Jätämme liian helposti lapset päättelemään itsekseen, että he ovat ok, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä sanoo.

"Kosketuksella pitäisi olla lapsiperheiden terveysneuvonnassa yhtä keskeinen osa kuin unella, ravinnolla tai liikunnalla. Kuka pitää huolen, että lapsi saa tarpeeksi halauksia? Niitä ei myydä pilleripurkeissa.

Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, ja kaikista vuorovaikutuksen muodoista kosketus on syvällisin. Kosketus on suora väylä ihmiseen.

Hellä kosketus kulkee eri hermosäikeitä pitkin kuin vaikkapa töytäisy ruuhkabussissa. Hellät kosketukset kulkevat syvälle aivoihin alueel­le, jossa ihminen muodostaa kokonaiskuvaa kehostaan ja itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siten kosketuksella on keskeinen vaikutus siihen, millaiseksi ja kuinka ehyeksi lapsi itsensä tuntee. Kosketus kertoo lapselle myös, tuottaako hänen kehonsa mielihyvää vai kipua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kosketus puhuttelee silloinkin, kun puhe tai eleet eivät tavoita ihmistä. Pienet keskoset saavat kosketuksesta tukea kehittyvälle kyvylleen säädellä elimistönsä toimintoja, ja kosketuksen avulla he myös kehittyvät nopeammin.

Kun lasta pidetään hellästi ja silitetään, erittyy oksitosiinihormonia, joka tuottaa mielihyvää. Se parantaa stressin säätelyä, laskee verenpainetta ja lievittää kipua. Samalla se saa ihmiset luottamaan toisiinsa ja uskomaan toisistaan hyvää.

Hellä kosketus muuttaa lapset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan. Ruotsalainen professori Kerstin Uvnäs-Moberg tutki, millainen vaikutus hieronnalla oli lapsiin päivä­kotiryhmissä. Hieromisen jälkeen töniminen ryhmissä väheni. Erityisesti kosketus vähensi vilkkaimpien poikien aggressiivista käytöstä ja vahvisti heidän kykyään toimia ryhmässä.

Antropologisissa tutkimuksissa on havaittu, että kulttuureissa, joissa on paljon hyväntahtoista kosketusta, on vähemmän aggressiivista kosketusta.

Suomalainen kulttuuri korostaa karaisemista ja yksin selviämistä. Suomessa lapsia ehkä kosketetaan vähemmän kuin joissain toisissa kulttuureissa, mutta uskon, että täällä lapsia kuunnellaan ja heille jutellaan enemmän. Lasta kohti suuntautuminen, kieli ja ääni luovat hyväilevän ympäristön, joka kompensoi koskettamista.

Uskon myös, että jos uskallamme kehittyä kulttuuriksi, jossa lapsia halataan ja silitetään enemmän, voimme vähentää stressiin liittyviä oireita ja sairauksia. Kosketus opettaa lapsille myös sosiaalisuutta ja vuorovaikutustaitoja.

On tärkeää muistaa kosketus ihan ohimennenkin, tukanpörrötys tai rutistus. Kannattaa mennä isomman lapsen luo vaikka tietokoneelle ja kysyä kuulumiset. Samalla voi laskea kädet harteille ja antaa kevyen hartiahieronnan.

Jätämme liian helposti lapset päättelemään itsekseen, että he ovat ok. Sen sijaan meidän pitäisi kertoa heille ajatuksemme monin tavoin. Ihminen tarvitsee hitaita kosketuksia, jotka kulkevat syviä hermosäikeitä pitkin ja kertovat, että minä olen hyvä."

Jukka Mäkelä on lastenpsykiatri, THL:n kehittämispäällikkö ja lasten vuorovaikutusterapian kouluttaja.

Vierailija

Vauvojen ja pienten lasten kuuluu nukkua äidin (tai isin) vieressä. Niin tekee ihmisapinatkin, ja evoluutiossa periydymme samasta kantaäidistä.

Vauvojen jättäminen omiin sänkyihin tai pahimmassa omiin huoneisiin  on ihan järkyttävää, perinne varmasti jostain yläluokan kultturista keski- tai valistuksenkin ajoilta. 

Lapsuus on niin lyhyt. Mutta mihin meillä aikuisilla on niin kiire?

Olen 52-vee, ja tajuan, kuinka lyhyt on pienen lapsen äitinä olemisen aika onkaan. 

Vierailija

Meillä lapsi pienenä sairaana ollessaan sai nukkua vatsallaan minun rintani päällä (leveä sänky ja nukuttiin seinän puolella). Ja jostain syystä tuntui, että he paranivat aina nopeammin ja nukkuivat paremmin. Ovat kaikki jo aikuisia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla