Lukijakolumnistimme Anni Timonen pohtii, millaista olisi laatuarki.

Mieheni toi Meidän Perheen virnistellen leveästi: "Täällä on juliste! Mihinkäs mamman juliste nyt sitten pannaan?"

Tuhahdin. Olin kuvitellut julisteaikakauteni olleen jo ohi. Jos ei Heppahullun viimeisen tilausjakson päätyttyä, niin viimeistään siinä kohtaa, kun riivin seinältäni alas Neon2:n setien naamataulut. Avasin kuitenkin julisteen ja henkäisin: mikä sanaton oivalluksen ilo! Oivallus ei suinkaan ollut omani, mutta kaikessa arkisuudessaan nerokas.

Tästä ylimääräisestä säteilystä riehaantuneena pyysin vanhempia kuvailemaan arkeaan kolmella adjektiivilla. Vastaukset eivät yllättäneet. Ne heijastelivat monivärisesti lapsiperheen arjen ääripäitä ja vähän välimaastoakin. Ihmettelin vain sitä, että joukosta puuttui sana "väsyttävä".

Kärkipäässä miniatyyritilastossani komeilivat sanat: äänekäs, kiireinen, tunteikas, vauhdikas ja intensiivinen. Seuraaville sijoille ylsivät: hermoja raastava, rauhallinen, antoisa, rutiininomainen, levoton, hauska ja leppoisa. Yksittäiset sanat kuvastivat monenlaista arkea aina vanhanaikaisesta värikkääseen ja opettavaisesta kaaosmaiseen. Yhden arki oli rakas ja raskas, toisen mosaiikkimainen ja epätäydellisen täydellinen.

Millainen sitten olisi samojen vanhempien mukaan lapsuus, jollaista he toivoisivat omille lapsilleen? Seuraavat sanat sijoittuivat korkeimmalle, kärkikolmikon erottuessa muista selkeästi: turvallinen, onnellinen ja rakkaudentäyteinen, tasa-arvoinen, hyväksyvä, opettavainen, muistorikas, terve, hauska, sekä rakastettava. Joku toivoi lapsuudelta kiireettömyyttä, toinen kantavuutta. Toivelapsuus määriteltiin myös mm. pitkäksi, vapaaksi ja rajatuksi, taianomaiseksi ja lapsenlaiseksi.

Puhumme laatuajasta ja arjesta erottaen nämä kaksi toisistaan. Entä jos viettäisimme laatuarkea? Mitä se voisi sisältää? Minun laatuarkeni rakentuisi seuraavanlaisista seikoista: Perustarpeiden täyttämistä, lämmintä läsnäoloa, keskustelevia kohtaamisia, silittelyä sylikkäin ja rakkaudentunnustuksia kullekin yksilölle ymmärrettävällä tavalla tarjoiltuna. 

Ai mitä siinä julisteessa julistettiin? Sinähän tiedät sen jo, mutta ettet pääsisi unohtamaan: "Sinun arkesi on jonkun lapsuus."

Kirjoittaja on keskisuomalaistunut perhepäivähoitaja Anni Timonen, jonka mieli pursuaa kirjaimia hänen omien sanojensa mukaan aina ovulaation aikoihin. Muina aikoina hänet pitää skarppina kolmen kultakoltiaisen kotiäitiys. Oman värinsä arkeen antaa myös lasten oheisvanhemmuusohjaajana työskentelevä, rauhaa ja lämmintä kahvia pyhänä pitävä iskä.

Haluatko sinä olla seuraava lukijakolumnistimme? Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen meidanperhe@sanoma.com. Tekstin pituus on 2 000 merkkiä. Kirjoituksesta maksetaan 20 euron palkkio. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä.

Lue lisää lukijakolumneja