Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Onhan se kätevää, jos lapsi tottelee, mutta kiltteydellä on kääntöpuolensa.

Tekee niin kuin pyydetään, käyttäytyy kauniisti eikä rettelöi. Sellainen on kiltti lapsi, perinteisen kasvatusajattelun ihanne. Sävyisän ja tottelevaisen lapsen kanssa välttyykin arjessa monelta väännöltä.

Mutta pärjääkö tässä maailmassa kiltteydellä? Voiko joustavuus muuttua liialliseksi myötäilyksi, josta on lapselle haittaa?

– En oikeastaan pidä sanasta kiltti. Siihen liittyy mielikuva, että pitäisi olla hajuton ja mauton, ettei vain tuota kenellekään pahaa mieltä ja pettymystä, sanoo psykoterapian erityispsykologi ja perheterapeutti Kaija Lajunen, joka on kehittänyt lasten turvataitokasvatusta.

Kiltteys on myönteistä, kun se tarkoittaa huomaavaisuutta, myötätuntoisuutta ja muiden kunnioittamista. Samalla pitää osata olla kiltti itselleen.

– Liian kiltti panee aina toisten toiveet etusijalle ja sivuuttaa omat toiveet ja tarpeet. Se voi johtaa arvotto­muuden tunteeseen ja pahimmillaan masennukseen.

Jämäkkyys ei tarkoita muiden kohtelemista huonosti.

Arvosta itseäsi ja muita

Joku lapsi on jo temperamentiltaan sopuisampi, toinen tulisempi. Hiljaisuus ei silti tarkoita samaa kuin kiltteys. Rauhallinen lapsi voi olla hyvin tietoinen mielipiteistään ja osata tuoda niitä tarvittaessa esille.

Jämäkkyys ei tarkoita muiden kohtelemista huonosti. Kun arvostaa itseään, osaa arvostaa myös muita.

Miten vanhempi voi opettaa lapselle oikeanlaista kiltteyttä? Ensinnäkin arvostamalla itseään.

– Aikuinen voi näyttää mallia siinä, miten tunteensa ja mielipiteensä voi sanoa selkeästi, rauhallisesti ja vakaasti, Lajunen neuvoo.

On myös tärkeää osoittaa arvostavansa lapsen mielipiteitä, vaikkei niiden mukaisesti voi aina toimia.

Aina se ei ole helppoa. Kai jokainen toivoo lapsestaan vahvatahtoista pärjääjää, mutta silti riepoo, kun tenava panee hanttiin. Pinna kiristyy kiireessä, kun lapsi ei anna auttaa pukeutumisessa vaan yrittää kymmenennen kerran saada vetoketjun itse kiinni.

"Joskus lapsi ei tuo omia tarpeitaan esille, koska hän ei edes tajua, että niillä on väliä."

Silloin kannattaa muistuttaa itseään: näin hän harjoittelee tärkeää selviytymisen taitoa. Kun aikuinen kuuntelee lapsen ajatuksia ja tahtoa, lapsi oppii, että ne ovat tärkeitä ja kuuntelemisen arvoisia.

– Joskus lapsi ei tuo omia tarpeitaan esille, koska hän ei edes tajua, että niillä on väliä. Hän on oppinut skannaamaan toisten toiveita ja toteuttamaan niitä, vaikkei niitä edes lausuttaisi ääneen.

Jos perheessä on esimerkiksi jatkuvaa riitaa tai muita isoja huolia, lapsi voi ajatella, ettei halua aiheuttaa vanhemmille enää lisää pahaa mieltä. Myös kovin rankaiseva ja moittiva kasvatus voi tuottaa liian kiltin lapsen, joka koko ajan pelkää tekevänsä jotain väärin.

Jos lapsen käskee ”olla kiltisti”, se ei myöskään välitä lapselle mitään hyödyllistä ja täsmällistä ohjetta, kuten vaikka ”muista sanoa kiitos”.

Kavereille saa sanoa ei

Pikkukoululaista harmittaa vielä illalla kotona. Luokassa äänestettiin siitä, mitä peliä pelattaisiin, ja tyttö taipui kavereiden painostuksesta kannattamaan vaihtoehtoa, jota ei halunnut. Jälkikäteen tuntuu kurjalta.

Porukan paine on kova, ja halu miellyttää ikätovereita on ymmärrettävää. Mutta jos aina suostuu kaikkeen, voi joutua toistuvasti ohitetuksi. Liian kiltti voi päätyä syrjityn asemaan, vaikka pyrkii myötäilyllään päinvastaiseen.

