Salmiakki Pillimehu Maitosuklaa.

Jos Mini pulpahtaisi maailmaan juuri nyt, se saisi tuon nimen. Eli ihan pikkasen on ollut mielihaluja. Viime tekstin jälkeen vellova tunne on ollut kuin se ei-toivottu sukulainen joka ei vaan jätä sinua rauhaan vaikka kuinka vihjailisit, joten olen hyvin pitkälti säilynyt hengissä mielihalujeni johdosta. Kävin kaupassa ja päätin ostaa ihan vaan niitä juttuja joita tekee mieli, koska useimpia ei todellakaan tehnyt. 

Grillimakkaraa, yök. Juusto, yök. Paprika, yök. Keksit, yök. Kotijuusto? Mmm...

Ja eikun koriin.

Ja tätä jatkui koko suuren kaupan läpi, ja koriin päätyi salmiakkipuristeita, kaksi lavaa rahkaa ja pillimehua. Pillimehut ovat pelastaneet aamuni, joskin tulee hieman hölmö olo ensimmäiseksi kellon hälyttäessä aamukuudelta alkaa sorkkimaan pientä pilliä esiin ja ryystää mahdollisimman äkkiä pari desiä elintarvikeväriä ja sokeria kärsään.

Mielenkiintoista on myös että useimmat tänään ihan loistavilta maistuvat ruuat eivät tulisi pieneen mieleenkään huomenna. Ja jos tulevat, kaikki ajatustila kohdistuu ruokatorven ja vatsalaukun toiminnan hallintaan. Toisaalta, kaikki ruoka jota pystyn syömään, maistuu edelleen erittäin hyvältä. 

Vatsan muututtua jonkun muun hallitsemaksi maastoksi, olen myös oppinut syömään kokoajan. Siis KOKO AJAN. Ihmettelen vaan miten naiset muka keskimäärin keräävät 12 kiloa massaa raskauden aikana? Siitä taitaa puuttua nolla perästä.

Rinnat ovat myös alkaneet turvota, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että mahakin näkyy jo. Isäntä on kiltisti teeskennellyt mukana maha-illuusiossani, mutta ei ole kyllä sanonut rintojen kasvusta mitään. Jättää kyllä kuolajälkiä lattialle.

Vatsaa on vellomisen lisäksi välillä nipistellyt tai vihloskellut, ja mielestäni raskaus konseptina onkin täysin järjetön. Katsos nyt Nainen, juttu on näin, että me laitetaan tänne sun tyttö-osiin vähän venymävaraa. Kohtu venyy vetämään 5-10 litraa tavaraa, ja sitten kun olet tottunut siihen venymisen tuntoon niin tää tyyppi joka me sinne laitettiin alkaa potkia sinua ja treenaamaan uimahyppyjä rakkosi päällä. Että onnea vaan raskaudesta.

Muuten olen pikkuhiljaa päässyt alkukauhun läpi. Välillä ihan tuntuu jopa siltä että me selvitään tästä muksusta jos se maailmaan asti pääsee. Aion kyllä ottaa kuvia kun raavas, urheiluhullu Isäntä vaihtaa pieniä kakkavaippoja. Tuntuu hassulta, tuntuu epätodelliselta, joskus todella todelliselta, ja useimmiten silti ihan tavalliselta.  Ensi viikon neuvolakäyntiä taidamme molemmat odottaa yhtä suurella innolla, joten neuvolatädin on parasta vetää aikamoinen show jotta molempien odotukset täyttyvät edes puoliksi. Samoin odotamme innolla ultraa. Yritämme saada sen sovittua suoraan viikolle 12 jotta voisimme lakata valehtelemasta miksi ei viini maistu. Viime viikolla salaaminen meni jo ihan jännäksi työpaikan järjestämän kesätilaisuuden takia. Kuljeskelin niin uskottavasti tyhjä oluttölkki kädessäni koko illan, että kotiin lähtiessäni ajokuntoni kyseenalaistettiin.

Toistaiseksi olen kuitenkin mielummin potentiaalinen rattijuoppo kuin raskaana.

