Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kun pinna palaa, tulee herkästi ärähdettyä lapselle. Näin selvität tilanteen.

Kun pinna palaa, tulee herkästi ärähdettyä lapselle. Tärkeintä on, että selvität tilanteen jälkeen päin. 

1. Pyydä anteeksi. Helposti ajatellaan, että vanhemmalla on oikeus näyttää vihansa, koska hän on lapsen edessä auktoriteettiasemassa. Väärin. Laskeudu lapsen tasolle, ota katsekontakti ja sano yksinkertaisesti: tein väärin, kun puhuin rumasti ja olen siitä pahoillani. Pyydä anteeksi mahdollisimman pian. Lapsi ei enää illalla välttämättä muista, mistä aamulla kinattiin.

Mutta: meneekö lapsi pilalle, jos en pahoittele jokaista äyskäisyä?

Ei. Lapsen on hyvä oppia, että aikuinenkin on inhimillinen. Joskus on suotavaakin korottaa ääntään, jos kielto tai pyyntö ei mene perille. Silloin lapsi ymmärtää, että aikuinen on tosissaan.

2. Luovu selittelyistä. Älä sano kiukustuneesi sen vuoksi, että takana on pitkä työpäivä. Lapsi alkaa helposti kantaa vanhemman työtaakkaa mukanaan ja ajattelee, että hänen pitää helpottaa sitä omalla kiltteydellään.

Mutta: jos takana on pitkä työpäivä? Se ei saa olla lapsen huoli. Lapset joutuvat puolison ohella liian usein kärsimään työ- ja muista paineista, vaikka eivät ole niihin osallisia. Ethän pura kotona sitä kiukkua, mitä et uskaltanut näyttää esimiehelle?

3. Kuulostele lasta. Kun pinna on palanut, voit auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan ja arvuutella: Taisit äsken vähän pelästyä, kun huusin. Se kuulosti ikävältä, mutta ei ole vaarallista.

Mutta: eikö olisi parempi antaa lapsen kertoa tunteistaan omin sanoin?

Hän voi halutessaan tehdä niinkin, mutta lasta ei saa velvoittaa määrittelemään väkisin tunteitaan. Se on aikuisen tehtävä, sillä aikuisella on enemmän elämänkokemusta.

4. Älä pyri ihannevanhemmaksi. Nykyään vanhemmat odottavat itseltään liian usein täydellisyyttä. Kun pinna sitten palaa, syyllisyys on kohtuuton. Vanhemmalla on lupa sanoa, että lapsi ärsyttää – ja ärsyyntyä ärsyttävään lapseen.

Mutta: missä menee lapselle haitallisen hermostumisen raja?

Kun pinnan palaminen ei ole kytköksissä lapsen tekemisiin ja aikuinen räjähtelee ennalta-arvaamattomasti, on syytä hakea ulkopuolista apua. Samoin aina, jos mukana on fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai pelkää turvautuvansa sellaiseen.

5. Päästä irti ärtymyksestä. Vanhemmat jäävät usein jumittamaan omaan tunnetilaansa. Siinä missä lapsi unohtaa aamukiirenalkutuksen ja siirtyy uusiin tunteisiin, aikuinen pitää sinnikkäästi kiukusta kiinni vielä iltapäivälläkin.

Mutta: miten tunteesta muka voi luopua?

Ei se helppoa olekaan. Omat ajatukset voi kuitenkin tarkoituksella yrittää suunnata tulevaan sen sijaan, että märehtisi menneitä. Älä säntää hakemaan lasta hoidosta kiireisenä, vaan yritä ehtiä kävellä vaikka korttelin ympäri. Hengitä syvään ja kerro itsellesi: tästä alkaa mahdollisimman hyvä loppupäivä.

Lähde: Anna Pihlajaniemi, Taas tuli räyhättyä, Meidän Perhe 4/2011.

Lue lisää

Näin hillitset itsesi riitatilanteessa

Paloiko pinna?

Huono äiti -fiilis? Ei hätää

Vierailija

No nyt meni hermot!

"Älä pyri ihannevanhemmaksi"..mitä muutakaan tämäkin artikkeli taasen ajaa takaa..jos olet työpäivän jälkeen väsynyt ja siksi kiukkuinen, niin kai tuon nyt hyvänen aika voi lapselleen sanoa.."ettei lapsi ryhdy kantamaan vanhemman työtaakkaa" pitää siis ilmeisesti olla sanomatta lapselle kiukkuisuutensa syytä, ettei vain ala lapsi itseään syyttämään. Ei enää kiitos näitä älä älä älä älä ohjeita ja vaatimuksia myöskään vanhemmille, mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä.
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.