Kun lapsi kertoo mielipahastaan, aikuisen kannattaa kuunnella ja rohkaista: Kurja tunne on merkki siitä, että tilanne ei mennyt sinusta oikein. Miten olisit voinut kertoa tahtosi? Miten vastata, jos joku arvostelee tai nauraa?

Lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta toisen pettymyksestä.

Jo pienten kesken syntyy rooleja. Yksi pomottaa, toinen tottuu joustamaan. Jos vanhempi huomaa, että lapsi taipuu jatkuvasti toisen tahtoon, tilanteista kannattaa jutella. Halusitko, että tuo meni noin? Miten voisit sanoa, ettet aina halua olla kotileikissä koira? Esimerkki­tilan­teita voi myös leikkiä.

Vaikka oman tahtonsa sanoisi miten nätisti, toinen voi silti loukkaantua.

– Lapsen kanssa voi pohtia, onko lopulta niin vaarallista, jos toista alkaa harmittaa. Ei lapsen tarvitse ottaa vastuuta toisen pettymyksestä, Lajunen sanoo.

Tavoite ei ole, että aina olisi sopuisaa. Kaveria ei turhaan ja tieten tahtoen pidä loukata, mutta omia rajoja saa puolustaa. Jos toinen siitä suuttuu, lapsi ei voi sille mitään. Kaikkeen ei tarvitse suostua. Erimielisyyksistä pääsee yli, ja ne voidaan sopia. Tärkeintä on, että tilanteet menevät lopulta reilusti molempien kannalta.

Käsitystä omista rajoista on hyvä opetella pienestä saakka.

Ärjäise kuin leijona

Lapsen kasvaessa vastaan tulee vakavampiakin paikkoja kuin kotileikin roolijako. Joskus tiukka ei-sana on tarpeen, jotta ei joudu vaarallisiin tilanteisiin. Lapsi, joka ei osaa puolustaa itseään, on alttiimpi henkiselle, fyysiselle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Käsitystä omista rajoista on hyvä opetella pienestä saakka. Mistä sinä alat ja mistä toinen alkaa? Mitä sinulle saa tai ei saa tehdä? Yksi tapa on piirtää yhdessä paperille kehon ääriviivat, joiden sisällä lapsi päättää itse. Lapsi voi värittää omakuvaan alueet, joihin häntä ei saa koskea ilman lupaa.

Oman mielipiteen sanomista on hyvä myös harjoitella ääneen: Ei, en lähde tuohon. Hiljaista, arkaa lasta voi rohkaista käyttämään ääntään vahvemmin ja tarvittaessa ärjäisemään kuin leijona.

Oudoissa tilanteissa lapsen hälytyskello usein luonnostaan soi. Jos hän ei ole oppinut ottamaan tuntemuk­siaan tosissaan, hän voi olla helpommin vietävissä.

– Outo olo tai pelko ovat vaaran merkkejä, joita kannattaa kuunnella. Tottelevaisuus ei voi olla ainoa ohjenuora elämässä, Lajunen sanoo.

Lue lisää: Lajunen, Andell, Ylenius-Lehtonen & Ojanen: Tunne- ja turvataitoja lapsille. Tunne- ja turvataitokasvatuksen oppimateriaali. THL 2015.

Meidän Perhe 5/2016

Rohkaise omaan ajatteluun

1. Rohkaise lasta luottamaan siihen, että hänellä on kuuntelemisen arvoisia ajatuksia. Älä vähättele itseäsikään.

2. Kunnioita jo pienen lapsen omia rajoja. Älä esimerkiksi pakota ujostelevaa lasta sukulaisen syliin vain sukulaisen mieliksi, jos lapsi ei halua.

3. Opeta lapselle turvataidot: oudossa tai uhkaavassa tilanteessa pitää sanoa jämäkästi ei, lähteä pois ja kertoa turvalliselle aikuiselle.

Vierailija

Kasvatatko lasta vai lapasta? Opeta lapsi puolustamaan rajojaan

Tuntuupa pahalta lukea tämmöistä artikkelia kun oma äiti on sössinyt kaikessa missä tuossa käytännössä voi sössiä ja on yhä tänäkin päivänä sitä mieltä, että en saisi pitää puoliani missään. Miten mä sanon oman mielipiteeni rauhallisesti, kun sitä ei ole koskaan noteerattu? En kai mä nyt voi omien lasteni kanssa sellaista opetella, etteivät ne ala sitten määrätä ja päättää kotona siitä miten asiat tehdään?
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.