Kohtuullinen stressi kuuluu jokaisen elämään. Vastoinkäymisissä ja muutoksissa tärkeää on aikuisen tuki. Kuva: 123rf
Kohtuullinen stressi kuuluu jokaisen elämään. Vastoinkäymisissä ja muutoksissa tärkeää on aikuisen tuki. Kuva: 123rf

Muutokset ja stressi kuuluvat myös lapsen elämään. Niitä ei ole kuitenkaan tehty yksin selätettäviksi.

Ero, työttömyys, asuinpaikan vaihdos. Elämään mahtuu monia mullistuksia, jotka vaikuttavat myös lapsiin. Kuinka pieni niistä selviytyy?

Viime vuosina psykologit ovat lisääntyvissä määrin huomauttaneet, että vastoinkäymisten kohtaaminen voi olla jopa hyvä asia. Haasteiden selättäminen nimittäin kasvattaa resilienssiä, eli kykyä selviytyä ja sopeutua muutokseen sekä jatkaa eteenpäin.

Taipumus sinnikkyyden määräytyy lapsen temperamentin mukaan, mutta myös ympäristöllä on suuri vaikutus. Meidän Perheen taannoin haastattelema psykiatri ja neurologi Boris Cyrulnik kertoi, ettei resilienssiä ei voi istuttaa lapseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Se on prosessi, joka käynnistyy vasta vastoinkäymisten myötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohtuullinen stressi kuuluu elämään

Buffalon yliopiston tutkimusten mukaan eniten resilienssiä on niillä, jotka ovat kokeneet kohtalaista stressiä läpi elämän. ”Kohtuudella se, mikä ei tapa, vahvistaa”, tutkijat kiteyttävät.

Syy voi heidän mukaansa stressihormoni noradrenaliinissa. Sen on kohtuullisina määrinä huomattu parantavan muistia ja helpottavan oppimista. 

– Jos äiti olisi koko ajan vieressä, aivot saisivat liiankin vähän ärsykkeitä eivätkä kehittyisi. Stressi kuuluu elämään, myös Cyrulnik kertoi.

Mutta entä jos lapsi joutuu kokemaan sellaista, mitä yhdenkään lapsen ei toivoisi kokevan?

Onnettomuudet, sairastuminen, väkivalta ja hyväksikäyttö ovat osa joidenkin lasten maailmaa, vaikka sitä ei haluaisi ajatellakaan.

Liiallinen stressi on monien tutkimusten mukaan lapselle haitallista. Pahimmillaan lapsuuden traumaattiset kokemukset tuovat aikuisuuteen paljon haasteita. 

Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin todistavat, ettei maailma ole mustavalkoinen, eikä vaikea lapsuus määrää koko aikuisuutta.

Minnesotan yliopiston tutkimuksen mukaan esimerkiksi taloudellisesti epävarmassa perheessä kasvaneet ovat keskimääräistä taitavampia priorisoimaan. He eivät ole perfektionisteja, vaan osaavat suhteuttaa tekemisensä muita paremmin tilanteeseen.

Psychology Todayssa kerrotaan, että haastavissa oloissa kasvaneet ovat myös keskimäärin parempia arvioimaan uhkaavien tilanteiden riskejä ja ymmärtämään toisten tunteita.

Haasteista hyvin selviytyviä lapsia yhdistää kuitenkin yksi asia: aikuisten tuki.

Samaa huomauttaa myös Cyrulnik. Hänen mukaansa kovistakin riskioloista voi selviytyä, jos ympärillään on välittäviä ja arvostavia ihmisiä.

Kaipaatko vinkkejä siihen, miten olla hyvä vanhempi silloin, kun omat voimat ovat lopussa? Lue lisää täältä.

Vierailija

No, myöhäistä se nyt enää on tätäkään lukea, kun omat vanhemmat eivät olleet tukena. Miksei näissä jutuissa voisi aina olla puolet, tai miksei ne tutkijat voisi ennemmin tutkia, että miten päästä tasapainoon, jos se tuki on puuttunut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla