Ensiksi: spam-jonossani on 25 poistettua kommenttia, joihin en pääse käsiksi, ja joita en saa takaisin. Pahoittelen, koska olen varma että ainakin osa niistä oli ihan asiallisia. Olen pyytänyt apua tekniikan puolelta ohjelman tappamiseksi koska se ei päästä minua muuttamaan asetuksiani. Teen parhaani jotta saan sen mahdollisimman nopeasti suljettua.

Suojausongelmasta huolimatta menoa on riittänyt. Lähinnä vessaan menoa aamuisin. Juuri kun ajattelin että pääsen pelkällä kuvotuksella, pääsin tutustumaan aamupahoinvointiin JokaHetkenPahoinvointiin (ja vessanpyttyyn) ihan tarpeeksi läheltä. On erittäin hankalaa tuntea itsensä arvokkaaksi elämää luovaksi monimutkaiseksi olennoksi kun ryntää kiireellä banaani toisessa kourassa puhumaan norjaa posliinikaverille kello kuudelta aamulla. Joka aamu. Joka. Ikinen. Aamu.

Isäntä on onneksi ollut aivan ihana, huolimatta siitä että hormoninorsu edelleen istuu päälläni ja menetän hermoni äärimmäisen helposti äärimmäisen hölmöistä asioista. 

Ensimmäinen neuvolakäynti oli pari päivää sitten, ja se oli kyllä hienoa. Pyörimme molemmat jännittyneinä aulassa kun neuvolatäti tuli kertomaan odottavansa meitä. Sanoin että meidät on varmaan helppo löytää kun näytämme niin hukassa olevilta, johon täti hymyili ystävällisesti ja sanoi että useimmiten ensikertalaiset tunnistaa siitä että niillä ei ole mahaa. 

Ai niin, se juttu.

Ensineuvola on vähän kuin ensitreffit. Jännittää, hymyilemme kaikki kohteliaasti toisillemme ja yritämme vaivihkaa kuulustella esiintyykö suvussa diabetesta tai mielenhäiriöitä. Nämäkin treffit loppuivat housujen riisumiseen. Täti kokeili mahan päältä kohtua, ja hänen todetessaan "Jooooo, ihan selvästihän tää on oikein kunnolla jo turvonnut!"  Isäntä loikkasi paikaltaan käpälät ojossa, valmiina löytämään itsekin mukulansa mahasta. Saattaa olla että voitonriemuinen "HAH! Mitä mä sanoin!" myös vaikutti Isännän mielenkiinnon syntymiseen...

Kaikenkaikkiaan ihan loistopaikka (ottavat huomioon pissatauon ja mahdollisen ruokatauon ilman että erikseen täytyy vilkuilla kelloa tai hipelöidä eväsbanaania koska edellisestä ruokailusta on jo vartti ja kohta taas oksettaa), mutta yhtä asiaa en ymmärtänyt. Paino katsotaan vaatteet päällä!

En tiedä teistä, mutta itse en kuitenkaan useimmiten kotonani ensin syö valtavaa aamupalaa, pese hiuksiani jotta ne ovat mahdollisimman painavat, vedä jalkaani paksuja farkkuja joissa on sohvan kokoinen metallinen vyösolki, ja sitten hyppää vaa'alle. Kenellä tahansa on 3,5 kiloa ekstraa siinä vaiheessa!

Myös ruokatottumuksista kyseltiin. Kerroin syöväni kerran 30-60 minuutissa estääkeni oksentamisen. Mitäs minä sitten syön? Noooh, banaaneja menee enemmän kuin keskivertogorillalla ja...

"No mutta niissähän on paljon ravintoaineita! Usein sanotaankin että keho ilmoittaa mitä vailla se on ilman että sitä täytyy sen kummemmin miettiä"

En sitten viitsinyt jatkaa kertomalla ilmeisen hengenvaarallisesta vajeesta suklaa- ja limsareseptoreissani.

 Noniin. Tässä siis lupaamani 16. vkon kuva, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin alan itsekin jo kysymään itseltäni josko siellä sittenkin olisi kaksoset. Okei, okei. Kolmoset. Kuva on vähän viivästynyt koska sen ottaminen olisi vaatinut että nousen sohvalta. Ja minähän en nouse ellei luvassa ole ruokaa. Loppupeleissä Isäntä ripusti paistikyljen katosta roikkumaan, ja se onkin suurin syy miksi naamani on leikattu pois näistä viikkokuvista.

 Kuvaa katsellessani, ja ajatellessani että aikaa on vielä 24 viikkoa, olen aika varma että  ruumiinavausraportissani tulee lukemaan kuolinsyynä "Spontaani vatsan alueen  räjähdys". Tai sitten "näki itsensä peilistä ja kuoli nauruun". 

 Ensimmäistä kertaa on myös alkanut tulemaan himoja, ja sukupuolifiiliksiä. Tähän saakka kun minulta on kysytty kumman uskon asustelevan tuolla sisällä, olen hajamielisesti sanonut etten tiedä, mutta tavallaan toivon ihmistä. Pari päivää sitten tuli poikafiilis. Ihan tyhjästä, mutta siinä se oli, kirkkaana päässäni: poika. 

 Saatan olla väärässä, mutta on olemassa 50 % mahdollisuus että voitan tämän arpajaisen, ja minun Lotto-onnellani pidän noista todennäköisyyksistä aika paljon.

 Myös ainoa himoni tukisi vanhojen akkojen poika-teorioita. Inhoan tulista ruokaa, koska en ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä järkeä on polttaa kitalakensa kun voisi yksinkertaisesti vain nauttia ruuan mausta. Mitä järkeä polttaa reikiä ruokatorveensa vapaaehtoisesti? Noooh... 

Viime aikoina onkin yhtäkkiä alkanut maistuman. Intialainen, nepalilainen, mikä tahansa kebab missä tulee pippureita mukana... kaikki käy. Pikkuveljeni päästelee nykyään lokki-huutoja lähelläni koska on olemassa ihan pieni mahdollisuus että hän olisi pystynyt pitämään pippurinsa itsellään viime kerran kun kävimme kebabilla, mutta vain jos hänellä olisi ollut kivääri.

16. viikko on myös tuonut mukanaan vaappumisen ja ähkäisyt. En nykyään pysty istumaan ilman "Aah!" tai "Öh"-tyylisiä äänteitä, enkä nouse tuolilta ilman "Hnnngh!"-ponnistusta. Lonkkaani on särkenyt 4 päivää putkeen, ja sängystä nouseminen aamulla tapahtuu monimutkaisena sarjana kierähdyksiä, ähkäisyjä, työntöjä ja lopuksi tiputtautumista. On tämä raskaus ARVOKAS JA HIENO kokemus. Ylväs ja kaunis.

Isäntä jaksaa sinnikkäästi väittää että Maha Joka Tuhoaa Maailman on kaunis. Tosi kaunis. Vitsi sä olet ihana. 

Mikä on hyvä asia, sillä jos hän ei edes yrittäisi, olisi olemassa todellinen riski että söisin hänet. 

Saattaa olla että bloggailuun tulee hienoinen tauko, koska lomani alkoi eilen ja aion nukkua 3 viikkoa putkeen lähdemme reissuun. Painelemme kotikaupunkiini Turkuun tapaamaan vanhempia ja ystäviä, sekä viettämään aikaistettua hääpäivää. Isäntä on parin kuukauden työmatkalla ulkomailla syyskuussa jolloin varsinainen hääpäivämme on, joten juhlimme hiukan etukäteen. Suunnitelmissa on myös viettää päivän tai parin Helsinki-sightseeing. Myönnetään että olen asunut Helsingissä ja/tai lähikunnissa jo 3 vuotta, mutta en ole varsinaisesti kiertänyt kaupungin nähtävyyksiä. Kiasmassa olen käynyt aikanaan koulun kanssa, ja olen kerran käynyt Helsingin tuomiokirkossa, joten pyysin Isäntää viemään minut katselemaan nähtävyyksiä. Haluaisin käydä Ateneumissa ja Designmuseossa, ja pidän Espalla talsimisesta (eikä vähintään siksi että siitä teatterin ravintolasta saa universumin suurimpia salaatteja), mutta olisiko teillä ideoita siitä minne muualle meidän kannattaisi mennä? Mitä Helsingissä täytyy nähdä?

Ihanaa lomaa toivottelee Maha.

Vilma

Kuvia Ja Lomailua

: D Kiitos hyväntuulen levityksetä! Jos et ole vielä käynyt Suomenlinnassa, niin suosittelen lämpimästi ensi kesän retkikohteeksi. Lautalla vaan Kauppatorilta jonain aurinkoisena päivänä. (oi, en malta odottaa kesää!) Ja onhan mulla l.a.kin 22.7.2010...
Lue kommentti

Sivuhuomautuksia taas alkuun koska olen aika hyvä näissä. Googletin tämän blogin. Joojoo, itsekin teette sitä. Päädyin blogilista.fi:hin joka ilmoitti että minulla on 12 lukijaa. Ja jotenkin ensimmäinen ajatus oli 12! Herranjumala! Kokonaiset 12, kamalat paineet! Toisella blogillani jota kirjoitan ulkomaiselle serverille lontooksi on 100-200 lukijaa, mutta jotenkin 12 virallista, ilmoittautunutta tilaajaa tuntui paljon vakavemmalta diililtä. Joskin tiedän että teitäkin on ainakin 2 enemmän koska spamfiltterini on tappanut 14 kommenttia sen jälkeen kun IT sen nollasi viimeksi. He ovat edelleen sitä mieltä että "et vaan osaa" ja itse olen sitä mieltä että irkkasin jo silloin kun se oli underground eikä kukaan kuvitellut irc-gallerian olevan sama kuin irc joten ehkä tunnistan kun sovellus yrittää muuntaa blogiani binääriseksi kolmanneksi valtakunnaksi.

Jaaha, mihis me jäätiinkään?

Mistä tietää että on aika siirtyä kokonaisvaltaisesti äitiysvaatteisiin?

Siitä kun vaatteiden päälle vetäminen lähinnä muistuttaa kondomin vetämistä ilmalaivan päälle. Paitsi että se saattaisi olla helpompaa. Toinen hyvä vinkki ovat risteilyohjuksien lailla ilmassa sinkoilevat napit. Äitiysvaate-ilmiötä seuraa tiiviisti huomio että 2 housut ja paita eivät vielä vaatekaappia tee.

Tarve äitiysvaatteille tuli loppupeleissä täysin yllättäen. Heräsin edellispäivänä ja seistessäni vessassa hammasharja suussa satuin katsomaan alas.

Ensin näin Pamela Andersonin. Sitten katsoin hiukan alemmas ja näin Marlon Brandon. Ja missä hemmetissä mun varpaat on? (Kuva tulossa) Siinä kuolatessani hämmentyneenä hammastahnaa uusille hirviörinnoilleni (jeee!) päädyin kahteen mahdolliseen ratkaisuun:

Joko Mini ryhtyi käyttämään steroideja yön aikana, tai nukuin 2,5 kuukautta.

Vietin siis iltapäivän äitiysvaatteita metsästämällä, ja vaikka se onkin ihan oman kirjoituksensa aihe mainitsen vain kaksi asiaa:

1) Rakkaat äitiysvaatteiden valmistajat, te resoreiden ja joustokankaiden jumalattaret, ihmeelliset vyötäröpainauman poistajat. Ilmoittautukaa minulle tänne vauvatehtaalle saadaksenne ilmaisen suudelman. Kielen  kanssa.

2) Rakas ruotsalainen halpavaateketju. Vaatii harvinaista ironiantuntoa ja aika vahvaa huumoria kutsua kahta rekkiä käytävässä Äitysvaate"osastoksi". 

Koska tämä vatsa myös esiinpullahduksensa myötä jatkuu yhtäkkiä aika alas, jouduin ostamaan myös uusia alushousuja. Rakkaat lukijat (kaikki 12), olen nyt parin pitsisen sirkusteltan ylpeä omistaja.