Kiusaaminen loppuu, kun lapsen elämässä vahvistetaan niitä asioita, jotka eivät sovi yhteen kiusaamisen kanssa, eetikko Antti Kylliäinen sanoo.

Ei saa kiusata! Tuon lauseen hokeminen pitäisi lopettaa. Monessakohan päiväkodissa tai koulussa kiusaaminen on saatu loppumaan pelkillä kielloilla? Tuskin yhdessäkään.

Jos lapselle sanotaan toistuvasti, että kiusaaminen on kiellettyä ja täällä ei kiusata ketään, kiusaaminen jää lapselle mieleen sekä sanana että tekona. Se mikä pyörii päässä, näkyy myös arjessa tekoina.

Kiusaaminen loppuu, kun lapsen elämässä vahvistetaan niitä asioita, jotka eivät sovi yhteen kiusaamisen kanssa. Siksi lapsille pitää opettaa hyveitä. Hyve voi kuulostaa vanhanaikaiselta ja teoreettiselta sanalta, mutta oikeasti hyveet näkyvät juuri teoissa.

Esimerkiksi reiluus ja ystävällisyys ovat hyveitä, jotka estävät kiusaamista. Reilu ja ystävällinen ihminen ei halua tehdä toiselle pahaa. Päiväkodissa reiluus voi näkyä myös siinä, että lapsi kutsuu synttäreilleen koko ryhmän eikä vain parhaita kavereitaan.

Ne tavat vahvistuvat, joihin kiinnitetään huomiota.

Hyveisiin pitää ohjata. Kukaan ei synny valmiiksi hyveellisenä. Tehokkain tapa opettaa lapselle hyveitä on kehua häntä niiden mukaisista teoista. Ne tavat vahvistuvat, joihin kiinnitetään huomiota.

Esimerkiksi hiekkalaatikkoleikissä se voi tapahtua tällä tapaa: Kaksi lasta leikkii hiekkalaatikolla, heistä toisella on kaksi lapiota ja toisella ei yhtään. Tyhjin käsin leikkiin tullut lapsi ottaa lapioista toisen.

Ennen kuin lapioiden omistaja ehtii napata omansa takaisin, aikuinen kehuu lapioiden omistajaa sanomalla, että hän on tosi reilu, kun antaa kaverin lainata lapiota. Nyt molemmilla leikkijöillä on hyvä mieli. Kun aikuinen sanoittaa tapahtuman ja korostaa siinä lapsen hyveellistä toimintaa, lapsi ymmärtää tehneensä oikein.

Mieti, millaista mallia näytät. Ihan pieni lapsi oppii hyveet aikuisen mallista, ja kyllä mallioppiminen vaikuttaa isompaankin lapseen. Millaista viestiä vanhempana välittää, jos vaikka nauraa telkkariohjelman tilanteissa, joissa voi oikeasti sattua pahaa?

Vähän isomman lapsen kanssa voi paneutua ongelmatilanteisiin pohtimalla, mitä hyvä ihminen tekisi niissä.

Kun lapset innostuvat hyveistä, he alkavat herätellä niihin vanhempiaan.

Väärään käytökseen ei kannata takertua vaan muistuttaa lasta hyveistä. Riitatilanteessa voi kysyä osapuolilta, mitä heidän mielestään oikeudenmukainen ihminen heidän asemassaan tekisi.

Vastauksia ei tarvitse odottaa kauan. Lapset omaksuvat hyveet nopeasti: leikissä ystävällinen barbi on kaikkien kaveri ja autoista upein se, joka antaa liikennematolla tilaa toisille. Kun lapset innostuvat hyveistä, he alkavat herätellä niihin vanhempiaan. Hyvä niin, sillä hyveiden oppimiselle ei ole yläikärajaa.

Eetikko Antti Kylliäinen on kehittänyt ilmaisen Hyveet elämässä -työkalun päiväkodeille ja kouluille hyvekasvatuksen tueksi.