Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kun pinna palaa, tulee herkästi ärähdettyä lapselle. Näin selvität tilanteen.

Kun pinna palaa, tulee herkästi ärähdettyä lapselle. Tärkeintä on, että selvität tilanteen jälkeen päin. 

1. Pyydä anteeksi. Helposti ajatellaan, että vanhemmalla on oikeus näyttää vihansa, koska hän on lapsen edessä auktoriteettiasemassa. Väärin. Laskeudu lapsen tasolle, ota katsekontakti ja sano yksinkertaisesti: tein väärin, kun puhuin rumasti ja olen siitä pahoillani. Pyydä anteeksi mahdollisimman pian. Lapsi ei enää illalla välttämättä muista, mistä aamulla kinattiin.

Mutta: meneekö lapsi pilalle, jos en pahoittele jokaista äyskäisyä?

Ei. Lapsen on hyvä oppia, että aikuinenkin on inhimillinen. Joskus on suotavaakin korottaa ääntään, jos kielto tai pyyntö ei mene perille. Silloin lapsi ymmärtää, että aikuinen on tosissaan.

2. Luovu selittelyistä. Älä sano kiukustuneesi sen vuoksi, että takana on pitkä työpäivä. Lapsi alkaa helposti kantaa vanhemman työtaakkaa mukanaan ja ajattelee, että hänen pitää helpottaa sitä omalla kiltteydellään.

Mutta: jos takana on pitkä työpäivä? Se ei saa olla lapsen huoli. Lapset joutuvat puolison ohella liian usein kärsimään työ- ja muista paineista, vaikka eivät ole niihin osallisia. Ethän pura kotona sitä kiukkua, mitä et uskaltanut näyttää esimiehelle?

3. Kuulostele lasta. Kun pinna on palanut, voit auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan ja arvuutella: Taisit äsken vähän pelästyä, kun huusin. Se kuulosti ikävältä, mutta ei ole vaarallista.

Mutta: eikö olisi parempi antaa lapsen kertoa tunteistaan omin sanoin?

Hän voi halutessaan tehdä niinkin, mutta lasta ei saa velvoittaa määrittelemään väkisin tunteitaan. Se on aikuisen tehtävä, sillä aikuisella on enemmän elämänkokemusta.

4. Älä pyri ihannevanhemmaksi. Nykyään vanhemmat odottavat itseltään liian usein täydellisyyttä. Kun pinna sitten palaa, syyllisyys on kohtuuton. Vanhemmalla on lupa sanoa, että lapsi ärsyttää – ja ärsyyntyä ärsyttävään lapseen.

Mutta: missä menee lapselle haitallisen hermostumisen raja?

Kun pinnan palaminen ei ole kytköksissä lapsen tekemisiin ja aikuinen räjähtelee ennalta-arvaamattomasti, on syytä hakea ulkopuolista apua. Samoin aina, jos mukana on fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai pelkää turvautuvansa sellaiseen.

5. Päästä irti ärtymyksestä. Vanhemmat jäävät usein jumittamaan omaan tunnetilaansa. Siinä missä lapsi unohtaa aamukiirenalkutuksen ja siirtyy uusiin tunteisiin, aikuinen pitää sinnikkäästi kiukusta kiinni vielä iltapäivälläkin.

Mutta: miten tunteesta muka voi luopua?

Ei se helppoa olekaan. Omat ajatukset voi kuitenkin tarkoituksella yrittää suunnata tulevaan sen sijaan, että märehtisi menneitä. Älä säntää hakemaan lasta hoidosta kiireisenä, vaan yritä ehtiä kävellä vaikka korttelin ympäri. Hengitä syvään ja kerro itsellesi: tästä alkaa mahdollisimman hyvä loppupäivä.

Lähde: Anna Pihlajaniemi, Taas tuli räyhättyä, Meidän Perhe 4/2011.

Lue lisää

Näin hillitset itsesi riitatilanteessa

Paloiko pinna?

Huono äiti -fiilis? Ei hätää

Vierailija

No nyt meni hermot!

"Älä pyri ihannevanhemmaksi"..mitä muutakaan tämäkin artikkeli taasen ajaa takaa..jos olet työpäivän jälkeen väsynyt ja siksi kiukkuinen, niin kai tuon nyt hyvänen aika voi lapselleen sanoa.."ettei lapsi ryhdy kantamaan vanhemman työtaakkaa" pitää siis ilmeisesti olla sanomatta lapselle kiukkuisuutensa syytä, ettei vain ala lapsi itseään syyttämään. Ei enää kiitos näitä älä älä älä älä ohjeita ja vaatimuksia myöskään vanhemmille, mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.