Elina Hiltusen tavoite on saada tytöt ja vanhemmat ymmärtämään, että prinsessoista voi tulla mitä vain ja tiede kaipaa tyttöjä insinööreiksi.

"Aloin ajatella tyttöjä ja tiedettä yhtenä tavallisena päivänä pari vuotta sitten. Silloin kutosluokkalainen tyttäreni Emilia kysyi, mikä on Bosen-Eistenin kondensaatti.

Minulla ei ollut hajuakaan eikä Googlea lähellä, joten pyysin tytärtä kysymään isältään. Mieheni selitti tyttärelle matalissa lämpötiloissa esiintyvästä aineen tilasta ja minä mietin, että tyttärellä taitaa olla taipumuksia tieteiden pariin.

Kun menin suihkuun, aloin pohtia, miten voisin kannustaa tyttäreni tiedekiinnostusta. Ajatus laajeni nopeasti siihen, miten voisin kannustaa tyttöjä ylipäätään tieteiden lumoihin. Perustin Tiedettä tytöille -hankkeen ja saman nimiset nettisivut, joilla innostetaan tyttöjä opiskelemaan teknologiaa ja luonnontieteitä.

Tyttöjen leluissa ja lehdissä minua harmittaa, että ne keskittyvät yleensä kotiin, hoivaamiseen ja ulkonäköön. Niissä on naisia kampaajina ja lastenhoitajina, ihan hyvä, mutta missä ovat naiskirurgit tai tutkijat? Miksei satukirjan prinsessa voisi olla tutkijalääkäri, joka kehittää lääkkeen vaikka uniapneaan?

Miksei satukirjan prinsessa voisi olla tutkijalääkäri, joka kehittää lääkkeen vaikka uniapneaan?

Yksi haaveistani on järjestää tytöille tiedekutsuja, joissa tytöt pukeutuvat prinsessoiksi ja pääsevät tekemään tiedetaikatemppuja. Olen saanut kritiikkiä, että stereotyyppistä se prinsessaksi pukeutuminen. Varmaankin niin, mutta kiinnostus tieteeseen pitää herättää tyttöjen ehdoilla, ja aika harva tyttö on täpinöissään autoista tai tappajaroboteista.

Meidän vanhempien pitää kertoa tytöille, että prinsessa- ja nukkeleikit ovat hienoja ja että prinsessoista voi tulla mitä vain. Pinkistä pitäminen ei vie tytöiltä teknistä älyä. Voi leikkiä barbeilla ja rakastaa vaatteita ja olla sikahyvä matikassa.

Meidän vanhempien pitää kertoa tytöille, että prinsessoista voi tulla mitä vain.

Tutkimusten mukaan tytöt ja pojat ovat yhtä kiinnostuneita teknologiasta, kunnes tytöt alkavat jo alaluokilla ajatella, ettei siellä ole heille mitään. Uskon, että roolimallien puute on syynä, etteivät tytöt koulussa valitse luonnontieteitä.

Poikien lelu- ja pelimaailmassa tekniikkaa pursuaa, ja heille kasvaa siinä sivussa hyvä tiedeitsetunto. Keskinkertaisesti matikkaa osaavalle pojalle ei ole ongelma lähteä opiskelemaan diplomi-insinööriksi, mutta kympin tyttö epäilee usein olevansa liian huono.

 

Opettelin itse ohjelmoimaan muutama vuosi sitten, koska halusin kirjoittaa ohjelmointioppaan pikkulapsille. Poikani auttoi, hän harrastaa koodauskerhoa. Tytärkin osallistui, hän on loistava kirjoittaja. Ohjelmointi on kuin virkkaamista: käytät koodeja kuin lankaa ja teet mitä ikinä haluat.

Mieheni ja minä olemme kokeilunhaluisia teknologiafriikkejä, työmme vuoksi ja muutenkin. Avaan ulko-oven ihon alle asennetulla mikrosirulla, ja robotti-imuri siivoaa meillä. Seuraan terveyttäni aktiivisuusrannekkeella ja untani patjan alle laitetulla sensorilla. Lapsillemme tämä kaikki on ihan normaalia, niin kuin sekin, että he tekevät tietokoneella kolmiuloitteisia piirustuksia.

Haluaisin saada tytöt näkemään, miten moni asia heidän elämässään liittyy tieteeseen. Ihan ensin pitäisi saada varsinkin tyttöjen äidit ymmärtämään se, koska vanhemmat vaikuttavat lastensa asenteisiin niin paljon.

Haluaisin saada tytöt näkemään, miten moni asia heidän elämässään liittyy tieteeseen.

Ilman tieteen saavutuksia emme voisi matkustaa autolla tai lentäen tai ottaa selfieitä. Kännykän, suklaavanukkaan, meikkien, nettisivujen, kirjojen ja lelujen takana on tieteen keksintöjä.

 

Tyttöjen kannattaa tutustua tieteeseen samasta syystä kuin poikienkin: Se nyt vain on niin kiinnostavaa, ja sekä tyttöjen että poikien aivoja tarvitaan ratkaisemaan maailman haasteita. Naisia tarvitaan lisää varsinkin insinööreiksi ja suunnittelijoiksi, heitä on valmistuvien joukossa yhä vähän.

Tekoäly on jo mukana arjessa, älypuhelimissa, tietokoneissa ja autoissa. Kohta se on kaikkialla. Mutta ihminen on se, joka päättää, mitä hyvää uusi teknologia tuo ja kenelle.

Olen varma, että naiset toisivat koneisiin lisää inhimillisyyttä. Vanhuksille on karvaisia robottilemmikkejä. Niitä ei voinut siirtää sängystä toiseen hygieniasäädösten vuoksi, kunnes eräs nainen keksi, että tehdään lemmikkirobotille pestävä ja vaihdettava karvakuori.

Olen varma, että naiset toisivat koneisiin lisää inhimillisyyttä.

Kun haastattelin suomalaisia tiedenaisia Tiedettä tytöille -nettisivuille, huomasin, että monella on maailmanparannusvietti. Siis lapset ja vanhemmat, muistakaa: luonnontieteiden ja tekniikan avulla voi todella parantaa maailmaa."

Elina Hiltunen, 45, on Espoossa asuva diplomi-insinööri, kauppatieteiden tohtori ja tulevaisuuden tutkija, joka tekee myös virkkauskirjoja ja lasten tietokirjoja. Perheeseen kuuluvat puoliso Kari Hiltunen, tytär Emilia, 14, poika Otto, 12, sekä labradorinnoutaja Uno ja kääpiövillakoira Barbi.

Vierailija

Elina Hiltunen: ”Tiede kaipaa tyttöjen älyä”

Vierailija kirjoitti: Tiede ei kaipaa tyttöjen älyä. Tiede kaipaa vain älyä eikä välitä pätkääkään sen tuottaneen henkilön sukuelimistä. Ne eivät älyä tuota. Ei kai kukaan sitä väittänytkään. Mutta puolet älystä on naisten päässä. Sitä puolta tiede kyllä kaipaa. Onneksi nykyään länsimaissa sitä onkin jo otettu käyttöön, mutta enemmänkin kelpaisi.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.