Elina Hiltusen tavoite on saada tytöt ja vanhemmat ymmärtämään, että prinsessoista voi tulla mitä vain ja tiede kaipaa tyttöjä insinööreiksi.

"Aloin ajatella tyttöjä ja tiedettä yhtenä tavallisena päivänä pari vuotta sitten. Silloin kutosluokkalainen tyttäreni Emilia kysyi, mikä on Bosen-Eistenin kondensaatti.

Minulla ei ollut hajuakaan eikä Googlea lähellä, joten pyysin tytärtä kysymään isältään. Mieheni selitti tyttärelle matalissa lämpötiloissa esiintyvästä aineen tilasta ja minä mietin, että tyttärellä taitaa olla taipumuksia tieteiden pariin.

Kun menin suihkuun, aloin pohtia, miten voisin kannustaa tyttäreni tiedekiinnostusta. Ajatus laajeni nopeasti siihen, miten voisin kannustaa tyttöjä ylipäätään tieteiden lumoihin. Perustin Tiedettä tytöille -hankkeen ja saman nimiset nettisivut, joilla innostetaan tyttöjä opiskelemaan teknologiaa ja luonnontieteitä.

Tyttöjen leluissa ja lehdissä minua harmittaa, että ne keskittyvät yleensä kotiin, hoivaamiseen ja ulkonäköön. Niissä on naisia kampaajina ja lastenhoitajina, ihan hyvä, mutta missä ovat naiskirurgit tai tutkijat? Miksei satukirjan prinsessa voisi olla tutkijalääkäri, joka kehittää lääkkeen vaikka uniapneaan?

Miksei satukirjan prinsessa voisi olla tutkijalääkäri, joka kehittää lääkkeen vaikka uniapneaan?

Yksi haaveistani on järjestää tytöille tiedekutsuja, joissa tytöt pukeutuvat prinsessoiksi ja pääsevät tekemään tiedetaikatemppuja. Olen saanut kritiikkiä, että stereotyyppistä se prinsessaksi pukeutuminen. Varmaankin niin, mutta kiinnostus tieteeseen pitää herättää tyttöjen ehdoilla, ja aika harva tyttö on täpinöissään autoista tai tappajaroboteista.

Meidän vanhempien pitää kertoa tytöille, että prinsessa- ja nukkeleikit ovat hienoja ja että prinsessoista voi tulla mitä vain. Pinkistä pitäminen ei vie tytöiltä teknistä älyä. Voi leikkiä barbeilla ja rakastaa vaatteita ja olla sikahyvä matikassa.

Meidän vanhempien pitää kertoa tytöille, että prinsessoista voi tulla mitä vain.

Tutkimusten mukaan tytöt ja pojat ovat yhtä kiinnostuneita teknologiasta, kunnes tytöt alkavat jo alaluokilla ajatella, ettei siellä ole heille mitään. Uskon, että roolimallien puute on syynä, etteivät tytöt koulussa valitse luonnontieteitä.

Poikien lelu- ja pelimaailmassa tekniikkaa pursuaa, ja heille kasvaa siinä sivussa hyvä tiedeitsetunto. Keskinkertaisesti matikkaa osaavalle pojalle ei ole ongelma lähteä opiskelemaan diplomi-insinööriksi, mutta kympin tyttö epäilee usein olevansa liian huono.

 

Opettelin itse ohjelmoimaan muutama vuosi sitten, koska halusin kirjoittaa ohjelmointioppaan pikkulapsille. Poikani auttoi, hän harrastaa koodauskerhoa. Tytärkin osallistui, hän on loistava kirjoittaja. Ohjelmointi on kuin virkkaamista: käytät koodeja kuin lankaa ja teet mitä ikinä haluat.

Mieheni ja minä olemme kokeilunhaluisia teknologiafriikkejä, työmme vuoksi ja muutenkin. Avaan ulko-oven ihon alle asennetulla mikrosirulla, ja robotti-imuri siivoaa meillä. Seuraan terveyttäni aktiivisuusrannekkeella ja untani patjan alle laitetulla sensorilla. Lapsillemme tämä kaikki on ihan normaalia, niin kuin sekin, että he tekevät tietokoneella kolmiuloitteisia piirustuksia.

