Pulpetissaan hiljaa istuvan oppimisvaikeudet voivat jäädä huomaamatta, kertoo erikoispsykologi Heli Isomäki.

Hyväkäytöksisellä, pulpetissaan hiljaa istuvalla lapsella voi olla oppimisvaikeuksia siinä missä äänekkäällä luokkakaverillakin. Opettaja ja vanhemmat eivät sitä aina näe.

Aikuiset luulevat yhä, että kun lapsi on kiltti, hänellä on kaikki hyvin. Niinhän se ei aina ole. Lapsi voi haluta käyttäytyä odotusten mukaan eikä siksi näytä osaamattomuuttaan tai häiriköi. Oikeasti lapsi ei välttämättä ymmärrä eikä opi. Tilanne voi jatkua vuosia. Lapsi saattaa sinnitellä luokalta toiselle ilman, että kukaan huomaa hänen ahdinkoaan.

Oppimisvaikeuksia on sekä tytöillä että pojilla, mutta tytöillä on suurempi riski kuulua näihin sopeutujiin. Jotkut tasapainottelevat ongelmiensa kanssa tekemällä työtä tuntitolkulla iltaisin. Kaikilla kilteillä ei vaikeuksia tietenkään ole.

Kiltin lapsen oppimisvaikeus voi jäädä huomaamatta myös kotona, koska vanhempien voi olla vaikea hyväksyä sitä. Äitien ja isien suhtautumisessa lapseensa kun on aina tunteet mukana. Näin kuuluukin olla.

Vanhemman voi olla vaikea uskoa, että lapsella on ongelmia esimerkiksi matematiikassa. Joku toinen taas repii hiuksiaan, että eikö se kertotaulu tosiaan mene sille jakeluun. Vastuu lapsen elämästä voi herättää pelkoja: selviääkö lapseni, mikä hänestä tulee isona, mitä jos ei vaikka opi lukemaan.

Vanhemmat kokevat lapsensa oppimisvaikeuksista usein syyllisyyttä. Se kertoo välittämisestä, mutta voi samalla johtaa keinottomuuteen. Auttaisi, jos vanhemmat pystyisivät erottamaan omat tunteensa ja toimimaan parhaan ratkaisun löytämiseksi. Hyvä lähtökohta on asenne: ”Jaha, meillä tarvitaan tässä apua. Hankitaan sellaista.” Jos taas vanhempi on koko ajan liian huolissaan lapsesta, se ei auta lasta luottamaan itseensä ja kykyynsä selvitä.

Olisi tärkeää, että opettajat huomaisivat oppilaiden oppimisongelmat mahdollisimman varhain. Jatkuessaan ne usein kertautuvat ja lapselle tulee tunne, ettei oppimiseen voi vaikuttaa. Tällöin hän ei halua ehkä edes yrittää.

Isoissa ryhmissä tukea tarvitsevien tunnistaminen vaatii pitkiä tuntosarvia. Opettajien täydennyskoulutuksessa aiheeseen kiinnitetäänkin nykyisin enemmän huomiota.

Parhaassa tapauksessa mahdollisesta oppimisvaikeudesta kärsivät lapset napattaisiin apua saamaan jo päiväkoti-iässä. Esimerkiksi lukivaikeus voidaan tunnistaa viisivuotiaana. Jos toisella vanhemmalla on ollut lukihäiriö, on perinnöllisestä taipumuksesta hyvä puhua neuvolassa.

Kaikkein tärkeintä on lapsen arvostava kuuleminen ja ohjaaminen pienestä saakka. Jos lapsi kokee kotona, että hän on arvokas, oppii hän hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Silloin hänellä ei ole hätää, vaikka oppimisongelmia tulisikin. Erityisen tarpeellista vahva perusluottamus on niille kilteille, joiden oppimisvaikeuksia on hankala havaita.

Heli Isomäki on neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian tohtori Neuropsykologipalvelu Ludus Oy:stä.

Meidän Perhe 8/2015

Lue lisää

Vaikeuksia oppia? Näin kannustat lasta

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Miksi lapsi kirjoittaa kirjaimia väärinpäin?