iStockphoto
iStockphoto

Lapsi omaksuu hyvät käytöstavat näillä helpoilla opeilla.

Hyvien käytöstapojen juurruttaminen lapseen tuntuu työläältä. Se on kuitenkin yhtä tärkeää kuin hampaiden harjaaminen kahdesti päivässä. Lapsi oppii kohteliaan käytöksen aakkoset, kunhan annat hänelle aikaa.

Näillä Parents.com-sivuston ohjeilla autat lasta muistamaan hyvät tavat joka päivä.

1. Kokoa apujoukot

Lapsi kuuntelee joskus kernaammin muita kuin vanhempiaan. Rekrytoi ystäviä, perhettä ja opettajia tukijoukoiksi. Selitä, miksi haluat heidän näyttävän hyvää esimerkkiä.

Jos setä röyhtäisee ruokapöydässä, hänen tulee pyytää lapsen kuullen anteeksi. Jos lapsi hyppii sohvalla mummolassa, isoäidin on sanottava, että se on epäkohteliasta. Välikäsi voi saada viestin tehokkaammin perille.

2. Käytä positiivista kieltä

Hyvien tapojen oppimisen ei tarvitse olla ikävää. Kerro lapselle hyvän käytöksen eduista: leikki- ja juhlakutsuja tulee enemmän ja lapsi saanee tahtonsa helpommin läpi aikuisten kanssa.

Opeta ja ohjaa myönteisten sanojen avulla: kohtelias käytös on hauskaa ja palkitsevaa.

3. Hyödynnä temppujen taika

Matki lapsen huonoja käytöstapoja, mutta tee se hullunkurisesti. Jos lapsi pyytää lelua epäkohteliaasti marisevalla äänellä, toista sama liioitellusti. Jos imitoit ”väärää” käytöstapaa hölmöillä ilmeillä höystettynä, saat vastineeksi naurunpurskahduksen. Naurujen jälkeen voitte keskustella kohteliaammista tavoista pyytää leluja.

Tutustu myös hyvää käytöstä käsitteleviin lastenkirjoihin.

4. Leiki roolileikkejä

Valmenna lasta tietynlaista etikettiä vaativiin tilanteisiin. Esitä, että tapaat uuden henkilön ensimmäistä kertaa, ja harjoitelkaa kättelemistä. Näytelkää leikkikenttäskenaario takapihalla: miten lapsi voi kohteliaasti pyytää keinuvuoroa? Tai lavastakaa kauppareissu: miten lapsen kuuluu toimia, jos hän ei löydä haluamaansa tuotetta?

5. Pidä kiinni perheillallisesta

Illallinen kokoaa perheen yhteen, mutta se on myös hyvä hetki harjoitella pöytätapoja. Koti-illallisella lasta voi myös tutustuttaa uusiin ruokalajeihin, joihin hän saattaa törmätä kaverin luona tai ravintolassa.

Opeta lapselle myös, miten hän voi kohteliaasti kieltäytyä ruoasta, josta ei pidä. Älä unohda kokin kiittämistä ja kehuja.

6. Huomioi lapsen ideat

Hyödynnä kaikki mahdolliset oppimistilanteet. Jos lapsi huomauttaa jonkun toisen huonoista tavoista – oli tilanne sitten kuvitteellinen tai todellinen – kysy, miten hän olisi toiminut toisin.

Keskustelkaa erilaisista eteen tulevista tilanteista, ja anna lapsen ehdottaa ratkaisuja. Mitä kohteliaisuussanoja hän käyttäisi opettajalle tai sukulaiselle puhuessaan?

Rohkaise lasta toteuttamaan ehdotuksiaan, ja pyydä häneltä myös raportti siitä, miten kävi.

7. Harjoitus tekee mestarin

Toisto on avain uuden oppimiseen. “Kiitos” ja “ole hyvä” ei voi kaikua liikaa päivän aikana. Jos lapsi unohtaa taikasanat pyytäessään ruokaa, kiitä häntä, ja pyydä toistamaan pyyntönsä, nyt oikeilla sanoilla höystettynä.

Jos pyydät lasta kattamaan pöydän, mutta hän valittaa, tee siitä peli: miten nopeasti hän suoriutuu tehtävästä? Jos lapsi ei ojenna kättään uudelle henkilölle, ohjasta hänen kättään kevyesti oikeaan suuntaan.

Sisu ja toisto tuottavat tulosta, ja pian tavat ovat osa lapsen arkipäivää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.