Haluaisin saada tytöt näkemään, miten moni asia heidän elämässään liittyy tieteeseen. Ihan ensin pitäisi saada varsinkin tyttöjen äidit ymmärtämään se, koska vanhemmat vaikuttavat lastensa asenteisiin niin paljon.

Haluaisin saada tytöt näkemään, miten moni asia heidän elämässään liittyy tieteeseen.

Ilman tieteen saavutuksia emme voisi matkustaa autolla tai lentäen tai ottaa selfieitä. Kännykän, suklaavanukkaan, meikkien, nettisivujen, kirjojen ja lelujen takana on tieteen keksintöjä.

 

Tyttöjen kannattaa tutustua tieteeseen samasta syystä kuin poikienkin: Se nyt vain on niin kiinnostavaa, ja sekä tyttöjen että poikien aivoja tarvitaan ratkaisemaan maailman haasteita. Naisia tarvitaan lisää varsinkin insinööreiksi ja suunnittelijoiksi, heitä on valmistuvien joukossa yhä vähän.

Tekoäly on jo mukana arjessa, älypuhelimissa, tietokoneissa ja autoissa. Kohta se on kaikkialla. Mutta ihminen on se, joka päättää, mitä hyvää uusi teknologia tuo ja kenelle.

Olen varma, että naiset toisivat koneisiin lisää inhimillisyyttä. Vanhuksille on karvaisia robottilemmikkejä. Niitä ei voinut siirtää sängystä toiseen hygieniasäädösten vuoksi, kunnes eräs nainen keksi, että tehdään lemmikkirobotille pestävä ja vaihdettava karvakuori.

Olen varma, että naiset toisivat koneisiin lisää inhimillisyyttä.

Kun haastattelin suomalaisia tiedenaisia Tiedettä tytöille -nettisivuille, huomasin, että monella on maailmanparannusvietti. Siis lapset ja vanhemmat, muistakaa: luonnontieteiden ja tekniikan avulla voi todella parantaa maailmaa."

Elina Hiltunen, 45, on Espoossa asuva diplomi-insinööri, kauppatieteiden tohtori ja tulevaisuuden tutkija, joka tekee myös virkkauskirjoja ja lasten tietokirjoja. Perheeseen kuuluvat puoliso Kari Hiltunen, tytär Emilia, 14, poika Otto, 12, sekä labradorinnoutaja Uno ja kääpiövillakoira Barbi.

Vierailija

Elina Hiltunen: ”Tiede kaipaa tyttöjen älyä”

Vierailija kirjoitti: Tiede ei kaipaa tyttöjen älyä. Tiede kaipaa vain älyä eikä välitä pätkääkään sen tuottaneen henkilön sukuelimistä. Ne eivät älyä tuota. Ei kai kukaan sitä väittänytkään. Mutta puolet älystä on naisten päässä. Sitä puolta tiede kyllä kaipaa. Onneksi nykyään länsimaissa sitä onkin jo otettu käyttöön, mutta enemmänkin kelpaisi.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield
Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield

Kannattaa luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen. Ei latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun, vastaa lastenpsykiatri Janna Rantala.

”Lapsemme on 3,5-vuotias, uusiin ihmisiin hieman varauksellisesti ja ujosti suhtautuva poika. Parin viimeisen kuukauden aikana hän on selvästi vapautunut ja alkanut ottaa kontaktia oma-aloitteisesti niin tuttuihin kuin tuntemattomiin aikuisiin. Lapsen kerronnassa ei ole kuitenkaan rajoja, vaan hän saattaa kertoa esimerkiksi vanhemman sairaudesta täysin estottomasti kenelle tahansa.

En haluaisi latistaa lapsen avoimuutta ja juuri löytynyttä uskallusta puhua vieraammillekin. Kuitenkin jotkut asiat ovat mielestäni perheen sisäisiä asioita, jotka eivät kuulu muille. Toisaalta jotkut saattavat hämmentyä tai kokea vaivaannuttavana kovin yksityiskohtaisen selostuksen esimerkiksi juuri terveysasioista. Miten selittää asia lapselle ymmärrettävästi, mutta siten, ettei lapsi koe syyllisyyttä jo kertomistaan asioista eikä myöskään ala vältellä puhumista?”

Ujon puheliaan äiti

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

Saako aloittaa vitsillä? Lapsi kertoi kaupan kassalle heleällä äänellä, miten oli nähnyt aamulla äidin kakalla. Kotona äiti ohjasi lasta, että kakkaaminen on ok, mutta sellaisesta ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia. Seuraavalla kauppareissulla lapsi kertoi: ”Mä näin taas äidin kakalla, mutta siitä ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia.”