 Noniin. Tässä siis lupaamani 16. vkon kuva, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin alan itsekin jo kysymään itseltäni josko siellä sittenkin olisi kaksoset. Okei, okei. Kolmoset. Kuva on vähän viivästynyt koska sen ottaminen olisi vaatinut että nousen sohvalta. Ja minähän en nouse ellei luvassa ole ruokaa. Loppupeleissä Isäntä ripusti paistikyljen katosta roikkumaan, ja se onkin suurin syy miksi naamani on leikattu pois näistä viikkokuvista.

 Kuvaa katsellessani, ja ajatellessani että aikaa on vielä 24 viikkoa, olen aika varma että  ruumiinavausraportissani tulee lukemaan kuolinsyynä "Spontaani vatsan alueen  räjähdys". Tai sitten "näki itsensä peilistä ja kuoli nauruun". 

 Ensimmäistä kertaa on myös alkanut tulemaan himoja, ja sukupuolifiiliksiä. Tähän saakka kun minulta on kysytty kumman uskon asustelevan tuolla sisällä, olen hajamielisesti sanonut etten tiedä, mutta tavallaan toivon ihmistä. Pari päivää sitten tuli poikafiilis. Ihan tyhjästä, mutta siinä se oli, kirkkaana päässäni: poika. 

 Saatan olla väärässä, mutta on olemassa 50 % mahdollisuus että voitan tämän arpajaisen, ja minun Lotto-onnellani pidän noista todennäköisyyksistä aika paljon.

 Myös ainoa himoni tukisi vanhojen akkojen poika-teorioita. Inhoan tulista ruokaa, koska en ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä järkeä on polttaa kitalakensa kun voisi yksinkertaisesti vain nauttia ruuan mausta. Mitä järkeä polttaa reikiä ruokatorveensa vapaaehtoisesti? Noooh... 

Viime aikoina onkin yhtäkkiä alkanut maistuman. Intialainen, nepalilainen, mikä tahansa kebab missä tulee pippureita mukana... kaikki käy. Pikkuveljeni päästelee nykyään lokki-huutoja lähelläni koska on olemassa ihan pieni mahdollisuus että hän olisi pystynyt pitämään pippurinsa itsellään viime kerran kun kävimme kebabilla, mutta vain jos hänellä olisi ollut kivääri.

16. viikko on myös tuonut mukanaan vaappumisen ja ähkäisyt. En nykyään pysty istumaan ilman "Aah!" tai "Öh"-tyylisiä äänteitä, enkä nouse tuolilta ilman "Hnnngh!"-ponnistusta. Lonkkaani on särkenyt 4 päivää putkeen, ja sängystä nouseminen aamulla tapahtuu monimutkaisena sarjana kierähdyksiä, ähkäisyjä, työntöjä ja lopuksi tiputtautumista. On tämä raskaus ARVOKAS JA HIENO kokemus. Ylväs ja kaunis.

Isäntä jaksaa sinnikkäästi väittää että Maha Joka Tuhoaa Maailman on kaunis. Tosi kaunis. Vitsi sä olet ihana. 

Mikä on hyvä asia, sillä jos hän ei edes yrittäisi, olisi olemassa todellinen riski että söisin hänet. 

Saattaa olla että bloggailuun tulee hienoinen tauko, koska lomani alkoi eilen ja aion nukkua 3 viikkoa putkeen lähdemme reissuun. Painelemme kotikaupunkiini Turkuun tapaamaan vanhempia ja ystäviä, sekä viettämään aikaistettua hääpäivää. Isäntä on parin kuukauden työmatkalla ulkomailla syyskuussa jolloin varsinainen hääpäivämme on, joten juhlimme hiukan etukäteen. Suunnitelmissa on myös viettää päivän tai parin Helsinki-sightseeing. Myönnetään että olen asunut Helsingissä ja/tai lähikunnissa jo 3 vuotta, mutta en ole varsinaisesti kiertänyt kaupungin nähtävyyksiä. Kiasmassa olen käynyt aikanaan koulun kanssa, ja olen kerran käynyt Helsingin tuomiokirkossa, joten pyysin Isäntää viemään minut katselemaan nähtävyyksiä. Haluaisin käydä Ateneumissa ja Designmuseossa, ja pidän Espalla talsimisesta (eikä vähintään siksi että siitä teatterin ravintolasta saa universumin suurimpia salaatteja), mutta olisiko teillä ideoita siitä minne muualle meidän kannattaisi mennä? Mitä Helsingissä täytyy nähdä?

