Hyppiikö lapsi seinille? Muutama yksinkertainen keino suitsii riehuntaa.

Onko lapsesi kuin Duracell-pupu aamusta iltaan? Hyppiikö hän seinille, jos et ole jatkuvasti keksimässä hänelle jotakin tekemistä? Ja hyppiikö, vaikka keksisitkin? Onko hän ärtynyt ja jännittynyt?

Monet pikkulapset ovat levottomia ja jännittyneitä. Tietty määrä äänekästä vipeltämistä kuuluu lapsuuteen, mutta jatkuva levoton hääriminen ei ole lapsestakaan mukavaa.

Näillä keinoilla rauhoitat ylikierroksilla käyvän lapsen.

1. Riittävä uni

Nukkuuko lapsesi tarpeeksi? Univajeesta kärsivä lapsi oireilee päivisin olemalla ärtynyt ja levoton.

Unen tarve vaihtelee suuresti, mutta keskimäärin 7-vuotias lapsi tarvitsee unta 9–10 tuntia vuorokaudessa.

Pidä huoli siitä, että lapsi menee nukkumaan riittävän ajoissa. Rauhoita ilta jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja pyri pitämään huolta päivärytmistä ja rutiineista; ne auttavat lasta rauhoittumaan unille.

2. Positiivinen huomio

Jos lapsi ei saa vanhempiensa huomiota hyvällä, hän hankkii sitä pahalla, sillä tärkeintä lapselle on tulla nähdyksi. Levottomasti käyttäytyvä lapsi ainakin huomataan.

Anna lapselle riittävästi aikaa ja huomiota päivän mittaan. Keskity kuuntelemaan, mitä hänellä on kerrottavaa.

Jos et itse rauhoitu, miten lapsikaan sen osaisi? Istuudu sohvalle ja ota lapsi kainaloon. Läheisyys ja kosketus rauhoittavat lasta.

Muista myös antaa lapselle positiivista palautetta. Kehu lasta onnistumisista ja hyvästä käytöksestä. Näin lapsi hoksaa, että huomiota voi saada myös hyvällä.

3. Selkeät säännöt

Lapsi tuntee olonsa varmaksi ja turvalliseksi, kun kotona on selkeät, yksinkertaiset säännöt, joita noudatetaan.

Jos vanhemmat eivät vedä kasvatuksessa yhtä köyttä, vaan äiti sanoo toisin kuin isä, lapsi hämmentyy ja se näkyy käytöksen levottomuutena.

Myös tutut rutiinit tuovat päivään selkeyttä ja ennakoitavuutta.

4. Luonto ja liikunta

Energisen lapsen on saatava purkaa ylimääräistä tarmoaan liikkumalla. Erityisen hyvää tekee luonnossa liikkuminen: metsässä samoilun on todettu lievittävän myös aikuisen masennusta ja ahdistusta.

Luontomystifikot uskovat maadoittumisen tekevän hyvää lapselle ja aikuiselle. Vaikka ei uskoisikaan termin taustalla olevaan filosofiaan, maadoittumista kannattaa kokeilla.

Se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että pannaan mättäälle maaten. Tai kesällä kaivaudutaan rannan hiekkaan tai mennään selälleen kalliolle ja rauhoitutaan tuntemaan luonnon läsnäolo. Talvella heittäydytään hankeen ja tehdään vaikka lumienkeleitä.

Tässä lapset ovat hyviä luonnostaan!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi aloittaa koulun niin, ettei vielä ensimmäisinä viikkoina tiedä omaa luokkaansa tai opettajaansa. Selvitimme, mitä avoin alku käytännössä tarkoittaa.

Haagan peruskoulussa Helsingissä on tänä syksynä kolme ensimmäistä luokkaa – mutta ei ihan vielä. Ekat kouluviikot lapset viettävät värikoodatuissa viiden oppilaan pienryhmissä ja niiden erilaisissa yhdistelmissä, ja varsinainen luokkajako tehdään vasta näiden kokemusten jälkeen.

Sama käytäntö on nykyään monissa muissakin kouluissa eri kunnissa. Vanhempia se voi hämmentää: Mistä kummasta on kyse? Miten lasta voi valmistaa koulun alkuun, jos ei edes tiedä opettajaa tai luokkatovereita?

Haagassa niin sanottu avoin alku on käytössä neljättä kertaa, ja rehtori Matti Koivusalon mukaan käytännöstä on ollut vain hyviä kokemuksia.

– Tämä on ollut hyvä systeemi, yksiselitteisesti. Kenenkään mieleen ei ole tullut näinä vuosina edes ehdottaa, että palaisimme takaisin entiseen.

Tätä avoin alku tarkoittaa

Avoimen alun aikana kaikki ekaluokkalaiset ovat koulussa kello 9–12. Heitä opettaa kolme luokanopettajaa ja kolme erityisopettajaa, ja oppilasryhmistä kokeillaan erilaisia yhdistelmiä niin, että jokainen pienryhmä käy opetuksessa jokaisen opettajan luona. Iltapäivisin opettajat kokoontuvat keskustelemaan päivän kulusta ja tekemistään havainnoista. Näin menee kaksi ja puoli viikkoa.

Tavoitteena on löytää ryhmiä, joissa lasten sosiaaliset suhteet toimivat mahdollisimman hyvin.

– Pikkuhiljaa alkaa näkyä esimerkiksi sellaista, että vaikka Jani-Petterin ja Ilpon ei kannata olla samalla luokalla. Siinä huomataan myös se, ketkä oppilaat selvästi hyötyvät siitä, että kaveri on samassa ryhmässä ja ketkä mahdollisesti tarvitsevat erityistä tukea.

Ensimmäisten viikkojen aikana saatu näkemys kertoo lapsesta koululaisena paljon enemmän kuin se arvio, mikä esiopetuksessa hänestä on annettu, Koivusalo sanoo.

Tavoitteena on mahdollisimman tasapuoliset ja tasapainoiset luokat.

Erotellaanko tässä sitten oppilaat toisistaan osaamisen mukaan? No ei. Luokkajaossa katsotaan lasten taitoja ja kaverisuhteita niin, että luokista tulee mahdollisimman tasapuoliset, tasapainoiset ja ryhminä toimivat. Myös tiettyä kaveria saa edelleen toivoa samalle luokalle, ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

– Ei ole kenenkään etu, että lapsia jaettaisiin osaamisen mukaan. Se olisi ryhmän toiminnan ja opettajan jaksamisen kannalta ihan älytön idea. Enemmän tukea tarvitsevat jaetaan eri luokille, jotta he saavat tarvitsemansa avun, Koivusalo sanoo.

Lasten vanhempia ajatus avoimesta alusta saattaa hämmentää, mutta lapset ovat sopeutuneet siihen hyvin, Koivusalo kertoo.

”Lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin.” 

– Tästä on sekin hyöty, että lapset oppivat tuntemaan koko vuosiluokkansa hyvin, heistä tulee yksi iso porukka. Samalla jokainen tutustuu kaikkiin niihin aikuisiin, jotka heidän kanssaan kouluvuoden aikana toimivat. 

Lopulta myös palaute vanhemmilta on ollut enimmäkseen positiivista.

– Joillekin huoltajille on ollut hankala paikka, ettei heti alkuun tiedä lapsen lukujärjestystä. Vanhemmat ovat usein etukäteen jopa kohtuuttoman huolissaan asioista, jotka kyllä järjestyvät.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.