Pieni lapsi ei kerta kaikkiaan ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavoin kuin vanhempi. Viattomuudessaan hän kertoo juttua, johon hän toivoo kuulijan vastaavan mukavalla tavalla. Ehkä tarinan lapsi ajatteli, että kaupan kassa kertoisi vastavuoroisesti omista vessakokemuksistaan. Siinä sitten rupateltaisiin mukavasti asioinnin lomassa.

Kun lapsi kasvaa kannustavassa ja luottavaisessa ilmapiirissä, hän ei sensuroi puheitaan vanhemman reaktion pelossa. Raju reagointi kiellettyyn puheenaiheeseen on lasta häpäisevä kokemus, kuten olet viisaasti ennakoinutkin. Sitä en suosittele, vaikka vanhempaa hävettäisikin.

Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia.

Mitä siis tehdä? Aluksi voi tarkistaa, mitä kaikkea puhuu lapsen kuullen. Tärkeitä asioita ei silti kannata salata lapselta! Voi myös pohtia, miksi jokin asia ei omasta mielestä kuulu ulkopuolisille. Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia. Esimerkiksi sairaus saattaa jollekin olla julkinen puheenaihe, toiselle taas hyvin yksityinen.

Nolossa tilanteessa voi ohjata vaivihkaa keskustelua pois aralta alueelta ennen yksityiskohtien vyöryä. Kolmevuotias on hämättävissä kertomaan muista asioista. Tempun voi tehdä myös yllättävään kuulijan rooliin joutunut. Kannattaa siis luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen.

Esimerkiksi päiväkotien työntekijät kuuntelevat näitä juttuja pokka naamalla vuodesta toiseen ja suhtautuvat silti meihin vanhempiin asiallisesti. Kaikkien elämässä on monenlaista, yksityistäkin. Ollaan sen äärellä yhtä viisaita kuin sinä, eikä latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun.

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuorten aivot käyvät kierroksilla – pienet sosiaaliset tapahtumat voivat kuormittaa enemmän kuin koulustressi, kertoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Vanhemmat ajattelevat usein, että nuoret kuormittuvat ja jopa ahdistuvat läksykuormasta tai harrastusmääristä. Todellinen kuormitus voi kuitenkin tulla arjen sosiaalisista suhteista.

Teinit kiinnittävät todella paljon huomiota pieniin, meille aikuisille mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Teinin mantelitumake eli aivojen taistele-pakene-keskus skannaa jatkuvasti, olenko vihamielisessä vai minuun positiivisesti suhtautuvassa seurassa.

– Nuorille sosiaaliset kanssakäymiset ovat merkittävämpiä kuin aikuisille. Kaikki mitä meissä tapahtuu, on järkevästi rakennettu: aivot toimivat niin kuin yhteiskunta olisi edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Nuoret ihmiset on tehty etsimään uusia elinalueita ja pariutumaan, sanoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Mikä kuormittaa nuoren mieltä?

Jo pitkään on tiedetty, että nuoret ovat itsekeskeisiä ja heidän on vaikea hillitä tunteitaan ja impulssejaan. Nyt tieteen avulla on voitu myös todistaa, että nuorten aivoissa tapahtuu valtavan paljon enemmän kuin lasten ja vanhempien aivoissa.

Aistihavaintokyvyt kypsyvät jo varhain, mutta murrosiässä tunnekeskusten toiminta kiihtyy. Kontrollikeskusten toiminta puolestaan voimistuu hitaimmin. Nuoren aivot käyvät siis ylikierroksilla, koska tietoa käsitellään todella paljon, hyvin suurelta osin tiedostamattomasti. 

– Nuorten aivoissa on kauhea määrä sähköjohtoja, ja koska niin sanottua valkeaa ainetta ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi pitämään johtoja erossa toisistaan, ne yhdistyvät väärin ja tapahtuu oikosulkuja. Aikuisten johdot pysyvät järjestyksessä, koska lelluvat valkean aineen suojissa, Hermanson kuvailee.

Varsinkin tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla.