Ihanaa lomaa toivottelee Maha.

Vilma

Kuvia Ja Lomailua

: D Kiitos hyväntuulen levityksetä! Jos et ole vielä käynyt Suomenlinnassa, niin suosittelen lämpimästi ensi kesän retkikohteeksi. Lautalla vaan Kauppatorilta jonain aurinkoisena päivänä. (oi, en malta odottaa kesää!) Ja onhan mulla l.a.kin 22.7.2010...
Lue kommentti

Sivuhuomautuksia taas alkuun koska olen aika hyvä näissä. Googletin tämän blogin. Joojoo, itsekin teette sitä. Päädyin blogilista.fi:hin joka ilmoitti että minulla on 12 lukijaa. Ja jotenkin ensimmäinen ajatus oli 12! Herranjumala! Kokonaiset 12, kamalat paineet! Toisella blogillani jota kirjoitan ulkomaiselle serverille lontooksi on 100-200 lukijaa, mutta jotenkin 12 virallista, ilmoittautunutta tilaajaa tuntui paljon vakavemmalta diililtä. Joskin tiedän että teitäkin on ainakin 2 enemmän koska spamfiltterini on tappanut 14 kommenttia sen jälkeen kun IT sen nollasi viimeksi. He ovat edelleen sitä mieltä että "et vaan osaa" ja itse olen sitä mieltä että irkkasin jo silloin kun se oli underground eikä kukaan kuvitellut irc-gallerian olevan sama kuin irc joten ehkä tunnistan kun sovellus yrittää muuntaa blogiani binääriseksi kolmanneksi valtakunnaksi.

Jaaha, mihis me jäätiinkään?

Mistä tietää että on aika siirtyä kokonaisvaltaisesti äitiysvaatteisiin?

Siitä kun vaatteiden päälle vetäminen lähinnä muistuttaa kondomin vetämistä ilmalaivan päälle. Paitsi että se saattaisi olla helpompaa. Toinen hyvä vinkki ovat risteilyohjuksien lailla ilmassa sinkoilevat napit. Äitiysvaate-ilmiötä seuraa tiiviisti huomio että 2 housut ja paita eivät vielä vaatekaappia tee.

Tarve äitiysvaatteille tuli loppupeleissä täysin yllättäen. Heräsin edellispäivänä ja seistessäni vessassa hammasharja suussa satuin katsomaan alas.

Ensin näin Pamela Andersonin. Sitten katsoin hiukan alemmas ja näin Marlon Brandon. Ja missä hemmetissä mun varpaat on? (Kuva tulossa) Siinä kuolatessani hämmentyneenä hammastahnaa uusille hirviörinnoilleni (jeee!) päädyin kahteen mahdolliseen ratkaisuun:

Joko Mini ryhtyi käyttämään steroideja yön aikana, tai nukuin 2,5 kuukautta.

Vietin siis iltapäivän äitiysvaatteita metsästämällä, ja vaikka se onkin ihan oman kirjoituksensa aihe mainitsen vain kaksi asiaa:

1) Rakkaat äitiysvaatteiden valmistajat, te resoreiden ja joustokankaiden jumalattaret, ihmeelliset vyötäröpainauman poistajat. Ilmoittautukaa minulle tänne vauvatehtaalle saadaksenne ilmaisen suudelman. Kielen  kanssa.

2) Rakas ruotsalainen halpavaateketju. Vaatii harvinaista ironiantuntoa ja aika vahvaa huumoria kutsua kahta rekkiä käytävässä Äitysvaate"osastoksi". 

Koska tämä vatsa myös esiinpullahduksensa myötä jatkuu yhtäkkiä aika alas, jouduin ostamaan myös uusia alushousuja. Rakkaat lukijat (kaikki 12), olen nyt parin pitsisen sirkusteltan ylpeä omistaja.