iStockphoto
iStockphoto

Hyvää käytöstä voi opettaa lapselle monin eri keinoin.

Lapselle kannattaa opettaa hyviä tapoja jo aivan pienestä pitäen. Sanallisen opettamisen lisäksi vanhemmat voivat kannustaa lasta hyvään käytökseen monin pienin keinoin. Tässä muutama Raisingchildren-sivustolta poimittu esimerkki.

1. Näytä lapselle hyvää esimerkkiä

Lapsi seuraa vanhempiensa tekemisiä ja ottaa heistä oppia. Sinä olet lastesi roolimalli, joten voit ohjata häntä omalla käytökselläsi. Muista, että teot ovat lasten silmissä usein huomattavasti tärkeämpiä kuin sanalliset ohjeet.

2. Näytä omat tunteesi

Kerro lapsellesi, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Se auttaa lastasi oppimaan empatiaa ja ymmärtämään oman käytöksen vaikutukset muihin ihmisiin.

3. Anna lapsellesi myönteistä palautetta

Kun lapsesi käyttäytyy hyvin, muista kehua häntä. Positiiviset kommentit ovat huomattavasti hyödyllisempiä kuin kritiikki ja nuhtelu. Muista, että lapset janoavat huomiota, joten mikäli vaihtoehtoina on negatiivinen huomio tai ei minkäänlainen reagointi, lapsi valitsee yleensä negatiivisen huomion.

4. Laskeudu samalle tasolle lapsesi kanssa

Kommunikointi lapsen kanssa vahvistuu huimasti, jos laskeudut lapsen tasolle kyykistymällä hänen viereensä. Se myös auttaa lasta keskittymään sanoihisi.

5. Kuuntele ja sanoita

Aktiivinen kuuntelu ja lapsen tunteiden pukeminen sanoiksi eli ns. sanoittaminen on yksi keino auttaa lasta tunnistamaan omat tunteensa. Etenkin lasta harmittavissa tilanteissa hän turhautuu helposti, jos ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Jos toistat lapselle ääneen, miltä luulet hänestä tuntuvan, se auttaa lasta tunnnistamaan tunteensa ja antaa hänelle lohtua.

6. Pidä lupauksesi

Jos lupaat lapselle jotain, muista pitää siitä kiinni. Näin lapsi oppii luottamaan sinuun ja arvostamaan sinua. Jos lupaat lähteä lapsen kanssa puistoon sen jälkeen kun hän on siivonnut lelunsa, älä lykkää lähtöä toiseen päivään, vaan toteuta lupauksesi heti lapsen ollessa valmis. Jos sanot lapselle, että lähdette ulos kaupasta, mikäli hän ei lopeta riehumista, sinun täytyy pitää sanoistasi kiinni. Tämä opettaa lapselle johdonmukaisuutta.

7. Vähennä houkutuksia

Jos tiedät lapsesi himoitsevan jollain kielletyllä tavaralla leikkimistä, laita se pois näkyvistä. Jos lapsesi mankuu jatkuvasti herkkuja keittiön kaapista, lakkaa ostamasta niitä. Mitä vähemmän houkutuksia, sitä helpompaa niiden vastustaminen on.

8. Katso tarpeen vaatiessa läpi sormien

Säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta turhasta komentelusta on vain haittaa. Lasten kuuluu välillä juosta, kiipeillä ja kiljua, ja jos paikka ja aika ovat niihin sopivia, anna hänen tehdä niin. Pieniä sääntörikkomuksia voi myös tarpeen vaatiessa katsoa läpi sormien, sillä esimerkiksi väsynyttä tai nälkäistä lasta on turha yrittää saada käyttäytymään yhtä hyvin kuin pirteää ja kylläistä.

9. Älä anna periksi mankumiselle

Jos lapsen mankumiselle antaa periksi, hän oppii siitä, että mankuminen kannattaa. Jos kiellät lapselta jotain, älä muuta mieltäsi kyllästyttäisi hänen mankumiseensa.

10. Käytä yksinkertaisia ja myönteisiä käskyjä

Lapsi tottelee parhaiten neuvoja ja käskyjä, jotka ovat selkeitä ja myönteisiä. Sen sijaan että sanoisit "Älä jätä ovea auki", sano mieluummin "Ole kiltti ja sulje ovi".

11. Anna vastuuta

Lapsen kasvaessa hänelle on hyvä antaa yhä enemmän vastuuta, sillä samalla hän oppii myös vastuun ottamisen seurauksia. Jos lapsi vaikka unohtaa jonkin koulussa tarvittavan tavaran kotiin, hän muistaa asian ensi kerralla paremmin, jos vanhempi ei ryntää heti perään viemään sitä hänelle. Jos vanhempi tekee aina kaiken lapsensa puolesta, tämä ei koskaan opi ottamaan omista tekemisistään vastuuta.

12. Älä jankkaa

Samoista asioista jankkaaminen ja nalkuttaminen ei ole kenellekään mukavaa. Jos lapsi tottuu siihen, että toistelet samaa pyyntöä tai kehotusta ikuisuuden, hän lakkaa lopulta reagoimasta pyyntöihisi. Kerro lapselle, ettet aio enää toistaa kehotustasi, ja kerro hänelle myös mitä sen noudattamatta jättämisestä seuraa. Tämän jälkeen sitä ei pidä enää toistaa. Kolmeen laskeminen auttaa monia pieniä lapsia ryhtymään toimeen.

13. Anna lapsesi tuntea itsensä tärkeäksi

Lapset rakastavat voidessaan tehdä jotain perheen yhteiseksi hyväksi. Anna lapsen jo pienestä pitäen tehdä yksinkertaisia kotitöitä tai tehtäviä, joista hän saa kehuja ja hyvän mielen. Kun muistat neuvoa ja kehua lasta tarpeeksi, hänen itsetuntonsa kasvaa ja hän oppii vastuuntuntoa.

14. Varaudu haasteisiin

Välillä vastaan tulee hankaluuksia ja ongelmallisia tilanteita. Jos tiedät, että lähteminen hauskasta tilanteesta on lapsellesi hankalaa, valmista häntä siihen etukäteen kertomalla, että kymmenen minuutin päästä on lähtöaika. Muista myös selittää lapsellesi, miksi toivot hänen toimivan kuten haluat.

15. Käytä apuna huumoria

Ristiriitoja ja hankalia tilanteita voi aina helpottaa huumorilla. Etenkin pienet lapset rakastavat sitä, että vanhempi puhuu hassulla äänellä tai kutittaa heitä kunnes he tekevät mitä pyydetään. Mököttävä lapsi on helppo saada unohtamaan harminsa syy matkimalla hänen mökötystään tai kertomalla jokin hauska tarina.

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.