Mikä on hartain toiveesi? Että lapsistasi kasvaisi onnellisia? Kokeile näitä.

Kuvitellaan, että eteesi tupsahtaa lampun henki, joka antaa sinun toteuttaa yhden lapsiasi koskevan toiveen. Mikä se olisi? Monen vanhemman vastaus on, että lapsestani kasvaisi onnellinen aikuinen.

Toiveen toteutumiseen ei välttämättä tarvita lampun henkeä. Pitkälle pääsee jo näillä neuvoilla, jotka on napattu Christine Carterin kirjasta Raising Happiness – 10 simple steps for more joyful kids and happier parents.

1. Pidä huolta itsestäsi.

Vanhemman mielentila vaikuttaa vahvasti siihen, millainen mielentila lapsella on. Pidä siis huolta omasta jaksamisestasi. Ota omaa aikaa ja tee asioita, joista pidät: tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa, josta pidät, lue kirjoja, hanki mieluinen harrastus. Samalla annat lapselle mallin, miten omasta hyvinvoinnista huolehditaan.

2. Opeta lapselle, miten solmitaan ja pidetään yllä ihmissuhteita.

Opetuksen ei tarvitse olla suurisuuntaista. Riittää, että rohkaiset lasta osoittamaan toisille pieniä ystävällisiä tekoja – kiittämään, kehumaan, kannustamaan. Kerro ystävällisesti käyttäytyneelle lapsellesi, miten ylpeä hänestä ja hänen käytöksestään olit. Arjen ystävällisyys lisää tutkitusti hyvinvointia ja onnellisuutta.

3. Palkitse yrittämisestä, älä täydellisyyden tavoittelusta.

Vanhemmat, jotka korostavat voittojen ja saavutusten merkitystä, kasvattavat lapsistaan todennäköisemmin ahdistuneita suorittajia. Kehu siis lasta yrityksestä, älä pelkästään menestyksestä. Erään tutkimuksen mukaan lapset, joita kehuttiin heidän älynsä perusteella, valitsivat jatkossa helppoja tehtäviä, jotta saisivat onnistumisestaan kehuja jatkossakin. Sen sijaan lapset, jotka olivat saaneet kehuja kovasta yrityksestä, valitsivat jatkossa haastavampia tehtäviä – ja oppivat niistä enemmän kuin helpommalla itsensä päästäneet.

4. Kannusta positiivisuuteen.

Mieti, miten itse suhtaudut maailmaan? Onko kuppisi puolityhjä vai puolitäysi? Ovatko mahdollisuudet haasteita vai esteitä? Myönteistä suhtautumistapaa voi opetella. Se kannattaa, sillä tutkimusten mukaan optimistit pärjäävät usein elämässä paremmin, elävät terveempinä ja pidempään ja onnistuvat paremmin ihmissuhteissaan.

5. Opeta lapselle tunnetaitoja.

Tunneäly on taito, jota voi opetella, ei synnynnäinen kyky. Opeta lasta ensin tunnistamaan omat tunteensa. Kun lapsi saa kiukkukohtauksen, käytä kolmen kohdan ohjelmaa: osoita myötätuntoa, nimeä tunne ja kerro lapselle, että on ihan ok tuntea suuttumusta/surua/pelkoa/vihaa.

6. Opeta lapselle, mistä onni syntyy.

Onnea voi tietoisesti lisätä. Jutelkaa yhdessä, milloin lapsi on tuntenut itsensä tyytyväiseksi ja miten hetkiä voisi olla arjessa enemmän. Yksinkertaisimmillaan onnea tuovat perustarpeiden tyydyttyminen: että lapsi on nukkunut riittävästi ja syönyt hyvin.

7. Opeta lapselle itsekuria.

Itsekurin on todettu olevan parempi menestyksen ennustaja kuin älykkyyden. Itse asiassa mikään ei ennusta elämässä pärjäämistä yhtä hyvin kuin itsekuri, tutkimukset kertovat. Itsekuriakin voi harjoitella. Paras keino opettaa lapselle itsekuria on vanhempien esimerkki. Pieneltä lapselta ei voi odottaa yhtä suurta itsekuria kuin kouluikäiseltä.

8. Anna aikaa leikille.

Lapsille voi olla haastavaa opettaa mielenrauhaa lisäävää mindfulnessia. Mutta tiedätkö, mikä on lasten omaa mindfulnessia? Leikki! Leikkiessään lapsi elää hetkessä ja unohtaa maailman ympärillään. Tutkimusten mukaan lasten leikkiaika on vähentynyt dramaattisesti vuosien mittaan. Varmista, että lapsella on arjessaan riittävästi aikaa vapaaseen, ohjelmoimattomaan leikkiin. Television katsomista ja peliaikaa kannattaa sen sijaan rajoittaa.

9. Syökää yhdessä.

Yhteiset ruokailuhetket vahvistavat perhesidettä. Ruokapöydässä on hyvä käydä läpi päivän tapahtumat. Ruoka ei ole se pointti vaan yhdessäolo.

Lähde:

Lyhennelmä kirjasta on julkaistu englanninkielisenä Eric Barkerin blogissa Barking Up The Wrong Tree

Lue lisää:

103 syytä olla onnellinen

Nalkutatko lapselle? 7 parempaa keinoa motivoida lasta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

”Ihan kamala ajatus”, miettii teinitytön isä. Miten tukea nuorta ensimmäisissä seurustelusuhteissa?

”Poika sopi netissä treffit tytön kanssa, mutta tyttö ei tullut paikalle. Äidinkin sydämestä riipaisi”, kertoo 15-vuotiaan pojan äiti.

”Yritin puhua saunassa naiseksi kasvamisesta, mutta se oli kuulemma hirveän noloa. Lopulta varasin ajan ehkäisyneuvontaan”, sanoo 14-vuotiaan tytön äiti...