Paljaat varpaat, rasvaletti, kyynel poskella – koulukuvaus ei aina suju kuin Strömsössä.

Koulukuvaan tallentuu upea hymy ja lapsen suloinen persoona, sitä kelpaa jakaa kummeille ja mummeille. Vaan ei aina.

Koulu- ja tarhaikäisten lasten vanhemmat kertovat, millaisia yllätyksiä kotiin saapuvasta kuvasetistä joskus paljastuu.

1. Oho, pottuvarvas

”Kaveriperheen lapsi oli kastellut kenkänsä ja sukkansa koulun pihalla kuvauspäivänä ja laittanut ne luokan patterille kuivumaan. Luokkakuvan eturivissä jököttää viluisen näköinen lapsi varpaat paljaina...”

2. Ylläri pylläri

”Päiväkodin ryhmäkuvassa yksi lapsista oli pudonnut penkiltä niin, että hänestä näkyi vain pätkä alaselkää. Joku ehkä sanoisi, että lapsi suorastaan pyllisti kameralle. En usko, että kyseessä oli lapsen paras puoli. Mitäköhän niissä muissa ruuduissa mahtoi tapahtua – vai ottiko kuvaaja muka vain yhden version? Muutaman vuoden päästä on kiva arvuutella sukkisten kuosista, että Minna-Liisan peppuko se siinä?”

3. Katse kateissa

”Päiväkodin valokuvauksessa eräällä pienellä pojalla oli silmälasit jääneet pesemättä ennen kuvan ottamista. Ilmeisesti salamavalo vielä korosti linsseissä olleita sormenjälkiä, eikä pojan silmiä näkynyt likaisten linssien takaa ollenkaan.”

4. Käyttämättä jäivät

”Päiväkotimme kuvausfirma haluaa väkisin tarjota lapsesta myös erikoisen kamalaa seepian sävyistä vaihtoehtoa, minkä takia joka vuosi palautan perustilauksen ja vaihdan sen erilaiseen valikoimaan. Tarra-arkkikuva on kiva kummeille, mutta isovanhempien ikääntyvät silmät eivät enää lasta pikkuriikkisestä kuvasta erota. Siksi kaappimme tursuavat kuva-arkkeja, joista vain pari kuvaa on päässyt jakoon.”

5. Hirvistys irvistys

”Lapsen ensimmäisinä tarhavuosina stressasin kuvauspäivästä ja puin hänet kuvia varten kauniisiin, klassisiin raitapaitoihin, kunnes opin, että on ihan sama, mitä päälle laittaa. Kamala väritausta ja nopea kuvaussessio ei tuota toivottua tulosta: hiukset ovat kuitenkin sotkussa eikä ilmekään ole se rakkaalle nöpönassulle ominainen, vaan joku teennäinen irvistys.”

6. Saparot tanassa

”Muistan yhä ekan luokan kuvaukseni: muilla oli tavalliset vaatteet, farkut ja siistimmät collarit, minut äiti pakotti pukemaan perintömekon ja pitsipaidan. Hiukset hän letitti niin tiukoille ranskalaisille, että ohimoita kiristi. Nolotti.”

7. Kyljyksellä kammattu

”Minulla on kaksi traumaattista kuvauskokemusta. Seurakunnan kerhossa 6-vuotiaana jännitti kovasti. Kuvaaja vaati hymyilemään ’niin että hampaat näkyy’. Kuvassa puristan ylänököjä alahuulen päälle pelokkaan jyrsijän näköisenä. Isompana, viidennellä tai kuudennella luokalla, oli menossa hajamielinen kausi ja unohdin kuvauksen. Kuvauspäivänä kuontalo oli niin likainen, että etutukka liimautui otsaan rasvaisena suikerona. Vieläkin hävettää.”

8. Iik, ilkeä setä

”Lapset olivat 4- ja 1-vuotiaita, ja olin niiden kanssa kotona. Menimme leikkipuiston valokuvaukseen. Valokuvaaja vaikutti työhönsä kyllääntyneeltä, hän oli keski-iän ohittanut miehenköriläs, jonka tapa ohjata kuvattavia tilanteessa ei ollut erityisen sensitiivinen tai lapsilähtöinen. Pienempi lapsista itki paniikissa kun piti mennä tuolille istumaan äreän miehen eteen. Kuva saatiin lopulta otettua. Lapsilla on kauhistuneet ilmeet, pienemmällä kyynel poskella.”

9. Nappiin meni (not)

”Silitin pojalle ekaluokan luokkakuvaa varten aamulla kiireessä oikein Marimekon paidan. Yllätys oli melkoinen, kun kuvat tulivat, ja poika hymyili niissä onnellisena likainen musta verkkatakki päällä. Oli sitten unohtanut riisua takin ennen kuvausta…”

10. Sukkia kerrakseen

”Meidän esikoinen oli ekaluokan luokkakuvassa varsin hienona muuten, mutta farkunlahkeet oli tungettu sukanvarsiin ja varret kiskottu puoleen sääreen. Eturivissä tottakai!”

11. Nuttu nurin

”Pojalla oli kuvassa huppari tökerösti päällä, roikkui kuin mikäkin lakana. Tytöllä oli huivi kaulassa, mutta kuvapuoli nurinpäin.. Kiva, jos vähän olisi korjailtu.”

12. Tiukka paikka

”Eskarikuvassa tytöllä totisin ilme, mitä ikinä löytyy. Ja muuten niin ilmeikäs lapsi. Oli kai jännittänyt kuvaajaa, joka ei ollut saanut kuvattavaansa rentoutumaan.”

13. Reunaa hipoen

”Kohde oli söpönä, mutta kun saimme tilatut kuvat kotiin, rajaus oli tehty ihan pieleen. Lapsen pää oli aivan kuvan alareunassa, yläosassa oli paljon tyhjää. Tekemääni valitusta ei taidettu edes pitää aineellisena eikä asiaa pahoiteltu, vaikka uudet kuvat lopulta sain – tosin vain hiukan paremmalla rajauksella.”

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.