Maailmassa sekä omassa lähipiirissä tapahtuvat asiat pohdituttavat nuorta: Miksi äiti kasvattaa pikkuveljeä väärin vaikka luin, että pitäisi toimia ihan toisin? Miten kehtaan mennä luokkaan, kun en äsken saanut palloa kiinni? Miksi meillä ostetaan vaaleaa leipää, vaikka tumma leipä ehkäisee syöpää?

Varsinkin tytöillä hippokampus, jossa sijaitsee pienten nippeliasioiden muistaminen, aktivoituu helposti. Tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla. Pienet asiat jäävät mieleen ja saattavat kuormittaa.

Nämä huolet ja ajatukset eivät tule useinkaan vanhemman tai vaikka koulun tietoon, eikä tavallisesti tarvitsekaan – nuorella saa olla oma elämä ja sen mukanaan tuomat ajatukset. Vanhemman jatkuvat utelut voinnista tuntuvat nuoresta usein häiritseviltä.

Nuori kyllä tarvittaessa kääntyy aikuisen puoleen huolineen. Aikuisen tulee olla sen arvoinen.

– Fiksua olisi, jos vanhemmalla ja nuorella olisi jotain säännöllisiä hetkiä, jolloin viettää yhteistä, kiireetöntä aikaa.

Jos nuori on kovin ahdistunut tai kuormittunut, hän voi noissa tilanteissa purkaa vanhemmalle kotiin ja kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Nuorta ei kuitenkaan pidä pakottaa tilittämään tunteitaan.

Ja toisaalta: ei nuorenkaan arjen tarvitse olla jatkuvaa kriisiä. On niitäkin nuoria, jotka keskittyvät todella huolella vain läksyihin ja harrastuksiinsa. Joskus mekaaninen suorittaminen saattaa kuitenkin liittyä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamien tunteiden kieltämiseen ja kompensointiin.

– Vanhempi ei voi elää oman lapsensa nuoruutta lapsen puolesta, ne nuoruuden angstit ja haasteet on jokaisen elettävä itse, Hermanson muistuttaa.

Mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen nuoren oloa?

Nuoret väsyvät sosiaalisissa tilanteissa enemmän, koska joutuvat käyttämään isompia osia aivoista – ja näin aivojen aineenvaihduntakin on isompaa. Jos ei ole energiaa, pinna napsahtaa nopeammin. Aikuisen tehtävä on järjestää nuorelle arjen rytmi kuntoon, varmistaa syöminen ja nukkuminen.

Hankalat keskustelut kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun sekä aikuisella että teinillä on vatsat täynnä.

– Nuorten kanssa kannattaa keskustella kaikki hankalat jutut niin, että sopii keskustelun etukäteen ja varmistaa, että molemmilla – niin aikuisella kuin teinillä – on vatsat täynnä.

Vanhemman tehtävä on myös pitää perheessä yllä hyvää, avointa ja rentoa tunnelmaa. Nuori oppii ensisijaisesti mallista. Jos vanhemmat eivät keskustele tunteistaan rehellisesti ja avoimesti, miten nuori oppisi sanoittamaan omia tunteitaan?

– On vanhempia, jotka sanovat, etteivät riitele lastensa nähden tai ollenkaan. Mutta juuri tällaisia asioita nuoret stressaavat, eivät vanhemmat pysty nuoria huijaamaan.

Vaikka jäätävät sanat olisi peitelty hymyin, nuorten sosiaalisiin tilanteisiin virittyneet aivot kyllä skannaavat kireän ilmapiirin: nuo kaksi tyyppiä eivät viihdy. Jos nuori ei tiedä tilanteen taustoja, hän kehittelee tunnelmalle omat teoriansa. Parhaan esimerkin vaikkapa parisuhteesta voi antaa elämällä itse rehellisessä ja ilmapiiriltään avoimessa suhteessa.

– On ihan sama mitä vanhempi sössöttää oikeanlaisen elämästä, jos samalla laiminlyö itsensä ja  oman parisuhteensa. Ei kaikkea pidä nuorelle vuodattaa, mutta lähtökohtaisesti pitäisi olla rehellinen niistä vaikeuksista, mitä tulee eteen – se helpottaa ymmärtämistä.

Aikuisen on myös syytä pitää kiinni siitä, mitä lupasi:

– Nuorta stressaa  hirveästi, jos isä tai äiti lupaa hakea ja tulla ja tehdä, mutta ei tulekaan tai tee lupaamaansa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.