkin minua vanhempana vaaditaan ja pettymys ollut valtava.
Lue kommentti