Tunnettu lastenpsykologi Leea Mattila stressasi ruokailua, kun omat lapset olivat vauvoja. Lue, mitä hän tekisi nyt kokonaan toisin.

”Muistan, miten jännitin ruokailua, sillä halusin niin kovasti olla hyvä vanhempi. Nyt ottaisin paljon rennommin”, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Mattila muistaa omien lastensa vauvavuosilta epävarmuuden, kun pikkuinen itki ja tuoretta äitiä huoletti, saako vauva maitoa riittävästi. 

Kun perheeseen tulee vauva, uusi tilanne vaatii opettelua niin vanhemmalta kuin lapseltakin – siksi kaikki ei mene aina heti putkeen. Jo ensi kertaa ruokaillessaan vauva alkaa opetella tärkeää vuorovaikutusmallia, joka kantaa parhaimmillaan läpi elämän.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yritystä ja erehdystä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun vastasyntynyt itkee, kurja olo on kokonaisvaltaista. Vauva ei osaa vielä eritellä riemua, kateutta, onnea tai pettymystä, vaan olo on yksinkertaisesti joko hyvä tai paha. Ja kun vaikkapa nälkä iskee, se vyöryy täysillä päälle. Silloin alkaa itku, joka on merkki vanhemmalle siitä, että nyt tarvitaan apua.

Vanhemman vuorovaikutus pienen lapsen kanssa on pitkälti yritystä ja erehdystä. 

”Riittää, kun lasta yrittää ymmärtää”, Mattila rauhoittelee.

Omaa vauvaa ja sen merkkejä täytyy opetella, eivätkä veikkaukset itkun syystä osu aina oikeaan. Ajan myötä arvaukset vahvistuvat paremmaksi tuntemukseksi, ja samalla niin vauvan kuin vanhemmankin itsetunto vahvistuu. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemana vauvan mieleen rakentuu kiintymysmallin perusta, joka kantaa loppuelämän. Vauva oppii, kannattaako hakea apua vai jäävätkö pyynnöt toistuvasti kuulematta. 

”Turvallinen vuorovaikutusmalli suojaa lapsen mielenterveyttä läpi elämän. On tärkeä oppia, ettei kannata jäädä yksin omien olojensa kanssa, vaan täytyy pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Jos vuorovaikutusmallissa on ollut vaikeuksia, ne voivat heijastua aikuisiälle asti”, Mattila miettii.

Rennosti ruokaillen

Ruokailuhetkessä ovat mukana kaikki vuorovaikutuksen perusteet. Jo ensimmäisistä elinhetkistään lähtien vauva haluaa tulla kuulluksi. Ruokailu on yhteinen, arkinen hetki ja lisäksi tärkeä vuorovaikutustilanne, joka auttaa pientä lasta muodostamaan kuvaa myös itsestään.

Lapsi oppii, että kertomalla tarpeestaan hän saa siihen vastauksen.

Vanhemman huoli riittävästä ravinnon määrästä voi tehdä ruokailusta helposti latautuneen tilanteen. Kannattaa kiinnittää huomiota ilmapiiriin, sillä sen pienikin lapsi vaistoaa. Kun luo leppoisaa ilmapiiriä, voi ruokailukin sujua jouhevammin.

Kodin ilmapiiri kantaa

Söi vauva sitten rintamaitoa tai pullosta, on ruokailutilanteen lempeä tunnelma lapsen kannalta se kaikkein tärkein asia. Vauvavuosien jäätyä taakse on helpompi ymmärtää, että vanhemmuuden mittarit ovat jossain muualla kuin nieltyjen maitomillilitrojen määrissä. 

”Jos olisin nyt vastasyntyneen äiti, antaisin arvoa huolettomalle läsnäololle huomattavasti enemmän”, Mattila sanoo.

Leea Mattilan pojat ovat nyt jo teini-iässä, ja rinnalla raivonneista vauvoista on kasvanut reippaita nuoria. Vauva-aikojen murheet ovat saaneet ajan kuluessa erilaiset mittasuhteet.

”Kokonaisuus ratkaisee, eivät suinkaan yksityiskohdat”, Mattila toteaa. 

Leea Mattila Kuva: Niki Strbian
Leea Mattila Kuva: Niki Strbian

Psykologi Leea Mattilan vinkit vauvan ruokailuhetkiin

1.    Ole läsnä. Laita puhelin hetkeksi sivuun ja keskity yhteiseen hetkeen.
2.    Juttele, laulele, loruttele ja silittele vauvaa hellästi samalla kun imetät. Tee ruokailuhetkestä jaettu, mukava tuokio.
3.    Jos syötät lastasi pullosta, muista kääntää lapsen kasvot itseäsi kohti ja varmistaa mahdollisuus katseyhteyteen. Muista myös pitää lasta iholla, vaikka ruoka tulisikin pullosta.
4.    Kiihtynyt lapsi voi rauhoittua tehokkaammin, kun lepäätte vatsapuolet vastakkain.
5.    Imetyksen haasteisiin kannattaa rohkeasti hakea tukea imetysneuvonnasta.
6.    Älä syyllistä itseäsi erehdyksistä tai epävarmuudesta. Vanhemmuus on kasvamista! 

Kuule - jos miettii menneitä aikoja, niin viime vuosituhannella monta lasta sijoitettiin sen aikasilla ennakkoluuloilla ja sosiaalityön "käypä-suosituksilla" jotka tänä päivänä tiedetään huuhaaksi ja konservatiiviseksi roskaksi ... Sen aikasten ihmistenkin asenteet lasten kasvatuksessa paistaa läpi ja asettaa haasteita 2020 luvun maailmaan kehässä eli arkikohtaamisissa. Mainittakoon vaikka jotain tukiperhevapaaehtoisia aikansa eläneitä .. Niitä saa tähän aikaan eikä planeettaan jalat maahan millään sopeutumaan .. Ovat vahvasti omaa mieltään aikansa perinteissä kiinni ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla