Elämä tarjoaa hyvin harvoja nautintoja turvonneelle ja kaasuiselle (sala)raskaana olevalle naiselle. Kunnon pöräytystä ei lasketa tähän joukkoon. Ei edes vaikka satunnainen olut ja allergialääkkeet tippuivat seurasta pois. Uusi suosikki on silti tehnyt tuloaan viime päivinä. Näen Sinun jo nostavan kulmakarvojasi mielenkiinnosta. Mikä se on, mikä se voi olla?

Ruoka.

Viime päivinä ruoka on maistunut aivan tajunnan räjäyttävän hyvältä. Jokainen puraisu on kuin uudenvuoden ilotulitus, jokainen nuuhkaisu saa aivot hymyilemään. Isäntä on työmatkalla pari viikkoa, enkä minä ole kovin kaukana siitä hetkestä jolloin vien lautasellisen couscousia elokuviin ja kuiskailen myöhemmin pieniä rakkauden sanoja sen korvaan sängyssä.

Työpaikan kahvilan perunamuusi sai minut hyvälle tuulelle koko loppupäiväksi, puhumattakaan siitä mitä uuniperuna teki edellisenä päivänä. Vertaisin sitä johonkin tuttuun asiaan, mutta tämä on perheblogi. Pahoinvoinnin estona minulla on työpöydä laatikossa sellaisia kuivia, känttyisiä sahajauhosta tehtyjä välipalapatukoita, ja työkaverin kävellessä ohi pyörittelin sitä hymistellen käsissäni koittaen keksiä jotain sopivaa superlatiivia jolla kuvata tätä mieletönta makujen kakofoniaa.

Ruokailu tässä talossa on muuttumassa K-18-tapahtumaksi.

Asiaa edistää että minulla on jatkuvasti nälkä. Olisi sinullakin jos maailmankaikkeus avautuisi, enkelikuoro laulaisi ja vihdoin, vihdoin löytäisit oikean paikkasi universumissa  juuri  tätä ranskalaista pureskellessasi. Minulla on myös alkanut olla mielihaluja. En juurikaan juo limsaa mutta viime aikoina kola on alkanut maistua. Samoin sipsit. 

Erityisesti sipsit.

Muut rasvaiset ruuat hyvin pitkälti ällöttävät, mutta sipsejä menee kuin liukuhihnalta. Isäntä ei edes ehdi kuulla pussin avautumista kun se on jo kadonnut. Vetoan yleensä "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä"-lausekkeeseen jos se alkaa murjottaa. Heräsin jokin aika sitten keskellä yötä täysin vakuuttuneena ettei sikiö selviydy hengissä ellen nyt heti kisko ainakin viisi kourallista sipsejä. Ravistelin itseni unesta ja ihmettelin hetken aikaa päähän aamuneljältä putkahtanutta ajatustani. Jonka jälkeen onnittelin aivojani pistämättömästä logiikasta ja painuin keittiöön. 

Muukin suolainen kelpaa, vaikka sipsit vievät voiton. Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan kaikki suolainen kelpaa. Raskaus tässä vaiheessa on hyvin samanlaista kuin ne tequila-bileet kanariansaarilla 7 vuotta sitten. Vain sitruuna puuttuu. Ja tequila. Pahoinvointia kyllä oli silloinkin.

Salama83

Ruoka-Haluja

Hei jee, vihdoin löysin blogin, jonka kirjoittajan kielenkäyttö on ihan mieletöntä tykitystä. Vielä kun saisi tuon JÄTTISUUREN Vauva-logon yläreunasta pois, niin pystyisi töissäkin lukemaan... ;) Meikä ihan alussa, vasta viidennellä viikolla ja ymmärrettävästi kaikki vauva asiat kiinnostaa. Jopa kaupoissa huutavat räkänokat vaikuttavat ajoittain söpöiltä, hui.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.